Miten teidän avoliitossanne jaetaan ruokakulut? Olemme poikaystäväni kanssa muuttamassa piakkoin yhteen, ja pelkkä asiasta keskustelukin saa riidan aikaan... Minun mielestäni kaikkein parhain ratkaisu olisi fifti fifti. Mutta tämä ei äijälleni käy millään... Miten teidän taloudessanne homma oikein hoidetaan?
Nyt tarvin neuvoja!
apuuva!
162190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä menee niin, että se maksaa jolla sattuu kaupassa olemaan rahaa mukana tai kumpi ehtii ensin. Keräsin jossain vaiheessa kuitteja talteen, ja huomasin, että meni pidemmällä aikavälillä aika tasan tälläkin tavalla.
Ystäväpariskunta kerää kaikki tarkasti kaikki kodinhoitoon ja ruokaan menevät kuitit talteen, ihan sentilleen. Kumpikin merkitsee ylös, mitä on maksanut ja aina kuun lopussa he laskevat paljonko on mennyt ja tasaavat tilit. Vähän hommaa, mutta kumpikaan ei varmasti maksa enempää tai vähempää kuin toinen.
Miten tuleva avokkisi haluaisi jakaa ruokakulut, jos ei fifty-fifty?
ennen muuttoa perustettiin yhteinen tili, johon molemmilla kortit ja sinne laitetaan saman verran rahaa aina kuun alussa. Siitä maksetaan vuokra, asumiskulut ja ruoka. Ylimääräiset jos tilille jää, laitetaan kodin sisustamiseen
pistää sentilleen puoliksi menot... kai sitten laskette kanssa grammalleen, mitä kumpikin syö ja teettee taas miinukset sitä kautta.
Jos tuohon touhuun lähtee mukaan jo heti alussa, että koko ajan mielessä raha-asiat, niin ehkä kannattaa se yhteenmuuttaminen jättää väliin.
Kai te sitten tienaattekin sentilleen saman verran..?
Meillä kun kerran tuli puhetta raha-asioista ja mitä kukakin maksaa, niin eihän siitä muuta tullut, kuin sanomista.
Toinen meillä tienaakin enemmän, kuin toinen, joten kyllä niitä menoja senkin kautta täytyy katsoa.
Kaupassa maksaa se, jolla rahaa on ja jos toisella on tiukkaa, niin kyllä se on sitten molempien tiedossa.
Yhteiselämäähän se sitten on ja sitä, että pidätte toisistanne huolta... ei rahan laskemista.
Jos luit viestini, niin huomasit varmaan, että se on ystäväpariskunta, joka laskee kaiken sentilleen, ja meillä mennään aika lunkilla meiningillä.
Tällä pariskunnalla senttipeli toimii. Ei toimisi meillä, raha olisi tosiaan aina mielessä.
Ap:lle: jos ruokakuluja ei laiteta fifty-fifty (edes suurin piirtein), en oikein tajua, miten ne sitten laitetaan. Avoliitossa on todella hankalaa (mahdotonta, sanoisin) pitää jotain "omia" ruokia kummallakin. Se onnistuu solu-kämpissä solukavereiden kesken, mutta ei toimi, kun asutaan yhdessä pariskuntana. Siinä säästääkin, kun laitetaan yhteisiä ruokia ja ostetaan yhteiset vessapaprut.
... vastannutkaan... Ihan aloittajalle kirjoitin ja edelleen sitä mieltä, että ei mitään typeriä jakoja ja rahojen laskemisia suhteeseen.
Molemmat auttaa toisiaan ja ostaa molemmille yhteisiä ruokia ja juomia.
Oletkohan sinä hieman nuorta sukupolvea vielä?
Aika harvinaista tuollainen puoliksi laittaminen on hyvässä toimivassa parisuhteessa.
Kyllä yhdyn ehdottomasti mielipiteeseen nimimerkillä: nainen... kanssa.
Jos yhdessä eletään, niin ei siinä mitään laskeskelemaan aleta, että kuinka paljon kumpikin nyt on laittanut ruokaan rahaa. Se maksaa, joka maksaa ja piste sen päälle.
Niin, että aloittajalle nyt tiedoksi: Molemmat ostaa, milloin ostaa ja yhdessä asutte ja olette onnellisia ilman kuittien kanssa touhuamista.
siis samaa mieltä nimim. Kihloissa olevan kanssa...
Meillä avattiin yhteinen tili,ns."taloustili" johon molemmat laittavat sovitun summan kuukaudessa. Molemmilla omat kortit kyseiselle tilille.Sieltä maksetaan ruuat ja muut yhteisen talouden ostokset. Toimiit tosi hyvin,eikä tarvitse säästellä kuitteja ja laskea euroja. Tuonne on ohjattu myös meidän plussakorteista tulevat eurot :)
Lisäksi laitamme välillä kumpikin ylimääräistä säästöön tuolle tilille,mahdollisuuksien mukaan.Sen voi käyttää vaikkapa kesälomareissulla tms.
Suosittelen :)
tuollaisesta stressata eikä tapella. meillä mies töissä, maksaa silloin suurimman osan kuluista. Minä kotihoidon tuella pojan kanssa kotona ja maksan sillä kulut mitkä pystyn.
Siis maksaa kummalla sillä hetkellä on rahaa.
meillä ei mitään rahan "jakoa" ollut edes seurusteluaikana! Jos toisella oli rahat loppu niin toinen maksoi toiselle ruuat.
Olipa raskausaika sellainen, että minä olin töissä ja mies työtön, silloin minä maksoin suurimman osan.
Yhdessä ollaan ja asutaan ja yhdessä pärjätään!!
Minun mielipide on se, että tyhmää jakaa kuluja ihan tasan... YHteistä kaikki.
Toki monille sopii parhaiten, että menot jaetaan SUUNNILLEEN tasan: toinen ei esimerkiksi kuukausikaupalla maksa yksin vuokria ja kauppareissuja (ellei toinen ole juuri sairastunut, jäänyt työttömäksi jne, ja mahdollisia etuuksia odotellaan)
Mieheni painaa yli 30kg enemmän kuin minä, ja hän luonnollisesti syö melkoisesti minua enemmän ja vieläpä lihaa, johon minä taas en koske. Minä taas naisena käytän varmasti enemmän vaikkapa hiusten hoitoaineita ja muita hygieniatuotteita, eikä siellä kassalla tulisi mieleenkään alkaa erottelemaan jotain terveyssiteitä erikseen..."Kun noihan on sulle"
Ja huom. emme todellakaan ole varakkaita, tällä hetkellä esim. toinen nauttii opintotukea ja toinen työkkäriä. Meille vaan on aivan sama, kunhan raha aina juuri ja juuri riittää. Omat tilit kummallakin ja nollille vedetään kuusta toiseen. Välillä on ollut paljon mukavampiakin jaksoja, kun toinen tai molemmatkin ovat olleet töissä. Pari vuotta on pärjätty näin, että molemmat latoo "omistaan" mutta tosiaan - kaikille sopii eri tyyli.
Näköjään erityisesti teidän kannattaakin jutella asioista etukäteen, mies on todennäköisesti jyrkkä myös monissa muissa jutuissa :(
Meillä hoidetaan ihan niin että kun toisella on rahaa toinen käy ja kun toisella on rahaa niin sitten on hänen vuoronsa, tai sitten kumpi nyt ehtii. Meillä ajoittuu niin hyvin tuo rahan tulo että suurinpiirtein puolet kuusta hänellä on rahaa ja toiset puolet minulla :D
Moikka!
Se ainakin pisti heti silmään, että minkä takia miehesi ei halua jakaa ruokarahoja 50-50? Mikä hänen ratkaisunsa olisi?
Täällä kenenkään on periaatteessa ihan turha antaa neuvoja miten "kannattaa" sopia kulut avoliitossa. Se mikä on toisille paras ratkaisu, ei välttämättä toimisi ollenkaan jollain muulla parilla.
Tämä on kyllä siinä mielessä hyvä kulmakivi teidän suhteelle, sillä se, pääsettekö tässä dilemmassa ratkaisuun, kertoo aika paljon teidän kyvystänne keskustella ja ylipäänsä siitä toimiiko suhteenne lainkaan!
Mutta, kun nyt kysyit muiden rahankäytöstä. Alkuun kun olimme hiljattain muuttaneet yhteen, maksoimme kutakuinkin puoliksi (emme koskaan laskeneet, vaan maksoimme vuorotellen kaupassa). Nyt, kun vuosia on jo takana, niin se maksaa kenellä on rahaa. Yleensä menee niinpäin että minulla ei ole rahaa, sillä opiskelen ja mies käy töissä. Tiedämme kuitenkin molemmat, että tämä toimisi myös toisinpäin.
Meille kummallekaan raha ei ole missään mielessä itseisarvo. Jos on rahaa, niin sitä käytetään sen mukaan mihin haluamme, jos ei ole rahaa niin ok. Silloin syödään makaronilaatikkoa monta päivää putkeen.
Toisille taas raha on sen verran tärkeämpää, että sen käyttö on tarkempaa. Jos teillä on hyvin erilaiset rahatottumukset ja siihen liittyvät arvot, teidän on molempien opeteltava heti alkuun kompromisseja.
Kumpikin maksaa puolet. Ei kai sellaseta asiasta tarvi edes keskustella jos molemmilla on rahaa millä maksaa.
Meillä kulut menee suunnilleen tasan ihan itsestään. Tai nyt kesän korvilla kun omat rahat on loppu ja poikaystävällä vielä viime kjesän kesätyörahoja hiukan jäljellä niin yleensä hän maksaa. Alussa mietittiin yhteistä tiliä, mutta se sitten unohtui kaiken kiireen keskellä.
Vuokrasta minä maksan puolet aina poikaystävän tilille ja hän sitten maksaa koko vuokran sieltä. Yleensä jos tiedän, ettei minun tilillä ole rahaa ennen seuraavia tukia, keskustelemme maksumiehen kanssa asiasta. Ainakin tähän asti on ollut itsestään selvää, että toista autetaan kun on rahat loppu. Eihän se nyt voi niinkään mennä että toinen kokkalaisi itselleen ja köyhä katselisi vierestä...
että miehet yleensä syövät enemmän kuin naiset. Ainakin meillä. Itse olen kasvissyöjä ja mieheni ruokavalio on lihapainoitteista. Itse istun toimistossa ja mieheni tekee fyysistä työtä. Kun muutimme yhteen olin todella ällistynyt, sillä parin kympin ruokakulut viikossa nousivat kuuteen kymppiin. Koska minä en "osaa" ostaa kunnon lihatuotteita koskaan kantaa hän itse kaupasta lihansa ja minä pupuruokani. Ehkä kannattaa nyt ennen yhteenmuuttoa molempien kirjata ylös paljonko omat ruokakulut on ja vertailla... Saattaapi käydä niin että huomaat säästäväsi jos et halua maksaa niitä 50-50.
Kyllä meillä ainakin toimii tuo fifty-fifty periaate. Yhdessä oltu nelisen vuotta, opiskelijoita tällä hetkellä molemmat. Tienaamme suunnilleen saman verran, itse käyn satunnaisesti opiskeluideni ohella töissä.
Käytännössä se toimii siten, että mies maksaa ostokset ja laittaa sitten yhteiseen kuittikippoon kuitin. Välillä sitten laskemme paljonko suunnilleen olen velkaa, ja sitten rahat tilille.
En näe tässä käytännössä mitään epäkypsää. Eipä tässä kumpikaan senteistä riitele. Molemmilla vain on omia harrastuksia, johon tarvitsee itse rahaa, ja itse ne sitten rahoittaa. Kumpikaan ei ainakaan toisen siivellä elele, millaista välillä näkyy.. Yksi kesä olin sairaslomalla yli kuukauden, ja hienosti toinen tsemppasi ja tuki niin taloudellisesti kuin henkisestikkin. Tasapainoinen ja tasa-arvoinen suhde ennenkaikkea!