Mitä pitäisi tehdä, kun eukko hassaa rahaa ennustajiin ja käyttäytyy niin kuin parhaiten taitaa mokomien rahastajien profetioiden mukaan kuin ne olisivat täyttä totta?
Pyytää minuakin lukemaan tuota roskaa kai siksi, että ottaisin opikseni.
Tuo sonta on kuin huumehouruissa kirjoitettu.
Ei järjen sanaa.
Ainut mikä niissä on pian oikein on se, että avioliittomme on lopussa.
En voi käsittää kuinka joku voi sortua uskomaan puhdasta paskaa.
Yliluonnollisia ilmiöitä, kuten ennustamista, ei ole olemassa.
Senhän nyt sanoo järkikin jos sitä on päässä edes pisara.
Eihän liittomme mikään malliesimerkki ole, mutta kyllä keskustelun lähtökohdat pitäisi ottaa tästä maailmasta eikä humpuukista.
Asiat ei etene jos toinen ei ole järjissään.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Pyytää minuakin lukemaan tuota roskaa kai siksi, että ottaisin opikseni.
Tuo sonta on kuin huumehouruissa kirjoitettu.
Ei järjen sanaa.
Ainut mikä niissä on pian oikein on se, että avioliittomme on lopussa.
En voi käsittää kuinka joku voi sortua uskomaan puhdasta paskaa.
Yliluonnollisia ilmiöitä, kuten ennustamista, ei ole olemassa.
Senhän nyt sanoo järkikin jos sitä on päässä edes pisara.
Eihän liittomme mikään malliesimerkki ole, mutta kyllä keskustelun lähtökohdat pitäisi ottaa tästä maailmasta eikä humpuukista.
Asiat ei etene jos toinen ei ole järjissään.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
etsiä henkistä tukea elämäänsä siksi, että mies ei sitä kykene antamaan.
Oletko ollut vähän kylmä? Vähän rationaalinen?
En tiedä.. kuohitse itsesi.. vaan tuskin sekään auttaa. Miehillä vaan ei ole tunne-elämää ja siksi naisista tulee hulluja :D
Vika ei voi koskaan olla naisessa.
kaikkien sekä naisten että miehien hyvä lukea kirja:
Tony Dunderfelt
Naisen ja miehen maailma
Miten opin ymmärtämään toista sukupuolta.
Mieheni on ainakin lukenut lisäkseni ko. kirjan.
Me, siis naiset ja miehet, ajattelemme eri tavalla.
Ennustajiin en kyllä usko.
Mitä tunne-elämää taikausko on?
Usein myös olen ilkeä, vaikka en sano mitään. "Musta tuntuu, että ajattelit jotain ilkeää". Voi helkkari!
Kerrankin yritin ajatella työasioita, joiden piti olla selvillä aamuksi, kun eukko alko haastaan riitaa mun vittumaisesta ilmeestä.
Tee siinä sitten tärkeitä päätöksiä kun toinen käy päälle kuin mielipuoli.
Siinä varmaan pitäisi antaa sitä henkistä tukea. Tai ainakin lääkettä.
Naisten tunne-elämä rajoittuu siihen, että heistä tuntuu pahalta vähän väliä, vaikka mitään syytä ei olisikaan.
Mies on kylmä jos ei tajua.
Ehkä täälläkin pitäisi silpoa naiset kuin muslimit tekevät?
Heillä ei akat hypi silmille ja tv:ssä nuo vielä itse usein selittävät pitävänsä järjestelmäänsä paljon parempana kuin tätä rappeutunutta länsimaalaista.
Leikki sikseen. Tämä taitaa tuntua naurettavalta asialta, mutta tässä on tosi kyseessä ja perheen tulevaisuus vaakalaudalla!
Kylmä en tosiaankaan ole, sillä alan käydä aika kuumana tälläisen pelleilyn kanssa!
Keskiaikana tuo olisi jo poltettu roviolla!
tämän maailman ainoa nainen. Näin naisena kirjoituksesi huvitti mieltäni kummasti.
Alunperin siihen puolison valintaan kannattaa panostaa ihan tosissaan. Molemmin puolin. Molemmissa sukupuolissa löytyy "höppänöitä".
Ei muuta kuin lyhty kouraan ja uudelleen metsälle.
Aivan niinkuin sanoit, naiset henkistyvät keski iässä, rupeavat etsimään itseään ja tunteitaan.
Rupeavat hokemaan mantraa, miehillä ei ole tunteita ja uskovat mantransa.
Miehellä on ollut tunteet kaiken aikaa, joutunut ne vain tunneköyhän ja kypsymättömän naisensa kanssa työntämään taka-alelle.
Hienoa että nainenkin heräsi koomastaan, toivottavasti molemmat elävät elämänsä onnellisina loppuun asti, tahoillaan.
Vapauta itsesi tuollaisesta parisuhteesta ja aloita rohkeasti uusi luku elämässäsi!
tehnyt itselleen selvälsi että ero tulee.
Jos sanot ettei erota, niin eukko väittää ennustajan sanovan tosiin ja uskovansa sen puheita ja pelkää vain pahinta.
Jos eroatte niin eukko sanoo ennustajan olleen oikeassa.
Ja kuten itsekin totesit höhöpöjuttuihin hurahtanut uskoo mitä uskoo, olivat faktat mitä hyvänsä.
Eli anna eukolle se mitä hän mielii, erotkaa. Siinäpähän eukko sitten törsää oman puolikkaansa jatkossakin ennustajaan (se lienee ennustajan tarkoituskin: saada mies eroamaan sekopäisestä akasta ja nyhtää akalta loput rahat kun tämä kuitenkin tulee jatkossakin ennustajan puehille, olihan ennustus käynyt toteen...)
Tai sitten menet lääkärin puheille ja kerrot että eukko on seonnut ja kysyt mitä tehdään.
Sanotaan, että ero lisää itsetuntoa ja jopa onnea.
Onko kukaan tutkija kysynyt lapsilta?
Itsepä olen puolisoni valinnut. Emme kukaan ole täydellisiä, eikä kenenkään sitä pitäisi edellyttääkään.
Minun puolestani hän saa uskoa vaikka maahisiin kunhan se pysyy harmittomana.
Ei kuitenkaan ole harmitonta, että lapsilta ja meiltä itseltämmekin menee koti alta.
Se repii sydämen rinnasta, eikä asiaa helpota yhtään se, että siihen ei ole oikeaa syytä.
Mietin ja mietin mitä olen tehnyt väärin, sanonut tai jättänyt sanomatta.
Mitä enemmän tutkin itseäni, en voi kuin ihmetellä, sillä minähän olen jopa liki ihannepuoliso.
En juo, lyö,käy vieraissa, ole huono isä, laiskottele sohvalla tms.
Ei minua mistään toki ole syytettykään.
Osaan myös omasta mielestäni ottaa toiset huomioon, eikä vaimoltani ole koskaan puuttunut ainakaan mitään aineellista.
Meillä on hieno koti ja meitä varmaan pidetään ihanneperheenä kuten olen itsekin pitänyt tähän asti.
On hirvittävä vahinko jos tämä menee jakoon ja myyntiin.
Uutta yhtä hienoa kotia ei enää ole toivoakaan saada.
Lapset tuskin ymmärtävät miksi, koska minäkään en ymmärrä.
Mistä ihmeessä näitä kaikenmaailman profeettoja sikiää?
Uskotaan maailman/avioliitonlopun ennustajia ja kaikkea kummallista mystiikkaa.
Jumala taitaa olla ainoa johon täällä ei kukaan enää usko?
Tv-sarjatko tämän ovat tehneet, että uskotaan kaikkeen yliluonnolliseen?
Skully & Mulderkin saavat aina lopussa varman merkin, että ufoja on vaikka juttu juuri haudattiin arkistojen kätköihin.
Pian haudataan meidän liittomme samaan X-mappiin.
Sanotaan, että ero lisää itsetuntoa ja jopa onnea.
Onko kukaan tutkija kysynyt lapsilta?
Itsepä olen puolisoni valinnut. Emme kukaan ole täydellisiä, eikä kenenkään sitä pitäisi edellyttääkään.
Minun puolestani hän saa uskoa vaikka maahisiin kunhan se pysyy harmittomana.
Ei kuitenkaan ole harmitonta, että lapsilta ja meiltä itseltämmekin menee koti alta.
Se repii sydämen rinnasta, eikä asiaa helpota yhtään se, että siihen ei ole oikeaa syytä.
Mietin ja mietin mitä olen tehnyt väärin, sanonut tai jättänyt sanomatta.
Mitä enemmän tutkin itseäni, en voi kuin ihmetellä, sillä minähän olen jopa liki ihannepuoliso.
En juo, lyö,käy vieraissa, ole huono isä, laiskottele sohvalla tms.
Ei minua mistään toki ole syytettykään.
Osaan myös omasta mielestäni ottaa toiset huomioon, eikä vaimoltani ole koskaan puuttunut ainakaan mitään aineellista.
Meillä on hieno koti ja meitä varmaan pidetään ihanneperheenä kuten olen itsekin pitänyt tähän asti.
On hirvittävä vahinko jos tämä menee jakoon ja myyntiin.
Uutta yhtä hienoa kotia ei enää ole toivoakaan saada.
Lapset tuskin ymmärtävät miksi, koska minäkään en ymmärrä.
Mistä ihmeessä näitä kaikenmaailman profeettoja sikiää?
Uskotaan maailman/avioliitonlopun ennustajia ja kaikkea kummallista mystiikkaa.
Jumala taitaa olla ainoa johon täällä ei kukaan enää usko?
Tv-sarjatko tämän ovat tehneet, että uskotaan kaikkeen yliluonnolliseen?
Scully & Mulderkin saavat aina lopussa varman merkin, että ufoja on vaikka juttu juuri haudattiin arkistojen kätköihin.
Pian haudataan meidän liittomme samaan X-mappiin.
Viesti ei mene perille.
Toinen viesti meni normaalisti.
Tämä ei vaan koskaan näkynyt, ennenkuin nyt lähetin sen muokattuna uudelleen, niin tulivat molemmat.
Pihalla siis tästäkin.
Toki on niin, että avioero rikkoo ydinperheen. Toki on niin, että hyvä ydinperhe on paras mahdollinen kasvualusta lapsille.
Mutta ei lapsilta pidä kirjaimellisesti kysyä. Vastaus on toki selvä, eihän kukaan lapsi halua vanhempiensa eroa. Miksi ei pidä kysyä? Siksi, koska ei lapsi kykene ikänsä ja todella vähäisen elämänkokemuksensa takia hahmottamaan realistisesti sitä toista vaihtoehtoa. Toisekseen ei lapsen harteille pidä sälyttää tämän tason päätöstä ollenkaan.
Itse omassa erossani otin pohdintaan sen, että miltä asiat näyttävät vuosikymmenen päästä minkäkin ratkaisun tuloksena. Nostin siis katseeni tästä hetkestä ja lähitulevaisuudesta kauempaan tulevaisuuteen. Totta mooses olisi ollut jatkaa siinä tilanteessa lyhyellä tähtäimellä ajateltuna, mutta mitä se olisi tarjonnut lapsille? Sellaisen ydinperheen, joka ei toimi. Sellaisen parisuhdemallin lapsille, mikä ei ole terve... ja valheellisia kulisseja jonka keskellä kasvaa ja kehittyä. Jatkamalla -ja puhun nyt vain omasta liitostani- avioliittoa lasten takia, olisin tehnyt lapsille karhunpalveluksen pitkällä juoksulla; juuri sen saman minkä omat vanhempani aikanaan tekivät.
Hieno homma, että ajattelet lapsia. Monelta ne helposti unohtuvat parisuhdekriiseissä. Ja kokemuksesta tiedän, että on todella vaikeaa hahmottaa sitä, mikä on todellakin se aito ja oikea lasten etu pitkällä juoksulla.
Olen huomannut, että jos viesti ei mene heti läpi, niin on perillä ainakin seuraavana päivänä. Kyllä se jossain varastotilassa odottaa. Ei siis kannata turhaan pistää toista perään.
Lapset eivät todellakaan halua vanhempiensa eroavan ja kodin särkyvän.
Ei kukaan halua.
Eroa ei pitäisi hakea liian vähäisten syiden takia.
Kaikista maailman asioista voidaan sopia jos vain tahtoa riittää.
Avioliittohan on juuri tahdon asia.
Olisipa jotain mitä voisin pyytää anteeksi tai tehdä jotain paremmin, mutta kun mitään ei ole. Ei ainakaan minulle ole kerrottu.
Tämä on niin kertakaikkisen raastavaa kun mistään ei saa kiinni.
Asiat leijuvat usvassa.
Olisi rivat mistä repiä niin helpottaisi.
Elämä tuntuu vain valuvan käsien välistä.
Voisin säälitellä tilannetta loputtomiin, mutta työaikana en nyt ehdi, eikä se tietysti mitään auttaisikaan.
Unettomat yöt sopivat siihen paremmin. Silloin kaikki tuntuu vielä kaameammalta.
Olisi niin paljon helpompaa, jos olisi joku "hyvä syy" erota, kuten toisen väkivaltaisuus tai alkoholismi. Kun ei ole, eli periaatteessa "kaikki on kunnossa" niin eropäätös on hel-ve-tin vaikea tehtävä.
Se on vähän niinkuin semmoinen kysymys, että koska harmaa on tarpeeksi tummaa ollakseen tummanharmaata.
Olen miettinyt sitä samaa, että lisääkö ero todella onnellisuutta? Varsinkin jos nykyisen
liiton asiat jää selvittämättä. Mielestäni vaatii
paljon enemmän niin sanotusti MUNAA sitoutua
omaan liittoonsa ja kumppaniinsa silloin kun
on todella vaikeata. On paljon helpompi heittäytyä hetken huuman vietäväksi, varsinkin
jos jompi kumpi puolisoista kokee ihastusta
oman liiton ulkopuoliseen ihmiseen. Mutta onko
se ruoho todellakin vihreämpää aidan toisella
puolella? Voihan olla että se ihastus ei sitten
todellisuudessä olekaan niin vietävän ihana,
vaikka nyt siltä vaikuttaisi. Että kannattaisiko
sittenkin päätökset erosta tehdä kiirehtimättä
ja miettiä asioita monelta taholta.
Sillä tosi asia on että perheellinen eroaja
ei jätä pelkästään vaan poulisoaan vaan hän
hajoittaa myös koko perheen.
Voihan ero olla myös joskus oikea ja hyvä päätös,
mutta voi se hetken päästä myös kaduttaa.
Joten miettikää hyvät ihmiset mitä elämällänne
teette ennenkuin teette sellaisia isoja ratkaisuja kuten avioero. Itse lähellä eroa
olleena voin nyt kuitenkin todeta, että oil
hyvä ettemme tehneet ero päätöstä kiireellä.
Sillä puhumalla asiosta ja selvittelemällä
suhdettamme asiat alkoivatkin näyttää valoisimmilta. Ja voimme tänä päivänä olla
onnellisia yhdessä. Kriisit elämässämme voivat
olla myös mahdollisuus parempaan. Tsemppiä kaikille eroa miettiville ja muistakaa että
asioilla on aina monta puolta. Mikään ei oo mustavalkoista.
sitä eroa sitten pitäisi harkita? Meillä tätä paskaa on jauhettu jo 4 kk, minkä seurauksena olen jo itsekin alkanut pitää sitä eroa hyvänä vaihtoehtona. I-vaiheen hakemusta ei siis ole vielä täytetty. Mulla on 4 syytä miksi en ole nostanut kytkintä: lapset ja puolison vanhemmat. Kummallekaan en tahtoisi tuottaa sitä pettymystä, että lähtisin kävelemään, vaikka nykytilanne tuntuu tosi ahdistavalta.
teksti huolellisesti uudelleen.
Toivottavasti yhteiskuntamme (kuten ennustetaan) on palaamassa perinteisten arvojen pariin.
Erossa on niin suurista arvoista kysymys.
Miksi lapset voivat huonosti, he eivät tiedä mihin kuuluvat ja ketkä ovat perhettä.(monia ihmisiä, monimutkaista uusperheiden elämää)
Kuullostaa saarnalta mutta miettikääpä........
Musta eroa ei pitäis harkita ollenkaan.
Pitää selvittää miten ongelmat voitaisiin korjata.
Kun kaikki keinot on käytetty niin asia on sillä selvä.
Ei siis pidä miettiä kannattaisko mun ottaa ero ja koska olis paras lähteä.
Siinä törmää tasan samaan ihmissuhdeongelmaan heti seuraavassa suhteessa.
4 kuukautta on olemattoman lyhyt aika selvittää avioliiton karikkoja varsinkin jos siitä suurin osa käytetään hyödyttömään riitelyyn ja syyttelyyn.
Huutamalla et tee itseäsi yhtään haluttavammaksi.
Käyttäydy siis niin kuin odotat toisenkin käyttäytyvän sua kohtaan!
Tätä ei saisi sanoa, mutta eronnut on aina eronnut ja pikaeronnut sitäkin enemmän.
Miettikää itse mitä.
Jäitä hattuun ja suu suppuun!
Jos nyt kuitenkin meinaat lähteä, niin koitappa piruuttasi sitä ennen pistää pieni näytelmä pystyyn ja pyytää oikein teatraalisesti anteeksi aiheuttamaasi mielipahaa ja ettet haluaisi meillä olevan tällaista.
Väitän että noinkin lyhyen huonon jakson jälkeen tilanne purkautuu ylenpalttisesti tulvimalla.
Eikö tuntuisi mukavalta?
Tee siis se. Et voi hävitä yhtään mitään.
Vaikka et saisikaan anteeksi sulla olisi itselläsi hyvä mieli siiitä, että ainakin yritit!
Siitä nyt ei kukaan piittaa kummassa teissä on enemmän syytä tai vikaa. Anteeksipyyntö ei ikinä ole turha kun tilanne on jumissa.
Mitä vielä siinä istut? Mene jo pyytämään anteeksi!!!
Niinpä. Usein on valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Jos eroat, niin se ei ole hyvä. Jos jatkat, niin sekään ei ole hyvä.
Siinä sitten pitää yrittää valita se kaikkein vähiten väärä vaihtoehto. Ei ole helppo valinta se, ei ollenkaan.
pyytelemään, vaikka olen sen 4 kk toimittanut sylkykupin virkaa. Sitäpaitsi jos olen tänä aikana jotain anteeksi pyydellyt, niin anteeksiantoa ei ole vastapuolelta kuulunut. Mun ongelma on nykyään se, että en koe puolisoa pätkän vertaa haluttavaksi, vaikka se on muuttunut paljon paremman näköiseksi kuin mitä se oli vuosi sitten.
Ihmekö tuo, kun ei nää toisen kasvoilla hymyn häivää, paitsi silloin kun se lapsia paapoo.
Mitäpä tuo sulle hymyilisi jos et pidä häntä pätkän vertaa haluttavana?
Sen varmaan näkee sun naamasta, usko pois.
Mitä hänen pitäisi sinun mielestäsi tehdä?
Sanot itsekin, että ongelma on sinun omasi.
Taitaa olla parisuhdeterapian paikka.
Avioero on shokki kaikille, vaikka siihen olisi hyvät perusteetkin.
Usein lapset joutuvat jättämään kotinsa, koska lähtijä on useimmiten nainen.
Ensin riidellään huoltajuudesta ja lapset ottavat tietenkin koko syyn omille niskoilleen.
Sen he parhaiten muistavat, että juuri heistä riidoissa on kysymys.
Turha väittää, että pystyt riitelemään heiltä salaa.
Siellä sitä sitten elellään pienessä vuokramurjussa ja odotellaan josko apteekkiin saapuisi lääkeitä.
Minusta on väärin, että naisilla on huoltajuuskysymyksissä suhteettoman paljon valtaa.
Se aiheuttaa paljon kärsimystä viattomille lapsille.
Nyt heidän on aivan liian helppoa lähteä liitosta lapset mukanaan.
Jos tässä olisi tasa-arvo, he yrittäisivät tosissaan ratkaista parisuhdeongelmansa.
Nyt ainoa ratkaisukeino tuntuu olevan, että ensiksi uhataan avioerolla.
Harva mies alistuu kiristykseen, vaan heittäytyy tosissaan hankalaksi.
Viinakin alkaa maistua kun vaimosta ei tarvitse enää välittää koska hän muutenkin lähdössä.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että jo pelkkä uhkaus kodin rikkomisesta on jo enemmän kuin puoliksi tehty!
Sellaista asiaa ei ole koko maailmassa, että sitä ei neuvottelemalla lopulta ratkaista.
Kiristäminen ja uhkailu ei ole ikinä missään yhteydessä neuvottelemista!
Onko nykyihminen niin saamaton, tyhmä ja itsekäs että hän ei enää osaa edes niin pientä yksikköä kuin perhettä hoitaa?
Siinä on sentään kysymys omista lapsista!
ajatuksen kanssa, mitä tuossa aiemmin kirjoitin. Sylkypuppina olo ei ainakaan minua tee halukkaaksi. Nykytilanteessa tyypillistä on, että vaimo kyttää ukon virheitä ja ai sitä riemua, kun niistä pääsee huomauttamaan. Ainoa asia mistä pystytään nykyisin rakentavasti keskustelemaan on eron järjestely.
Parisuhdeterapiassa on käyty jo tuo 4 kk, eikä siinä mitään ihmeitä ole saatu aikaan. En minä tätä liittoa yksinään pysty pelastamaan. Onneksi tää pxxxx loppuu kohta, niin pääsee edes kehittelemään omaa elämää.