Reuma-oireet

oireilu alkoi hometyöpaikassa juuri samalla tavoin, ensin vain sormet, sitten varpaat, sitten kantapäät, sitten lonkat jne. Eli pahana kipuna, liikekipuna, välillä kipu saattoi hyppiä nivelestä toiseen. Omalla kohdalla hengitystieoireet tulivat kuvaan juuri ennen lonkkakipua ja nyt siis ammattitauti on. Eli aina kun oireet tulee työpaikalta, on vain kyseltävä niiden ammattitautitutkimusten perään.

mutta mitenkään varmaa se ei taida olla. Minulla on hyvin samantyyppistä oireilua noissa nivelissä ja samalla tavoin se kipuilu liikkuu. Tosin täytyy sanoa, että omalla kohdallani kipuilu ei päättynyt puhtaisiin tiloihin. Kipuilu on lievää, eikä se ole ollut missään vaiheessa ihan hillittömän pahaa. Joskus kirpaisee enemmän, mutta kipuna rajoittuu enemmän epämukavaan kipuiluun, kuin selkeään kipuun.

Oma keuhkolääkäri katseli joskus käsiäni ja myöhemmin katsellessani tyttäreni kanssa hääkuvaani tyttäreni totesi, että kynteni ovat muuttuneet tosi paljon. No hääkuvassa ne ovat pitkät ja kapeat, niin ne ovat nytkin kun vointini on parempi mutta muodoltaan enemmän kuperat. En tiedä johtuuko noistä sormieni säryistä vai kuuluuko normaaliin muutokseen vain. Peukaloiden kynnet ovat vielä tasaiset ja suorat, eikä tuota kumpua kynnessä vielä ainakaan ole. Jos katsoo sormien kulmia niin peukaloissa on vielä tuolla leveä v, viimeisen nivelen jälkeen, mutta muiden kohdalla tuo v on poissa tai ehkä pikkusormissa sitä on vielä vähän jäljellä.

Olen seuraillut näitä kynsiäni nyt vuoden pari, ja muutos on hidasta, mutta kyllä sitä selkeästi tulee. Jossakin vaiheessa kynnet olivat tosi huonossa kunnossa, nyt lomani jäljiltä ne ovat taas pitkät ja kohdallaan. Nyt niitä pitää jo viilailla lyhyemmäksikin ja ne jopa kestävät normaalit kotityöt murtumatta. Turhamaisuus on siis yhä edelleen olemassa, siitä ei pääse mihinkään.

Tuollaiset äkkinäiset nykäykset olivat jossakin vaiheessa ihan jatkuvia. Nykyisin niitä ei ole ollut kuin ehkä kerran viikossa. Kun tuo äkkinäinen nykäys tulee, sen huomaa kaikki joiden kanssa sillä hetkellä juttelet. Sitä ei vain voi peittää mitenkään, koska suhteellisen vähäisestä kivusta huolimatta se nykäys on niin yllättävä ja siten ihan tehokas katkaisemaan puheen ja hengityksenkin.

Kun söin lääkkeitä oli käsien vapinaa, se on nyt poissa täysin, kun kaikki lääkitys on lopetettu. Tosin söin lääkkeitäni lomalla lentoni aikana sekä ennen lentoa kun lähdimme lomalta kotiin päin. Lentäminen ottaa nähtävästi aika koville ja aiheuttaa helposti hillitöntä päänsärkyä ja fev1 laskua, ei niinkään paljon suhteessa peffien laskua. Joten arvelin, että lääkitys voisi helpottaa tilannettani ja ehkä se helpottikin.

Ikävää oli, että se lievä nivelkipuilu mikä jäljelle on jäänyt, sitä oli myös lomalla ja sitä on siis myös nyt etätöissäkin. En ole siitä mihinkään päässyt.

Minulla tumavasta-aineissa poikkeamia, jotka vähitellen ovat lisääntyneet, vaikka itse titteri on laskenut alemmaskin. Mutta titteri seilailee aina tilanteen mukaan, alkuun oli 1280, 640, 320 jne. ja välillä taas nousussa. Ihan riippuen miten paljon vietin aikaani homeisissa tiloissa ja millainen kuntoni ylipäätään oli.

Reumafaktori on ollut nousussa, mutta reumaa ei ole todettu, ei myöskään reimatyyppistä turvotusta tms. Joten en tiedä onko oireilu jotakin reumaan viittaavaa ja mitä siitä kehittyy. Joka tapauksessa selkeästi epäsopivissa tiloissa oireet lisääntyvät, esim. kun käyn sairaalassa tutkimuksissa joko omissani tai kuskina.

Oma lääkärini kertoi, että autoimmuunisairauksia on vaikea todeta ja niitä voi olla päällä parikin, mutta oireilu on vielä niin lievää ettei diagnoosiin päästä. Joillakin menee reilusti yli kymmenen vuotta oireilusta, ennen kuin mitään selkeää diagnoosia tulee. Lääkärini mukaan kyse voi olla myös masennuksesta ja vaihdevuosistakin. Joten kun asiaa mietitään monia vaihtoehtoja alkaa löytyäkin, jopa aika yllättäviäkin. Mieheni naureskeli masennukselleni kertoen että olisi hyvä jos masentuisin ihan normaalisti, siten kun terveet ihmiset ylipäätään masentuu. Rypistelin kulmiani, sillä tiesin kyllä mihin mieheni tähtäsi, siihen että masentunut on vain, eikä nyt ainakaan käytä rahaa kynsiin, hiuksiin, lastenlasten ja omien lasten ja miehen hemmotteluun yms. Mutta voihan se olla, että masennuksia on eri asteisia, vähän iloisempia masennuksia ja sitten niitä aikuisten oikeesti masennuksia, joita olisi syytä hoitaakin.

Tämä vain siksi, että kun mihinkään diagnoosiin ei päästä, silloin kehiin tulee nämä vaihtoehdot ja nekin on ihan hyvä käydä lävitse käsi sydämellä. Miksei se mieli siinä sairastuisi kun sairastelee ruumiskin. Helpostihan senkin sitten selvittäisi, käymällä niissä hoidoissa tai ehkä se yksi kerta sitä lajia riittäisi kertomaan onko mieltä hyvä hoitaa vai olisiko kyse kuitenkin ruumiista vain.

aina vaan itselläni pahimman altistuksen päätyttyäkin. Aina välillä on jalkaterä, polvi tai lonkka niin arka, että liikkuminen on vaikeaa. Onnun hieman kun toista lonkkaa aristaa koko ajan. Liikkeellelähtö on hidasta ja kankeaa.

En ole erikseen käynyt tämän takia kuin kerran lääkärissä ja silloinkin tarkistuttamassa ettei ole mitään pahemmin vialla kun kipu tuntui munuaisen kohdalla. Reuma-arvoja ei ole otettu, mielestäni oireeni eivät sovi reumaan, sen sijaan ehkä nivelrikkoon.

Altistuksen päättyminen ei siis omalta kohdaltani poistanut tätä niveloireilua. Jos sinulla on särkyä vain työpaikalla, ainut oikea neuvo on hakeutua pois niin kauan kun vielä ehdit, ennen kuin muuttuu pysyväksi. Onnea.

Tuo reumaoireilu näyttää olevan tosi yleistä kosteusvauriomikrobeista oireilevien kohdalla.

Oireilin hometyöpaikalla ODS-oirein kymmenisen vuotta ja reumaoireilu tuli mukaan kuvioihin neljän vuoden päästä. Aaamuisin voimakasta lihasjäykkyyttä ja vasemman jalkapohjan kipua, jotka ohittuivat veryttelyllä. Nilkka-sormioireilu välillä mukana kuvioissa ja oikean ranteen jännetulehdus.
Kun työpaikalleni asennettiin uudet ilmastointilaitteet, niin niiden aiheuttama homepöllytys tulehdutti kolmen kuukauden aikana oikean olkapään melko liikuntakyvyttömäksi, lihasjäykkyys oli voimakasta ja niveloireilua oli muissakin nivelissä.
Keuhkot olivat siinä kunnossa, että pystyin kävelemään satakunta metriä, sen jälkeen piti pysähtyä henkeä vetämään rasitushengenahdistuksen vuoksi.
Nivelkipuilu oli myös rasituskipua; ei särkyä eikä turvotusta.
Reumaoireilu päättyi jäätyäni vuorotteluvapaalle kolmen kuukauden kuluttua kuin myös rasitushengenahdistus.

Tuo päättyminen tarkoittaa kohdallani vain sitä, että aina kun homealtistus on aiheuttanut ODS:n jälkeisen keuhkoputkitulehduksen tai allergisen alveoliitin, reumaoireilu palaa voimakkaana päälle kestäen niin kauan kunnes keuhkot ovat tulehdusvapaat. Tosin nyt toissa perjantaina pelkkä ODS laukaisi selkälihastulehduksen, lisänä muukin reumaoireilu, jonka selkälihastulehduksen sairastamiseen meni viikko.

Reumaoireilu liittyy myös muihinkin allergioihini. Viime syyskuussa kortisonivoiteen aiheuttama allerginen reaktio aiheutti yli viiden kuukauden reumaoireilun. Reumaoireilua allergisen reaktion lisäksi aiheuttaa myös esim. makkaroiden sisältämät lisä- ja säilöntäaineet ja maitotaloustuotteet.

Minä en näytä näistä reumaoireiluista eroon pääsevän, vaikka työpaikka-altistuksen päätyttyä niin oletinkin. Kiukkuisimmiksi reaktiot ovat vain tulleet, olkoonpa allergeeni mikä tahansa.
Ehkä syynä on PPP (rakkulapsori), kuska siihen jo itsessään liittyy reumaoireilu, vaikka se tällä hetkellä lepovaiheessa onkin.

Tuota työpaikan vaihtoa puhtaisiin tiloihin suosittelen minäkin sinulle. Sitä, mikä oireilu kroonistuu ja mikä, ei kukaan pysty ennakoimaan kenenkään kohdalla etukäteen.

Monilla tuntemillani homesairailla on reisana jatkuvat säryt ja kivut, vaikka työpaikka-altistuksen päättymisestä on kulunut vuosia.

Tosin tuossa äskettäin eräs parisen kuukautta sitten vuorotteluvapaalla oireitaan hoitelemaan jäänyt homesairas soitteli Lapista, että hän ei ole viikkoon käyttänyt reumalääkkeitä eikä astmalääkkeitä, vain antihistamiineja ja kortisonisuihketta nuhaan.
Homeettoman työpaikan löytäminen hänenkin kohdallaan näyttää olevan kiikun kaakun. Vuorotteluvapaata ottamalla voi pelata aikaa.

Jaksamista sinulle.