miten ihmeessä?

niinhän sitä sanotaan että ero ottaa aikansa ja se aika on puolet seurusteluajasta... Ikävä tulee ja menee. Pääasia on se että teet surutyösi loppuu niin ei jää vaivaamaan lopunelämää. Toi sun kokema ikävä kuluu tavallaan eroprosessiin.. Ihan normaalia.

Minua tavattomasti ärsyttää nykyinen tapa käyttää sanaa ketä, kun pitää olla kuka. Ne eivät ole synonyymeja, aargh! Siis pääasiasta poiketen....

.. Tuota, tähän sanoisin, että ei ole mitenkään ihmeellistä saati mahdotonta tuntea ikävää noin vähän aikaa eron jälkeen. Vaikka oletkin itsellesi tiedostanut suhteesi tilan jo aiemmin, ei se oikeastaan vaikuta siihen, miten ihminen reagoi erotessa.

Itsekin olin se, joka halusi erota ja joka teki eropäätöksen, mutta ei se silti muuta sitä faktaa, että ikävöin edelleenkin entistä poikaystävääni. Erostamme tosin ei ole vasta kuin 3 kuukautta, mutta luulen, että aika muuttaa nämäkin tuntemukset. Ja jos ei muuta, ei minulla muuta vaihtoehtoa ole kuin elää omien virheideni kanssa.

Väitin pitkään eron jälkeen, ettei minua haittaa entiseni uusi tyttöystävä, enkä tunne häntä kohtaan enää mitään rakkaus-fiiliksiä. Niinhän siinä kävi, että jouduin itselleni myöntämään vanhan suolan janotuksen, mutta nyt kun olen sen myöntänyt, on sitä paljon helpompi käsitellä. Ja tiedän todellakin, että aika on ainoa, mikä auttaa.

Joten. Usko pois, on ihan normaalia ikävöidä entisiä. Vielä pitkään eronkin jälkeen. Se, miten siitä selviää ja miten sen käsittelee on jo toinen juttu.

Melko kaveri pitäisi olla, että jo kuukaudessa erosta pääsisi yli.