Olen asunut lähes 20 vuotta vanhempieni luona. Pari vuotta sitten kun sitten muutin toiselle paikkakunnalle avopuolisoni kanssa, eroahdistus on ollu lähes sietämätöntä. Nyt vanhempani asuvat lähes 400 km:n päässä. Avopuolisoni vanhemmat asuvat lyhyen ajomatkan päässä. Vähän aikaa sitten yksi hänen läheisimmistä ystävistä muutti vain 200 metrin päähän.
Ongelma on siinä, että minulla ei ole tällä hetkellä ystävän ystävää, vanhat ystävät asuvat 50 km:n päässä, se kuitenkin tuntuu pitkältä ja he eivät ehdi käymään täällä useimminkaan.
Haluaisin jutella useammin vanhempieni ja ystävieni kanssa kasvotusten. Skype ei aja samaa asiaa, se ei tunnu samalta ja lisää vain entisestään ikävää lähimpiä ihmisiä kohtaan.
Ongelma on siinä, että minulla ei ole tällä hetkellä ystävän ystävää, vanhat ystävät asuvat 50 km:n päässä, se kuitenkin tuntuu pitkältä ja he eivät ehdi käymään täällä useimminkaan.
Haluaisin jutella useammin vanhempieni ja ystävieni kanssa kasvotusten. Skype ei aja samaa asiaa, se ei tunnu samalta ja lisää vain entisestään ikävää lähimpiä ihmisiä kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
varmaan syytä muuttaa takasin omille kotinurkillesi =))
tuossa iässä pitäisi osata pärjätä ilman vanhempia?
Hanki ystäviä.
Jos te ette voi kumppanisi kanssa muuttaa samalle paikkakunnalle missä vanhempasi/ystäväsi asuvat, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa.
Hanki itsellesi oma elämä sillä paikkakunnalle jossa asut nyt. Harrasta jotain, mitä tahansa, harrastuksen parissa tapaat muita saman henkisiä ihmisiä ja saatat vahingossa saada UUSIA ystäviä.
Kun sinulla on vapaata, matkusta tapaamaan ystäviäsi/perhettäsi.
TAI:
Jätä miehesi ja muuta takaisin ystäviesi/perheesi luokse.Ystävilläsikin on omat perheensä, tai jos ei vielä ole, niin jonain päivänä toden näköisesti.Ette välttämättä näkisi kovin paljon useammin vaikka lähempänä asuisitkin.Arki on kiireistä töihin-kauppaan-kotiin-nukkumaan-töihin -rallia itse kullekin.
Tilanne on minulle kuitenkin tuttu.
Viimeiset seitsemän vuotta olen asunut 800km:n päässä kotikaupungistani,jossa lapsuuden aikaiset ystäväni ja sukuni asuvat edelleen.Kaipaan heitä, ja mielelläni näkisin heitä useammin, mutta mieheni työn takia olemme sidottuja nykyiseen asuinpaikkaamme.
Minä olen valinnut mieheni.
Näen ystäviäni ja sukuani lomilla ja joskus ajamme kotikaupunkiini ihan vain viikonlopuksi.Toki tätä tapahtuu vain pari kertaa vuodessa.
50 kilometriä ei ole mitään...senhän hurautat vaikka bussilla alta tunnissa : )