Ihan pakko tulla kertomaan tääkin asia. :))
Aina kun mun poika liikkuu kummisetänsä matkassa tai no kummisetä kulkee missä tahansa, vaik yksinäänkin. Kaupoissa, julkisissa, puistossa...missä tahansa missä liikkuu lapsia, niin ei kauaa mene kun ujommatkin lapset tulevat sen kanssa juttelee, ottamaan kädestä kiinni, hyppii jopa niskassa...
Mies ei edes pidä lapsista, kuin juuri sen verran mitä pakko, eikä edes ole mitenkään kiltin näköinen heppu vaan päinvastoin.
Naurattaa vieläkin tuo aamupäiväinen, kun jouduin taas jälleen kerran pelastaa sen, kun kymmenen tenavaa roikkuu hänen lahkeessaan kiinni (mukava kurakeli vielä ja sen kyllä huomas toisen farkuista) :DD
Tunnetko sinä ketään ihmistä kenen luokse aika välittömästi kerääntyy lapsilauma höpöttää?
Mikäköhän piirre heille on, vähän samako kun kissat kiehnää ihmisessä joka ei pidä kissoista?
Aina kun mun poika liikkuu kummisetänsä matkassa tai no kummisetä kulkee missä tahansa, vaik yksinäänkin. Kaupoissa, julkisissa, puistossa...missä tahansa missä liikkuu lapsia, niin ei kauaa mene kun ujommatkin lapset tulevat sen kanssa juttelee, ottamaan kädestä kiinni, hyppii jopa niskassa...
Mies ei edes pidä lapsista, kuin juuri sen verran mitä pakko, eikä edes ole mitenkään kiltin näköinen heppu vaan päinvastoin.
Naurattaa vieläkin tuo aamupäiväinen, kun jouduin taas jälleen kerran pelastaa sen, kun kymmenen tenavaa roikkuu hänen lahkeessaan kiinni (mukava kurakeli vielä ja sen kyllä huomas toisen farkuista) :DD
Tunnetko sinä ketään ihmistä kenen luokse aika välittömästi kerääntyy lapsilauma höpöttää?
Mikäköhän piirre heille on, vähän samako kun kissat kiehnää ihmisessä joka ei pidä kissoista?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jotkut aikuiset vain ovat lasten mielestä helposti lähestyttäviä. Kaikki tuttujen penskat puskevat Rouva Ratikan syliin ja jättävät (onneksi) minut rauhaan.
Asiasta tulikin mieleeni hauska juttu. Olin kummityttöni kanssa luistelemassa Rautatientorilla taannoin. Suurin osa muista luistelijoista oli äitejä lastensa kanssa. Kummityttö etsi jostain ikäisensä tytön ja alkoi kavereeraamaan. Tämän äiti sitten kehui minut maasta taivaaseen ja valitti, kun hänen ukkonsa ei halunnut mukaan. Ja kun katsoin ympärilleni, ei monen muunkaan, jos heillä nyt kaikilla ukkoa olikaan.
Jos joskus eroan, menen kummitytön kanssa luistinradalle naisjahtiin. ;-)
pojan kummisetä käyttää poikaani uimahallissa ja se on aika monet mimmit pokannut sitä kautta.
Broidi tekin aikoinaan vanhimman poikani kanssa tuota samaa. Otti pojan mukaan ja sai seuraavaksi perjantaiksi baariseuraa ja muutakin.
Eikai naiset nii helppoja ole. :))
Lapsista pitävä mies taitaa olla naisten mieleen.
mun broidikaan ei oikein lapsista ole pitänyt, kuin juuri tuttujen kersoista sen mitä on pakko. :DD
en itse pidä lapsista ja luojan kiitos ettei lapset häiritse minua.
Tosin silloin kun toimin tsilarina, eli talkkarina, asia oli toisin.
talkkari ollut se joka harjan kanssa jahtas pihan kakaroita takaa.
Meillä kun olin kakara Krunikassa ainakin oli ihan mielipuoli stilari.
harjaa enimmäkseen lumen poistossa rapun edestä, kunnes keksin, että saman voi tehdä traktorin puskulevyllä.
Eli ajoin puskulevyn mahdollisimman lähelle alaovea ja laskin levyn alas, sitten pakki päälle ja siistiä jälkeä tuli.
Kaupassa kakarat hymyilee mulle
Kylässä vieraiden kakarat kiipee syliini ja letittää esim. mun hiukset ja vinkuu leikkimään koko ajan.
Sama juttu koirien ja jopa joidenkin kissojen kanssa: koirat tulee nuolee naaman ja sellaiset kissat, jotka yleensä kaikista vieraista ei piittaa, kiipeävät syliin ja kehräävät ja kiehnaavat
Yks on sitten vielä mummut esim. kaupassa. Todella useasti mulle tulee joku mummu juttelee maailman menosta tai ruuasta ja ostoksista. Kyllä mä takaisin juttelen mut välillä oikein naurattaa et mikä on!
Itselläni ei ole lapsia eikä lemmikkejä, enkä aio niitä hankkiakaan.
Tarttuispa muhun raha ja miehet :D
oot selkeesti sitä tyyppiä josta miehet ajattelevat "toi on vaimo matskuu" ja siksi ne ei tartu niin helposti, kun semmoisten naisten kanssa ei leikitä. :))
ihan mielenkiintoinen pointti :)
omata kyseinen piirre. Lapset kun eivät ole mielenkintoni ykköskohde. Ja ei kiinnosta alkaa hymyilemään ja vilkuttelemaan metrossa ventovieraan penskan kanssa.
Ja aina kaikki ihmiset, niin tutut kuin tuntemattomat, sanovat että minusta tulisi niin hyvä äiti ja vaimo. Eipä oo kovin reiluu panetella ihmistä.
niille tuttuille takaisn "nii hyvä äiti tulee et hakkaan märillä räteillä hiljasek ettei jää jälkiä"
Joo huomannut kuinka metrossa jotkut ihmiset katselee poispäin ku poika ryhtyy jutskaa niille. Aikansa juteltuaan (omaa kieltänsä) niin poispäin katselija puol väkisin hymyilee pojalle, kun ei vissiin kehtaa olla hymyilmättäkään. Onkohan mun poika kiusannut sua metrossa? :DD
olla paljon mahdollista että sunkin poika on näitä hetkiä järjestäny. Ja yhteiskunnan painostuksestahan sitä aina hymyilee ja yrittää leikkiä tosi kivaa tätiä. Ja mä oon täysin vakuuttunu että juuri näiden kohtausten takia on sataset ym. keksitty.
Tutuille huudan aina että hyi helvetti kun rivoja ehdottelet niistä lasten tekemisistä. Tuntemattomille sitä vaan itsekkin ihmettelee miten ei vielä miestä ole. Ja leikin hämmästelevää.
kirjotetaan magneetti...
Lapset - kuten muutkin petoeläimet - valitsevat laumasta heikoimman ja puolustuskyvyttömimmän jonka kimppuun käyvät.
oli hyvä. ;DD
en valita, sehän on vain mukavaa.
Mä tykkään lapsista. Varsinkin sellaisista, jotka tunnen.
Mä luulen, että mua ei nähdä NIIN aikuisena, koska mulla ei ole omia lapsia. Ei mulla kyllä ole auktoriteettiakaan, eli lapset tykkäävät riehua mun kanssa, mutta en oikein saa heitä tottelemaan.
laitat nutturan päähän ja rillit ja mulkoilet niitä tosi vihaisesti. ;DD
Mulla oli joskus sama ongelma, joutui opettelemalla opettelemaan auktoriteettinä olemista. Ensimmäisen kerran kun oli sijaisopena, juma ku melkein itku tuli sen verran haipakasta tahtii "ne" lapset meneivät. Nyt jo naurattaa. :DD
lapsiin usein hiukan varauksella, pelokkaasti. En oikein löydä aina yhteistä säveltä heidän kanssa, enkä tykkää et vieraat lapset koskee muhun tai roikkuu kimpussa. Toki jokunen poikkeuskin joskus on ollut ja tuttujen lapset on tietty nyt hiukan eri asia.
Mut siis, mä oon varmaan se, jolle näytetään kieltä;D
kielen näytöstä, niin arvaavaa kui monta kerta tekis mieli näyttää lapsille kieltä takaisin? ;DD
Mahtas sen muksun vanhemmat kauhistua oikein kunnolla.:D
Lapsena näytin itsekin silti toisille lapsille aina kieltä, kun olin mustasukkainen kun mun äiti hymyili jollekin vieraalle lapselle vaikka kaupassa tai jossain. Mutta en tietääkseni aikuisille oo näyttänyt.
Mä luulen, että tuo johtuu siitä, että lapset vaan kertakaikkiaan tunnistaa sellaisen ihmisen, joka on mitä on vaikkei edes olis mitenkään ihastuksissaan lapsista. Eniten lapset tuntuu karsastavan sellaisia, jotka ottaa poskesta kii ja lirkuttaa ku vähä-älyiselle.
Yhdellä tutulla oli aikoinaan kirkuvan värinen tukka, vaihteli sateenkaaren värien mukaan ja hän oli lastentarhassa töissä. Lapset oli aivan ihastuksissaan kun taas vanhemmat katsoivat pitkään että mikäs punkkari se meidän muksua hoitaa. Lapset tykkäs kuitenki eikä heillä ollut mitään ennakkoluuloja vihreäpäistä tarhantätiä kohtaan vaan ne tykkäs aidosti tästä ihmisestä ja hyväksyivät tuttuni "luottopiiriin" välittömästi.
tänään tullut kertomaan mitään. Miksi niin?