ei ole helppoo varmaan muillakaan

enpä tiedä, miksi tänne kirjoitan...ehkä koska en kaikkia asioita saa ääneen sanottua "oikeassa"elämässä, ehkä ajattelen, että täältä joku poimii ne ajatukset joita vain itsekseni mietin.

olen elänyt avioliitossa jo joitakin vuosia..perheessä lapsia ja kaikki ulkoisesti hyvin. mutta todellisuudessa minusta monikin asia, varsinkin parisuhteessa on ollut jotain aivan muuta. paljon yksinäisiä iltoja lasten kanssa, päävastuu päivittäisistä asioista, yksin raha huolien miettimistä jne jne.onhan noita asioita. omasta mielestään mies hyvä aviomies, kantaa rahaa perheeseen jne.tekee kaikkensa perheen eteen. yksinäisyydestä johtuen loin ihmissuhteen toiseen mieheen, joka kuunteli ja tuki, kun elämä oli pahimmillaan...myönnän virheeni tässä kohtaa olisi pitänyt ottaa asia aviopuolison kanssa puheeksi aikaisemmin.

nyt tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että suhde toisen miehen kanssa on muuttunut rakkaudeksi, molemmin puolin...ja tajuan etten ole koskaan mitään tällaista ennen kokenut. olemme siis mieheni kanssa eroamassa ja hän ei todellakaan ymmärrä syitä miksi tähän on tultu... enkä häntä siitä syytä, on varmasti järkytys huomata että täydellinen vaimo onkin jotain ihan muuta. lapsiin vedoten hän kuitenkin olisi valmis jatkamaan liittoa vaikka minkälaisin ehdoin, tosin siihen en suostu...en jaksa elää enää valheessa, enkä usko että lapset "hyötyisivät" epäaidosta vanhempien välisestä suhteesta. itse uskon, että me molemmat voimme kasvattaa lapsistamme tasapainoisia aikuisia, vaikka emme yhdessä olisikaan...hänen mielestään olen jo hyljännyt lapset. tunnen edelleenkin olevani vastuussa lapsistani ja heidän asioistaan erosta huolimatta...ei äitiydestä voi erota. haluan erota ns.sovussa...jos se nyt voi olla mahdollista, yritän olla syyllistämättä, koska loppujen lopuksi jokainen tekee omat virheensä itse, minä tiedän omani..ja aion niistä tulevaisuudessa ottaa opikseni. en haluaisi että hänestä tuntuu pahalta, mutta minullakaan ei ole kuin yksi elämä...josta lopun haluan elää onnellisena...

anteeksi pyydän tekojani joilla olen loukannut, voin toisinaan kuulostaa katkeralta, en halua olla. toivottavasti sinäkin voit joskus olla onnellinen. (tulipa sekava kirjoitus)