En osaa päättää haluanko naimisiin vai ei. Toisaalta haluaisin ihan hirveästi ja olen pikkutytöstä asti haaveillut isoista prinsessahäistä mutta...
- Mies ei kuulu kirkkoon joten pitäisi olla siviilivihkimys
-Laskin että minulla on vain 3 niin läheistä ihmistä että kehtaisi kutsua häihin
Siis isot häät siviilivihkimyksellä ja niin että vieraita sulhasen puolelta 50 ja morsiamen 3, onko liian naurettava yhtälö? Mitään ruokatunnilla maistraattiin -tyylistä en halua, se on joko kunnon häät tai ikuinen avoliitto. Jos joku viitsii kommentoida niin olen syvästi kiitollinen.
- Mies ei kuulu kirkkoon joten pitäisi olla siviilivihkimys
-Laskin että minulla on vain 3 niin läheistä ihmistä että kehtaisi kutsua häihin
Siis isot häät siviilivihkimyksellä ja niin että vieraita sulhasen puolelta 50 ja morsiamen 3, onko liian naurettava yhtälö? Mitään ruokatunnilla maistraattiin -tyylistä en halua, se on joko kunnon häät tai ikuinen avoliitto. Jos joku viitsii kommentoida niin olen syvästi kiitollinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
miksi naimisiin mennään? Se on sitoutumista toiseen eikä vain prinsessajuhlia.
Oikeastaan se naimisiin meno ei maksa mitään. Ja juhlia miettiessä pitää ottaa huomioon ne tosiseikat, mitkä kunkin elämässä vaikuttaa. Miten voi sanoa kenenkään häävieraista ettäyhtälö on väärä. Jos sulla on pieni suku ja toisella iso niin se on tosiasia.
ja jos väkeä on vähän ehtii seurustelemaankin vieraiden kanssa. jos on isot juhlat voi jälkeenpäin tulla tunne, että ketäs siellä oikeastaan olikaan.
Naimisiinmeno on sellaisille, jotka ovat epävarmoja suhteestaan. Jos suhde on voimakas ja vakaa ei tarvita minkäänlaisia vakuutteluja suhteen laadusta muille ihmisille.
Nykyään taitaa suurin osa vihkimisistä olla tavan vuoksi tehtyjä. Tai sitten häälahjojen toivossa.
Itse olin naimisissa 12 vuotta jonka jälkeen erosin. Elämää yhdessä jatkoimme kuten ennenkin, mutta sitoutumisen ja yhteenkuulumisen tunne on voimakkaampaa koska olemme yhdessä siksi että haluamme elää yhdessä.
Olen sitä mieltä että naimisiinmeno on pelkureiden ja suhteestaan epävarmojen valinta. Tosi rakkaus ei poppakonsteja kaipaa.
Täytyypä ihmetellä kuinka juuri se avioliitto teidän yhteiselämäänne ja sitoutumisen tunnettanne muutti niin paljon huonompaan suuntaan kun nyt eronneena on paljon helpompaa. Ei ole kaikki tainnut olla kunnossa alunperinkään avioon astuessanne.
Rakkaus ei tosiaan tarvitse mitään "poppakonsteja" -teillä se vaati avioeron. Avioeron jotta osaatte tunnistaa oman halunne olla ja elää yhdessä. Meillä halutaan ja tiedetään se jokaisella solulla, ilman että sen takia tarvitsisi heittää sormukset mäkeen.
Eikö naimisiin voi mielestäsi mennä rakkaudesta, halusta olla yhtä? Eikö avioituvat ihmiset mene avioon pääsääntöisesti juuri siksi että he todella HALUAVAT elää ja olla yhdessä??
Minä en mene naimisiin sen takia että pelkäisin tai tarvitsisin vakuutteluja yhdessä pysymisestä/ pitäisi todistella muille jotain. Minä menen avioon siksi, että haluan juhlistaa läheisten ihmisten kanssa sitä tosiasiaa että olen onnellisempi kuin koskaan -olen löytänyt vierelleni ihmisen jota HALUAN rakastaa nyt ja aina. Papin aamenella on oma merkityksensä, kuten myös sillä, että minut laillisesti katsotaan mieheni puolisoksi ja näin lapset saavat saman sukunimen eikä sairaalassa tarvitse odotella tietoja välikäden kautta jos jotain tapahtuu (tyttöystävän/ avovaimon asema on heikko). Mutta ennen kaikkea rakkaudesta haluan sanoa miehelleni tahdon.
Rakkaudesta naimisiin!
...vai se että olet onnellinen valitsemasi puolison kanssa loppuelämäsi. Tuossa hiukan lisää mietittävää. Olimme vaimoni kanssa pitkään avoliitossa ja menimme maistraatissa naimisiin, eli meidän kohdalla rakkautemme ei ole muuttunut vihkimisen myötä miksikään.
Naimisiin meno takaa paremman sosiaalisen elämän.
Nykyään avioliitto on vain yksi asumismuoto, kun olet naimisissa saat enemmän etuuksia ja tukia, kuin jos olet avoliitossa.
Minä peesaan ekaa vastaajaa. Jos vaivautuu menemään naimisiin, se kannattaa tehdä siksi, että kokee avioliiton tuovan jotain lisäarvoa verrattuna avoliittoon. Jos tilauksessa on vain prinsessajuhlat - ja jos niitä ei ole tiedossa, niin bileet tuntuvat flopilta ennen kuin alkoivatkaan - niin motiivit tuntuvat kovin selkeytymättömiltä.
Avioliitto aiheuttaa muutoksia pariskunnan välisiin suhteisiin ihan oikeudellisestikin. Niistä kannattaa olla tietoinen, kuten esimerkiksi siitä, mitä tarkoittaa avio-oikeus tai avioehto. Avoliitosta eroaminen, jos sellainen kuitenkin pääsee tapahtumaan, on eri asia kuin avioliitosta. Ja vallan eri asia mainittujen liittojen päättyminen on juridisesti, jos ne päättyvät toisen osapuolen kuolemaan.
Jotenkin ainakin minusta tuntuu, että kunhan nyt noitakin asioita selvittelet ensin itsellesi, niin samalla saattaa selkeytyä, haluatko naimisiin. Ja jos sitten päätät haluta, niin ehkä tavoitteen saavuttamiseksi bileiden ulkoiset puitteet eivät ole enää niin hallitsevassa asemassa. Häät ovat yhden päivän, avioliitto on (ainakin tarkoitettu olevan) lopun elämää.
isyyttäni kellekkään ja säästimme rahaa ensimmäistä omaa rivarikaksiota varten, jonka sitten ostimmekin ja myimme tuplahinnalla. Nyt on velaton ok-talo alla, kiitos halpojen häiden.
Jos sinun täytyy nettipalstalla asiaa kysellä, on vastaus ilmiselvästi; ei kannata, ainakaan vielä.
Naurettava yhtälö?????
Sinulla on siis jokin pakkomielle, miten asiat on pakko tapahtua?
Minä haluan naimisiin koska en myöskään halua isyyden tunnustamista lapselle. Ja toiseksi omaisuussyistä, meillä on yhteistä omaisuutta (talo). Lisäksi esim leskeneläkkeen takia joskus myöhemmin (toivottavasti vasta myöhemmin).
Kaiken tuon lisäksi avioliitto on myös "julkisesti" esitetty sitoumus että me kuulutaan yhteen.
Juhlatkin on kivat toki.
Sinä olet ymmärtänyt olennaisen. Ja niihin häihinhän ei ole pakko kuluttaa koko omaisuuttaan, jos ei tahdo. Meistä parasta olisi kirkkovihkiminen ja sen jälkeen pieni juhlatilaisuus pitopaikassa, johon kutsutaan vain kaikista läheisimmät ihmiset. Olemme laskeskelleet, että pienimuotoisista prinsessahäistä selviää 1000-1500 eurolla kaikkine tilpehööreineen. Meistä on tärkeää, että häät ovat osin juhlavat, osin kotoisat ja ettei koko idea ja päivästä nauttiminen huku kauheaan stressiin.
Naimisiin toivottavasti mennnään jostain aivan muista syistä kuin siitä, että haluaa prinsessa häät...
Menkää naimisiin maistraatissa ja siunauttakaa avioliitto kirkossa. Ja perään sitten ne juhlat. Mutta kannattaa kyllä miettiä, että miksi naimisiin haluaa, kuulosti ihan siltä, että pelkkien juhlien takia.
Ensinkin tahdotko sä sen miehen vai ne häät?
Ainakin minusta tuo teksti oli silkaa sitä, että sä tahdot häät, joita et taas tahdo, kun ne ei ole isot.
Avioliitto ei ole se hääjuhla, vaan sitoutuminen toiseen. Koitas siis selvitää itsellesi ensin, kumman tahdot oikeasti. Jos se mies on se valinta niin sillä ei ole väliä, vaikka menettekin ruokatunnilla naimisiin. Se että mies ei kuulu kirkkoon ei ole este kirkkohäille, jos sinä kuulut.
sillä jos taustalla häilyy haave prinsessahäistä, et ole tajunnut kunnolla mistä avioliitossa on kysymys. Siis suomeksi, mies ei ole sinulle sitä vakuuttavasti ja päättäväisesti selvittänyt ja käytännön toimin osoittanut. Siksi on turhaa haaveilla häistä - sellaisen epäkypsän miehen kanssa.
Kun tuo äidinkieli on vielä noin hakusessa, etkä tunne edes sanoja joita käytät, niin tuskinpa olet valmis avioliittoon. Naiset haluavat naimisiin vain, jotta saisivat elättäjän itselleen. Omillaan toimeen tuleva nainen kykenee vapaampaan suhteeseen, eli avoliittoon.
"mikä vitun vihkimys!?!?"
Opiskelu ja avioliitto siinä on yhtälö jonka lopputuloksena aika moni avioliitto kariutuu.
Varsinkin iltaopiskelu on pelkkää 'myrkkyä'.
Toinen himassa toinen opinahjossa, ei tule yleensä mitään.
Tuskin tuokaan pidä paikkaansa, että naiset haluaisivat vain elättäjän itselleen avioliitosta. Ainakin omasta tuttavapiiristä juuri nämä "hyvin toimeentulevat" ns.omillaan pärjäävät naiset pitävät avioliittoa monesti tärkeämpänä kuin vähän "heikommin" pärjäävät.
Ei voi sitäkään yleistää, mutta jotenkin näin olen huomannut ainaki seuratessa omaa ystäväpiiriäni. Mutta samaa mieltä olen kuitenkin tuossa, että koulut on hyvä käydä ensin loppuun.
Jos et osaa päättää vielä että menetkö naimisiin vai et niin venaa ja odota josko mielipide selkeytyy. Eiköhän miesystäväsi jaksa odottaa jos olette 'oikeasti' kimpassa.
Miksi pitää isot häät? Eikä maistraattiinkaan tarvi mennä. Ota joku siltä väliltä. Itse en pidä itse naimisiinmenorituaalia merkittävänä vaan sen jälkeistä elämää.
Yhden kerran olen ollut naimisissa ja toistamiseen tuskin menen joten eiköhän se hääjuhla ole kuitenkin se toisarvoinen asia.
Tai näin ainakin mulle.
Olen ollut naimisissa kerran,olimme nuoria ja rakastuneita. Vietimme pieniä sukuhäitä. Tätä "onnea" ei kuitenkaan kestänyt kun 2 vuotta. Suhde oli myrskyisä.En silti silloin sitä katunut,että naimisiin tuli mentyä, meninhän rakkaudesta.. Olen nyt 43 v.nainen.. Kosin aikanaan nykyistä kumppaniani ja pakit tuli,mies ei halunnut naimisiin. Loukkannuin sydänjuuriani myöten. Nyt 13 vuoden jälkeen avoliittoni on henkisesti kuollut, kumpaakaan ei kiinnosta toisen hölinät. Tuli huomattua kantapään kautta, että on valinnut täysin epäsopivan kumppanin. Nyt kiitän luojaani siitä että naimisiin ei tuolloin menty.Olen todella yksinäinen ja asun korvessa! Odottelen nyt sitä mr. oikeaa (sopivaa), joka voi minut vielä onnelliseksi tehdä. Kun hänet tapaan jonakin päivänä, en taakseni katso. Puhumattakaan mistään prinsessahäistä ja rasittavista sukulaisista. Unelmahääni ovat KAHDENkeskiset jossain lämpimässä! Huomaa etten ole kuitenkaan katkeroitunut ja jaksan yhä uskoa, että jossakin on joku ihan minua varten! Kyllä se oma sydän sanoo oikean ratkaisun. jos rakastat todella, mene naimisiin. Ihmiset ja tapahtumat muuttuu ja muuttaa itseä, mutta se on sen ajan murhe, tärkeintä on ELÄÄ!!
"Nyt kiitän luojaani siitä että naimisiin ei tuolloin menty.Olen todella yksinäinen ja asun korvessa!"
Jumala ja Jeesus ovat satuhahjmo ja siinä missä Harry Potter. Jokainen itse on oman onnensa seppä.
Korvessa jos asuu, on hyvin pieni todennäköisyys tutustua ihmisiin, pitää mennä siis ihmisten ilmoille etsimään. Harrastuksen parista löytää sivistyneempää seuraa kuin baareista.
Voi kuule asiat eivät ole noin yksioikoisia ja yksitoikkoisia!
"olla oman onnensa seppä", ei pidä ihan paikkaansa. Asiat elämässä menee kuten on mennäkseen, niissä on monia syvyyksiä ja vaikutteita.. Aina EI voi vaikuttaa asioiden kulkuun, ethän elä tässä maaimassa yksin,!!
Tällä yksinäisyydellähän juuri tarkoitin, että se on seuraus kaikelle mitä on yritetty- tullaan pisteeseen , mikä on kasvun paikka, muutoksen paikka.
Sitäpaitsi kaikella ON tarkotuksensa ja aikansa tässä elämässä, kaikki tapahtuu syystä. Ei se kumppani hakemalla kuule tule, voi olla AIKA myös elää yksin. Oman itsen varaan se elämä onkin rakennettava!. Katsos joskus on yritettävä, vaikka olisi kuinka kurjaa ja yksinäitä hetkittäin. Aina ei voi, eikä pidä juosta pakoon, "elämässäsi sinun on juotava viimeinenkin katkera karman juoma mikä sinulle on tarkotettu". "Minkä taakseen jättää sen edestänsä löytää". On uskallettava tehdä ratkaisuja, (vaikka muuttaa korpeen), vaikka lopputulos olisikin katastrofi ja ysinäisyys. Se on sitte nähty ja KOETTU.
Olemme kaikki erilaisia.Ja jokaisella meillä on elämämme teema ja käsikirjoitus jo olemassa. Mutta ne asiat vaatiikin jo syvempää ymmärtämistä ja itsen ja asioiden tutkimista, paljon elämää, kokemusta...
Nautin elämästä joka päivä niin kuin vain voin. viimeksi pari viikkoa sitten "hain" sitä uutta kumppania espanjasta, eipä vaan löytynyt (:=, vielä ei ollut aika, mutta jaksan odottaa, yksinäisyydestä huolimatta ja taas entistä viisaampana ja vahvempana! Älä Jeesustele (:=.Joskus ymmärrät.. Hyvää kevättä! (:=
mitä merkitsevät sanat:"...joka voi minut vielä onnelliseksi tehdä!"
Olisiko ajatus vähän nurinkurinen?
Voisiko kenties ajatella toisinpäin? "...jonka minä voisin onnelliseksi tehdä...?"
Siinäkö syy haaksirikkoihin?
Tottakai, rakkaus on molemminpuolista!! On niin paljon annettavaa ja jaettavaa, joten jokainen etsii tietty vertaistaan! Lukekaa hyvät ihmiset myös "rivien välistä". Ei kannata takertua yhteen sanaan tai lauseeseen. Toki etsin ihmistä, joka minut onnelliseksi tekee, itseni tunnen ja tiedän. Historia jo osoittaa, että nän myös käy, jokaiselta mieheltäni olen saanu juuri ne asiat, jotka olen "ansainnut ja tarvinnut". Kasvua elämä kaikki. Ihminen on ihmisen peili.
Eihän noitten seikkojen pitäisi vaikuttaa, mennäkö naimisiin vai ei. Naimisiinmeno on ihan muuta ku pelkät häät, juridiikkaa, tapa ja sitoutumista.
Jos siis mietit, että pidätkö häät vai et, nii tee niinku parhaaks koet. Siiviilivihkiminenkin voi olla yhtä koristeellinen kuin kirkkohäät.
..koska haluamme mennä. On rakkautta ja haluamme myös lapsia. Nyt on oikea aika.
On onni että kohtasimme.
Häät ovat ens vuonna. Isot, upeat kirkkohäät.
Opiskelut opiskeltu (ylemmäs ei pääse) ja työelämässä oltu jo 15 vuotta.
t. tohtorisnainen ja hänen tohtorismiehensä
Kirjoitin kiireessä ehkä vähän turhan pintapuolisesti. Tietenkin rakastan miestäni älyttömästi, haluaisin virallistaa suhteemme, ottaa yhteisen sukunimen käyttöön jne. Pienet häät vaan ovat asia jota en halua syystä että en varmaan nauttisi niistä yhtään kun ajattelisin vain koko ajan sitä etteivät ne ole yhtään sellaiset mistä haaveilin. Haluaisin siis kovasti naimisiin ja kaiken mikä sihen liittyy mutta mietin vain että voiko isoissa prinsessahäissä olla siviilivihkimistä ja 3 vierasta morsiamen puolelta. Siis että ihmettelesivätkö ihmiset liikaa tällaista yhtälöä. Ihmettelisitkö sinä jos saisit kutsun tällaiseen tapahtumaan? Mutta kiitos hirvesti kaikista mielipiteistä!
En tajua kyllä yhtään miksi sinä haluat isot häät, joissa on sinulle vieraita ihmisiä pilvin pimein:o Kermakakkuhäät voi pitää, vaikka vieraita olisi vain parikymmentä, joten ei sen siitä pitäisi olla kiinni. Tuntuuko siltä, että joku (kaverit, tuttavat) eivät ota todesta tai pidä hienona, jos ei ole ollut 100 hengen häitä? Miksi ei niin, että paikalla olisivat teille kaikista läheisimmät ihmiset? Jos kutsuu kymmenittäin ellei peräti satoja vieraita, joukossa on varmasti paljon ihmisiä jotka tulevat paikalle vain velvollisuudesta tai siitä syystä etteivät pahoita hääparin mieltä -eikö olisi kuitenkin kivempi tunnelma, jos kaikki olisivat paikalla siksi, kun te olette heille läheisiä ja rakkaita ihmisiä? Sitä rahaa saa kyllä kulumaan reippaasti pienemmälläkin porukalla, minusta mieluummin niin, että enemmän laatua kuin määrää...
Kuten sanoin, saisin kokoon max. 3 ihmistä, näistäkin vain yksi varma. Ystäviä ei ole ja sukulaisiin on huonot välit. Tuntuu siltä että "kermakakkuhäissä" kuuluu olla paljon ihmisiä, kymmenen hengen porukan edessä prinsessaleikki vaikuttaisi lähinnä naurettavalta. Sitä tässä koko ajan olen yrittänyt ajaa takaa.
Rinsessahäät on huonoin avioliitto syy minkä olen milloinkaan kuullut!
Oletko sä ihan pimahtanut?
Pysy vaan avoliiton puolella jos et todellakaan edes tiedä avioliiton OIKEUSTOIMIVELVOITTEITA - LAKIA.
Hei, kuules, käys lukemassa avioliittolaki, -löydät sen googlaamalla.
Mitä suuremmat ja kalliimmat häät sen lyhyempi liitto.
Tuskinpa häiden koko on verrannollinen avioliiton pituuteen.
Itse olin suurissa häissä, joissa oli kaikki upeista juhla-asuista ilotulitteisiin asti. Ja tunnelma oli mukava ja edelleen aviopari on naimisissa (ollut jo lähes kymmenen vuotta)ja lapsia siunaantunut. Että sillai..
Ota huomioon myös, mitä avo/avioliitto merkitsee teille oikeudellisesti. Avoliitossa olette lain edessä täysin vieraita ihmisiä, mikä pitää huomioida, kun liitto aikanaan päättyy, toivottavasti pitkän ajan kuluttua toisen kuolemaan, ei eroon.
Jos haluatte virallistaa suhteenne, kyllä siviilivihkiminen ilman juhliakin siihen käy. Juhlia voi sitten, kun tuntuu, että on juhlan aika. Aina siihen jotakin "syytä" löytyy.
Kun mä olin nuori halusin naimisiin. Halusin ehdottomasti naiminsiin ennen lapsia. Vanhanaikaista ja tyhmää sanon nyt 15 vuotta myöhenmmin.
Mulla mies ei kuulunu kirkkoon ei silloin eikä nyt. Meiät vihittiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa. 5 min ja ovesta ulos. Mutta koska itse kuulun kirkkoon niin pappi siunasi avioliiton. Muuten sama kun kirkollinen vihkiminen ainoo ero kaavassa sanotaan avioliitossa jonka olette solmineet.... eli vain tarkka korvainen huomaa eron jollei tiä.
Näin vuosien jälkeen kyselen itseltäni miks ihmeessä menin naiminsiin. Ihan turhaa. Olihan ne kivat bileet silloin, mutta ei se ikuista rakkautta takaa.
haluta naimisiin tuon ukkelini kaa..jostain syystä jo muutaman kuukauden on ajatus kytenyt. Kihloissa olemme olleet jo yli 6 vuotta ja ollaan 50-kymppisiä. kyse ei ole rahasta tai omaisuudesta, ne on OK, mutta joku hulluntunne on iskenyt, että pitää päästä naimisiin toisen kerran elämässään. Voihan tää olla ihan"mummutautiakin", mutta kun ei ole hikitysaaltojakaan vielä...
Naimisiin ei mennä yhden päivän bileitten takia, vaan siksi että halutaan vahvistaa päätös tehdä elämästä yhteinen ja että liitto kestää hyvät ja pahat päivät. Avoliitossa sellaista päätöstä ei useinkaan ole niin vakaasti tehty, ja kuitenkin juuri se päätöksen vahvistaminen tuo sellaista turvaa ja luottamusta, joka tekee suhteelle hyvää.
Sitten on tietysti se juridinen turva, minkä abioliitto tuo, lait ja säädökset varmistavat puolisoitten ja lasten aseman, ja myös myös kuoleman tai eron kohdatessa.
Sillähän ei ole mitään merkitystä, kuinka päätöstä juhlitaan tai juhlitaanko ollenkaan, ulkonainen häitten juhlinta on saanut ihan käsittämättömän ison merkityksen
Kirkkohäät voi saada vaikkei toinen kirkkoon kuulukkaan, kunhan toinen kuuluu ja on rippikoulun käynyt. Sama pätee ristiäisissä.
Saakos kysyä että mikset kehtaa kutsua muita sukulaisia ja ystäviä? Ja voithan kysyä sulhaseltasi että tämä karsisi "turhat" sukulaiset ja ystävät (kuten sellaiset joita ei todella näe muuten kuin sukujuhlissa ym.) Ja minusta ei ole väärin unelmoida prinsessahäistä, se on kuitenkin teidän päivänne ja sen täytyy olla juuri sellainen kuin te haluatte.
Mutta hyvää keväänjatkoa kaikille.
Taitaa ketjunaloittajan elämän kohokohta olla häät. Itse sulhanen tai sen jälkeinen yhteinen elämä on vankasti kakkosena. Kannattaisi jo nyt tässä vaiheessa miettiä,miten näyttävän eron haluat?Onko siinä suurta draamaa vai äkkilähtö?
miten niin ketjunaloittajan elämän kohokohta taitaa olla häät??? mitä vikaa on juhlistaa elämän yhtä merkittävimmistä päivistä oikein kunnolla ja isolla porukalla? jos kerran naimisiin menee, niin sitten näyttävästi, se kun on kuitenkin tarkoitus tehdä vaan kerran. ihan sama että miten siinä sitten lopulta käy. ajatus on tärkein. voihan sitä toki pitää pienetkin viiden minuutin "häät", jos takaraivossa on ajatus että "ei tää kuitenkaan ikuista oo, miks olis pitäny "tuhlata"". mielummin ainakin itse vanhana muistelen jättimäisiä prinsessahäitäni, kuin jotain arkisia. tietenkin se häiden jälkeinen elämä on tärkeämpää, mutta miksi kahden ihmisen onnea ei juhlittaisi? toki osa ihmisistä on eri mieltä, mutta omasta mielestäni se, että "tuhlataan" häihin rahaa, on myös osoitus siitä, että osapuolet uskovat liiton kestävyyteen. toivottavasti ketjunaloittaja saa unelmiensa häät, olivat vieraat sitten kumman puolelta sukua tahansa :) ja nöyrin anteeksipyyntöni erittäin mahdollisista kielioppi- ja pilkkuvirheistäni. tää ei oo mikään äikän esseekoe kuitenkaan xDDDDD
eikä oo yhtään naurettavaa vaikka 90% vieraista olis sulhasen puolelta, koska voithan itsekin ystävystyä heidän kanssaan.
Siis tietysti avioliitto olisi pääasia, en vain hirveästi huomaa eroa avioliiton ja avoliiton välillä. Juridiset jutut tietty mutta meidän tapauksessa selkeästi lisäsyy mennä naimisiin. Pohdin tässä vain ja ainoastaan tätä hääasiaa. Myönnän että olen sen verran fiksoitunut prinsessahäihin että kurjat häät vain katkeroittaisivat minut. Siksi siis olen mieluummin kokonaan ilman.
Mulla ongelma se ettei ole kuin 3 sukulaista joihin olisi edes jonkinlaiset välit. Ystäviä minulla ei ole (joo olen tämmönen nörtti joka vaan keskustelee netissä) Haluaisin siis tietää mielipiteenne siitä että
a) onko naurettavaa jos 90% häiden vieraista on sulhasen puolelta
b) voiko olla isot häät jotka eivät ole kirkkohäät
c) kun vielä yhdistää nämä kaksi juttua niin tuleeko siitä niin naurettavaa että parempi luopua koko häistä?
juttelemassa jollekkin ammatti-ihmiselle tästä ongelmasta. Luulen, että sieltä taustalta löytyy paljon muutakin minkä selkiyttämisestä sinulle on hyötyä tulevaisuudessa.
a) Ei ole naurettavaa , ne on teidän häät
b) Voi olla isot häät vaikkei pappi ole paikalla.
c) Ne on teidän näköiset häät, ei ole naurettavaa.
Et taida olla kovinkaan kiva ihminen, jos vain 3 vierasta voisit häihin kutsua. Häihinhän nyt voi kutsua ihan kaikki, ei pelkästään läheisiä - jollei sitten satu olemaan täydellinen kusipää, jota oma äitikin hyljeksii. Häihin kelpaa serkun kummin kaimatkin, työkaverit avecceineen, hyvääpäivää-tutut ja naapurin mummot. Sillan alla asuvalla puliukollakin on varmasti enemmän kuin 3 kutsuvierasta häissään, taidat höpistä omiasi.
Jos sulla ei todella ole kuin 3 kutsuttavaa, niin ei kannata mennä naimisiinkaan, ero tulee varmasti. Kuka nyt sellaisen ihmisen kanssa haluaa elää, jolla on kaverit noin vähissä.
Mulla on kontaktivaikeuksia, en osaa tutustua ihmisiin. Avopuolisoni on tietoinen ongelmasta mutta se ei ole hänelle ongelma. Omistaudunpa paremmin hänelle. Luin muuten joskus tutkimuksesta jonka mukaan suomalaisilla on keskimäärin 0,8 ystävää, EU-kansalaisilla yksi, joten ei se nyt niin kummoista ole.
kehtaa tuommosta sontaa kirjoittaa Emmalle. Sinulla vissiin sitten kavereita piisaa ja minkälaisia?
Kaikki eivät ole semmoisia, jotka haluavat kaveereta ihan kaikkien juoppojenkin kanssa. Ei se määrä vaan se laatu.
Emma voit käydä miehesi kanssa esim. perjantaina maistraatissa vihkiytymässä ja lauantaina siunata avioliiton kirkossa. Ei haittaa, jos kutsut vain kolme vierasta ja loput tulee miehen puolelta. Se on aivan yksi lysti. Toivottavasti tulet onnelliseksi ja nauti elämästäsi jo nyt. Haaveita täytyy olla, että jaksaa tätä elämää taivaltaa.
Jollet tiedä, mennäkö naimisiin vai et, älä ihmeessä mene! Ei missään nimessä! Avioliittovalassakin kysytään: "Tahdotteko te... ottaa tämän vakaan askelen ihmisten, Jumalan ja seurakunnan edessä?" Itse epäröin - ja menin naimisiin. 12 vuotta avioliittoni on ollut helvettiä. Menin todellakin "väärän" kanssa naimisiin.
12 vuotta olet ollut epä tyydyttävässä liitossa ja vielä sitä jatkat.Minä en olisi ollut kuukauttakaan.
Kaikkeen sitä ihmiset viitsii ryhtyä,voe voe
Syitä siihen, että on jatkanut näinkin kauan, 12 vuotta, tätä "epätyydyttävää" liittoa, ovat tosiaan moninaiset.
Alussa on hurjan optimistinen ja ajattelee, että epätyydyttävät asiat voidaan keskustella tai käsitellä muuten pois. Muttei se välttämättä niin mene. Jos toinen - nainen tässä tapauksessa - ei luota, ei puhu kuin pitkiä monologeja kukista ja kakuista, eikä suostu mihinkään alentaviin keskusteluihin tai muihin asioitten käsittelyyn, homma on aika pitkälti siinä.
Se mikä mättää alussa, mättää sitten aina! Niin se vaan on!
Lapset, tottumus sekä selkeä läheisriippuvuus. Toivon vain, ettei kukaan joudu samaan helvettiin omassa elämässään.
heippa, ihan pakko kysyä et menisitkö naimisiin itsesi vai jonkun muun vuoksi, koska jos sitä itse haluaisit niin tuskin miettisit tuollaisia, eihän häissä vertailla vieraiden lukumäärää tms olemusta muutenkaan, vaan se on hääparin juhla, teitä sinne tullaan katsomaan, toivottavasti alttarille asti menette, koska kyllä se aina avoliiton voittaa :) onnea joka tapauksessa päädyitte sitten mihin tahansa päätökseen, ja itse olen samalla kannalla joko kirkkohäät tai ei häitä ollenkaan.
mennä vihille rakkaani kanssa kahdestaan maistraatissa, taikka pappilassa. Ehkä lähimmät sukulaiset voivat olla mukana. Sitten hääjuhla rahoilla kahdestaan jonnekin tosi kauas häämatkalle. Mihin nytten sitten 150 ihmisen hääjuhlarahalla pääsee...
jos syysi mennä tai olla menemättä ovat tuollaiset niin kannattaa tosiaan vielä miettiä ja odottaa jos myöhemmin haluat naimisiin vain Rakkauden takia,oikealta tuntuva tapa selkiää kyllä silloin.
Itse menen elokuussa naimisiin, kylläkin kirkossa mutta sen jälkeen juhlimme kotonamme häitä 40nen läheisen sukulaisen kanssa, pitäen hauskaa, tanssien,juoden,pelaten ja leikkien.
Me halusimme hauskat häät jossa hymyillään ja nauretaan yhdessä paljon.
Molemmilla on takana jo yhdet suuret prinsessahäät. Tämä on meille toinen kerta ja olemmekin jo melkein 50siä mutta itse häät ei kuitenkaan pitäisi olla se kompastuskivi vaan pitäisi osata häiden jälkeen hoitaa sitä suhdetta jotta se onni jatkuisi vielä hääpäivästä eteenpäinkin :))
Tsemppiä kuitenkin sulle että löydät oikean ratkaisun :)
... maistraatissa vihkimisen jälkeen voidaan suorittaa kirkossa avioliiton siunaaminen. Kaverillani oli myös siviilivihkiminen: vihkijä tuli paikan päälle, puitteet olivat upeat ja vieraitakin 150. Toinen kaverini käväisi maistraatissa parin todistajan kanssa, myöhemmin oli kunnon bileet ystäville ja läheisille.
Onko avioliitto kovin vakaalla pohjalla, jos päivä prinsessana on se tärkein asia?
...3 kolme ystävää jotka kehtaisit kutsua häihin... savolaista kehtaamista eli et viitsi, vai jotain muuta kehtaamista, eli et ilkeä (siis häpeät muita ystäviäsi)?
Kiitos tiedosta, sitä tässä olen koko ajan miettinyt että pitääkö suuret häät olla välttämättä kirkkohäät vai voiko kirkkoon kuulumattomatkin pitää isot häät. Mutta tosi hyvä tietää että ilmeisesti voi.
Ne 3 ihmistä ovat ainoat sukulaiseni: isä, äiti ja täti. Ystäviä minulla ei ole kun on ihan lääkärin diagnosoima "täydellinen kyvyttömyys sosiaalisten kontaktien luomiseen". Ihan jotain satunnaisia moikkaustuttuja nyt ei oikein kehtaa kutsua, siis ovat liian vieraita.
Jos miehesi ei kuulu kirkkoon, voisitte vihityttää itsenne maistraatissa hänen tyyliinsä ja pyytää sitten avioliitollenne siunausta kirkossa. Sinulla olisi kolme vierasta, sulhasen puoleltakin porukkaa voisi vähän rajata. Eiköhän 50 hengen häätkin ole jo aika isot. Se olisi kompromissi kaikkien puolelta, mutta sitä hyvät avioliitotkin parhaimmillaan kai ovat. Rakkautta on ottaa molempien tarpeet tasapuolisesti huomioon. Onnea ratkaisuusi ja parisuhteeseesi!
Avioliitton Jumala on ihmisen tarkoittanut, ei avoliittoon. Ei muuta kuin vihille vaan, hop hop!! Ja vieraita kutsutaan sen verran kuin tuntee halua/pystyy kutsua. Ei mitään haittaa vaikka toisesta suvusta olisikin enemmän. :)
Ymmärrän mitä ajat takaa, kuten tuossa yhdessä viestissäsi kerroit, niin prinsessahäät pienellä porukalla tuntuvat vähän oudolta. Ja onhan se niin, että mitä enemmän porukkaa, sitä hauskempaa. Ja onhan se sukulaisille varmasti tosi tärkeetä.
Ei mielestäni ole hassua, jos morsiammen puolella ei ole paljoa porukkaa. Minunkin ystävättäreni häissä ei ollut paljoa porukkaa kirkon vasemmalla puolen, kun taas sulhasen puolella oli aivan älyttömästi porukkaa. Niinpä sitten teimme sillai, että jakaannuttiin eikä välitetty ns. "etiketistä ja säännöstä".
Itsekin haluaisin ehkä sellaiset suuremmat häät. No ei tietenkään mitään ylisuuria, mutta että koko suku olisi koolla. Minun suku ei oo mistään pienimmästä päästä ja ystäviäkin olisi ainakin neljä kappaletta, jotka on ehdottomasti kutsuttava häihin. Ja myös poikaystäväni suku on aika iso ja ystäviä myös hänellä.
No, minun kohdalla häät eivät tule olemaan ajankohtaisia ainakaan.. kahdeksaan vuoteen. Tykkään kyllä hirveästi häistä ja haluisin suunnitella häitä ja kaikkee (jopa ammatiksi asti). :)
Jos kerran rakastat, ja haluat mennä naimisiin, mene. Vaikka Häistä saattaa tulla erikoiset, mutta mitä siitä? Oletpahan silloin erilainen!
Meillä oli sama tilanne, eli mies ei kuulu kirkkoon, ja olisi lisäksi tullut ongelma "epäsuhtaisten" vierasmäärien kanssa.
Me ratkaisimme ongelman siten, että järjestimme pienet, mutta erittäin korkeatasoiset häät. Siviilivihkimisen ei todellakaan tarvitse tarkoittaa mitään "ruokatunnilla maistraattiin", vaan vihkijän saa hääpaikalle, aivan mihin hyvänsä! Meidät vihittiin siis huippuhotellin sviitissä. Sitten me ja vieraat (joita oli huikeat kuusi kappaletta) söimme pitkän kaavan mukaan päivällisen upeassa kabinetissa. Juhlaan kuului vielä veneajelu kauniissa auringonpaisteessa, shampanja, ja sen jälkeen siirtyminen toiselle juhlapaikalle limousinella.
Hintaa juhlille tuli ihan reippaasti, yli 6000 euroa. Mutta kun vieraita on vähän, niin sillä rahalla sai todellista luksusta. Häät olivat kerrassaan ihanat ja jättivät upean muiston.
Täytyy myöntää, että kun luin aloituksesi, pidin sinua todella pinnallisena. Nyt kun koko ketju on tullut luettua, ymmärrän, että siitä ei ollutkaan kyse.
Paras ratkaisu on mielestäni tämä. Elikkä järjestäkää pienet häät, mutta tehkää siitä luksusta! Ja jos vieraiden epäsuhta häiritsee edelleen, voisikohan miehesi kutsua puoleltaan vain ne läheisimmät, eikä kaikkia viittäkymmentä?
Tosiaan vihkijän saa paikanpäälle. Eli homman voi hoitaa todella juhlallisesti jossakin upeassa paikassa, ei siihen kirkkoa tarvita. Ja sitten kunnon bileet pienelle porukalle!
Kuulostaa tosi kivalta ja vielä kivempaa saada tietää että näinkin voi menetellä! Olen tosiaan saanut sen käsityksen että isot häät on pakko pitää kirkossa ja taas sellaiset häät joissa on siviilivihkiminen on melkein pakko olla vain se käynti ruokatunnilla maistraatissa. Kiitos vastauksestasi!
Juu, olen ymmärtänyt että on aika yleinen tuo käsitys että siviilivihkiminen automaattisesti tarkoittaa koruttomia, simppeleitä häitä. Mutta tosiaan näin ei ole mikään pakko olla.
Vielä sen verran, että häämme olivat juhlavat myös pukeutumisen puolesta, eli minulla oli ihan se valkoinen, pitkä, perinteinen morsiuspuku (tosin ei mikään prinsessamalli, mutta se oli ihan oma valinta), miehelläni frakki, ja kaikki muut tykötarpeetkin (hääkimppu, valokuvaaja yms.) oli ihan samaa kuin olisi ollut häissä joissa olisi ollut 150 vierasta.
Eli myös pienet häät voivat olla todella juhlavat ja sellainen "kerran elämässä" muisto.
Onnea häihinne ja elämäänne, mihin ratkaisuun sitten päädyttekin!
Monenlaista mielipidettä täälä. Joku tuossa oli sitä mieltä, että naimisiin meno on niille, jotka ovat epävarmoja suhteestaan ja pelkureille.
Itse taas näen asian juuri päinvastoin. Eli näen, että avoliitoissa elävät ovat sitoutumiskammoisia ja "pelkureita". Halutaan tulla ja mennä mahd. vapaasti, eikä olla valmiita sitoutumaan. Eli ihan ihmisestä kiinni miten ketäkin ajattelee :-)
Jos kerran olet varma, että haluat elää miehesi kanssa pitkäaikaisessa ja vakavammassa suhteessa ja kenties joskus hankkia perheenlisäystä, niin miksi et menisi naimisiin?
Avioliitto on kuitenkin virallinen liitto. Vaikka olisit kuinka varma, että suhteenne kestää ja rakastatte toisianne avioliitosta huolimatta, ei suhdetta kuitenkaan yhteiskunnassa lasketa viralliseksi liitosi.
Eli vakavamman sitoutumisen lisäksi kannattaa miettiä myös asian juridisia puolia. Asioiden hoito monessa tapauksessa on käytännössä helpompaa. Ja tosiaan tuo ettei miehesi tarvitse lähteä tekemään mitään isyyden tunnustuksia. Ja tämä nyt henk. kohtainen mielidide, mutta sotkuiselta tuntuu perheet, missä kaikilla perheenjäsenillä on eri sukunimi.
Mikäli toinen teistä kuolee, ei teillä ole mitään perimisoikeutta toisiinne, mikäli elätte avoliitossa. Vaikka kuinka maksaisitte yhteistä asuntolainaa kuuluukin toinen puoli asunnosta jollekkin muulle kun jäljelle jääneelle puolisolle. Jos kuolleen puolison tulot ovat olleet suuremmat, ei puolisolla ole myöskään oikeutta leskeneläkkeeseen miten normaalisti yms .
Eri juttu sitten millä tavalla haluat naimisiin. Eli juuri näitä kirkko vai siviilivihkiminen. Vai haluaako juhlistaa päivää kahdestaan vai myös ystävien kesken?
Menee vähän ot mutta mikäpä siinä. Meillä on jo yhteinen lapsi. Mies on tunnustanut isyyden mutta eri sukunimet meillä tietysti on. Olisihan naimisiinmeno pojankin kannalta kiva mutta ei välttämätöntä, tunnen monia lapsiperheitä joissa vanhemmilla ei ole aikomustakaan menä naimisiin.
Se on siis todettu että periaatteessa haluaisin naimisiin, mutta häät ovat ongelma. Siksi juuri aloitin tämän ketjun että toivoin mielipiteitä ihan hääasiaan. Tuntuu nimittäin siltä että meidän tapauksessamme järkevin ratkaisu olisi mahdollisimman pienet ja koruttomat häät, mutta kun minä en sellaisia itselleni halua, ja tämä tunne on niin voimakas että mieluummin pysyn sitten avoliitossa. Olisi ehkä pitänyt valita sanamuodot paremmin.
Mitä pahaa on siinä että haluaa prinsessahäät? Moni nainenhan on haaveillut sellaisista lapsista asti. Ja kun sitten aikuisena löytää sen oikean ja rakastuu ja haluaa sitoutua, miksei samalla voisi toteuttaa unelmaansa, jos se sitä vielä on?
En oikein jaksa uskoa, että joku menisi siksi vain naimisiin että saisi prinsessajuhlat. Itsekin olen aina haaveillut isoista häistä, pikkutytöstä asti, ja nyt olen aikuinen nainen ja minulla on ihana kumppani. Jos päätämme astua avioliiton satamaan, miksi en samalla toteuttaisi unelmaani isoista, kauniista häistä? Pitäisikö minun pitää pienet, jäykätkin häät siksi että joku pääsisi sanomaan että enhän vain siksi naimisiin että saan isot juhlat?
Voihan sitä olla toki sitoutunut muutenkin, ja muodostaa läpi elämän kestävän avoliiton. En minä jaksa uskoa että avioliitto on tie turmioon tai tie onnelaan sen enempää kuin avoliittokaan, jokainen pariskunta tekee itse suhteensa.
Sitten Emmalle... Ne ovat teidän häänne ja minusta tuo yhtälö ei kuulosta ollenkaan naurettavalta. Antaa mennä vaan jos siltä tuntuu, onnea matkaan!
Mietipä vähän, kummat ovat todennäköisesti jäykemmät juhlat; pienet häät, joissa ovat paikalla vain perheenjäseniä ja muutamia hyviä ystäviä vai 100 hengen häät, joissa vierekkäin istuvat kaukaiset sukulaiset kummankin suvusta, vanhempien ystäviä, entisiä luokkakavereita ym. ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään ja jotka eivät luultavasti tule koskaan enää törmäämään. Ei siinä ole varmaan hirveästi motivaatiota edes tutustua. Mitä enemmän kutsuu ihmisiä paikalle, sitä todennäköisemmin sen porukan osuus kasvaa, joka haluaisi olla jossain ihan muualla sillä hetkellä tai vaikka haluaisi olla paikalla, niin ei viihdy, kun ympärillä on vain vieraita ihmisiä. Itse olen istunut monissa häissä vaivautuneesti keskustellen vieraiden ihmisten kanssa ja se on pitkä 3 tuntia se... Tunnelman perusteella parhaat häät mihin olen itse osallistunut, ovat olleet juuri niitä 5-20 hengen häitä. Siinä on vieraallakin aivan erilainen olo, kun ei ole yksi sadasta vaan tietää kuuluvansa parin elämän tärkeisiin ihmisiin.
Totta kai hääsivustot toitottavat suuria häitä, koska sitä enemmän ostetaan erilaisia tarvikkeita ja tuotteita ja tarvitaan kaupallisia palveluita. Sitä vartenhan ne sivustot ovat olemassa. Mahdetaankohan missään kertoa aivopestyille ihmisille, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja..? Pienetkin häät voivat olla prinsessahäät kaikkine tykötarpeineen, silloinhan nimenomaan pystytään keskittymään enemmän laatuun kuin määrään.
on alkanut tuntua kun olen tätä ketjua lukenut. Oma hääkäsitykseni vain on peräisin juuri noista mainoksista yms. eli olen juuri sellainen aivopesun uhri. Mutta kiitos teille jotka olette kertoneet minulle niistä vihtoehdoista :)
EI.