Harmittaa valtavasti se, että oon ihastunut sinuun, sillä olen huomannut, että suhtaudut muhun ~inhoten. Yritän päästä tästä tunteesta ohi parhaani mukaan. Onhan se väärin, jos ns. alfaurokseen ihastuu betanaaras... :/ Olet vain niin vastustamaton kokonaisuus, että kaltaiseesi henkilöön on vaikeaa olla ihastumatta...tällaisten mitättömien naikkostenkin siis. En oikein tiedä, miten olisin sinut nähdessäni, sillä en halua, että tunnet olosi kiusaantuneeksi vuokseni...toisaalta on mahdollista, ettet edes tiedä/arvaa, että olen suhun ihastunut. Yritän teeskennellä mahdollisimman asiallista ja vaikuttaa siltä, etten edes huomaisi sinua tms., mutta se on uskomattoman vaikeaa, kun on todella totaalisen hullaantunut johonkin henkilöön. Pyydän anteeksi, että ihastuin suhun ja teen parhaani, että pääsen tästä yli, sillä tiedän, että ihmiset eivät pidä siitä, että ovat yksipuolisen ihastumisen kohteina (kummallista kyllä, itsekin olen ollut ihastumisen kohteena, vaikka olenkin vain alemman tason betanaaras). Älä siis huolestu tästä, sillä tiedostan alemman tasoni ja pysyttelen parhaani mukaan sinusta erossa ja skarppaan täysillä, että ihastumiseni menee ohi...pääset musta eroon ihan oikeasti ja lopullisesti hyvin pian. Thanks!
Anteeksi että ihastuin Sinuun
:´(
61660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikeastaan oon siis omega, en edes beta...ainakaan tässä asiayhteydessä -> vielä pahempaa. T. The Original Miss Loser
...olen kyllä huomannut, ettet ole huomaavinasi minua!! Olen tulkinnut sen niin, että sä et voi sietää minua, en ole keksinyt sille muutakaan selitystä! Enhän voi mitenkään tietää tunteistasi mua kohtaan, jos et ilmaise niitä mulle, käytöksesi ja eleesi ovat osoittaneet ihan muuta!!
mutta ymmärrän hyvin epätoivosi. Arvot mielessäsi, olenko tajunnut Sinun olevan ihastunut minuun, vai enkö ole. Ja mietit sitäkin, olenko minä mahdollisesti lätkässä Sinuun.
Olen jotakin huomannut, mutta vaikka pidänkin Sinusta paljon, ehkä liiankin paljon, en voi ainakaan toistaiseksi vastata tunnetasolla tunteisiisi.
Mietin mielessäni, onko kiinnostukseni vain fyysistä plaatua, vai onko se syvempääkin kiinnostusta luonteeltaan. Toivon, että niin olisi...
Aika, tuo lahjomaton tunteiden tuomari, antakoon vastauksen noihinkin kysymyksiin. Jos tunteemme viilentyvät ajan myötä, silloin se oli vain fyysistä vetovoimaa, mutta jos ne säilyvät ja syvenevät, kyse onkin vakavammasta...;)
Tunne ei ole pelkää itsesääliäkään, vaan johtavana tuntemuksena on vilpitön kaipuu ja ikävä ihailemaani/rakastamaani ihmistä kohtaan ja tietty pelko/epätoivo siitä, saisinko koskaan kohdata häntä oikeasti. Hän teki minuun todella suuren vaikutuksen nimenomaan älyllisellä ja henkisellä tasolla...huomasin, että hän poikkeaa todella huomattavasti edukseen ns. tavallisesta massasta. Tykkäsin hänen älyllisestä suhtautumisestaan asioihin, hänen sanavalinnoistaan ja kielikuvistaan sekä hänen asiantuntemuksestaan...hän on oikeasti harvinaisen pätevä ja osaava. Kieltämättä kiinnostuin hänestä myös hyvinkin fyysisessä mielessä...hän on vain jotenkin just mun "tyyppiäni" miehenä ja vieläpä tykkään esim. hänen pukeutumistyylistään. Hän puolestaan ei tunne minua juurikaan eikä oikeastaan voikaan tuntea minua olosuhteet huomioon ottaen. Rakastuin jotenkin "teinityttömäisesti" häneen ja tilanne tuntuu olevan mulle shakkimatti... :(
Äh arvaa miltä ittestäni tuntuu kun tilanteen vuoksi ei vaan pysty lähestymään. Tai pystyisi tietenkin mutta kun se vaan on niin erittäin vaikeata olosuhteiden vuoksi. Etkä kyllä liioin omalla 'käyttäytymisellä' auta yhtään tässä asiassa :)
So its all up to me?
Mistäpäin olitkaan :)?
Työskentelemme Helsingissä. :) Hyvää yötä ja kauniita unia sinulle! *moiskis*