aiheeni tänne, mutta en tiedä mitä teen, koska ajattelen koko ajan kuolemaa. pelkään jatkuvasti, että läheisilleni käy jotakin...eniten pelkään,että menetän äitini...jotenkin päähäni on tullut pelko,että äitini menehtyy aivoverenvuotoon. En tiedä olenko tulossa hulluksi, mutta tiedän,ettei jatkuva kuoleman miettiminen voi olla enää normaalia.Puhelimen soidessa,pelkään vastata siihen,koska ajattelen,että soittaja ilmoittaa jonkun kuolleen. Siskoni käski mennä hullujenhuoneelle juttelemaan... Mitä teen? Mikä avuksi? Anteeksi, jos pahoitin kirjoituksellani jonkun mielen, mutta en oikeasti tiedä mitä minun pitäisi tehdä...sen tiedän ettei minun ole tällä hetkellä hyvä olla. Pelottaa!!
En todellakaan
tiedä kuuluuko
3398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ammattiauttajalle selvittelemään noita pelkotilojasi, voit esim. varata ajan psykiatrilta.
No, ns. hullujenhuoneelle ei niin vain mennä juttelemaan, sairaalaan päästäkseen pitää olla lääkärin lähete, ei sinne noin vain piipahdeta juttelemaan.
Voit soittaa vaikkapa omaan terv.keskukseen ja varata ajan lääkärille, hän sitten kirjoittaa tarpeen mukaan lähetteen esim. psykiatriselle poliklinikalle tai vaikkpa mielenterv.toimistoon.
Minä sain kerran, itsemurhasta, ja sen jälkeen olen toivonut, ettei sukulaiseni koskaan enään soittaisi, koska se voi olla vain pahaa. Sellainen asia on pahimpia shokkeja, mitä voi saada, eikä sinun siksi tarvitse mennä hullujen huoneelle. Jonkinlainen terapia-rentoutuminen- voisi olla hyväksi. Minä olen yrittänyt oppia hengittämään paremmin, esim nukkumaan mennessä niin, että sisäänhengitys tuntuu mahassa. Yleensä se auttaa nukahtamaan hyvin ja pääsemään jännityksistä. Myös jos jännittää käsivarsia ja jalkoja voimakkaasti ja sitten päästää löysäksi, rentoutuu.
olisi hyvä olla nyt joku läheinen, jonka kanssa voisit keskustella aivan tavallisia asioita. Ilmeisesti olet nyt jonkinlaisessa jännitystilassa, josta kyllä on mahdollisuus päästä oikeanlaisen henkilön lähellä. Kyllä on ihan normaalia, että kun on paljon huolia ja murheita, tulee tuollaisia ajatuksia. Niitä on minullakin aina välillä, koska niin on joskus tapahtunut, sellaisia puheluita on tullut. Mutta yrittäkäämme elää silti normaalia elämää, olemme vain niin herkkiä tunneihmisiä. Jeesus on ystävämme ja Hän tietää ja tuntee meidät ja haluaa auttaa. Hänelle voi rukouksessa kertoa asioita ja Hän kuulee. Terveyskeskukseenkin voi ottaa yhteyttä ja seurakuntaan.