Tulevaisuus?

Omakohtaista kokemusta tuollaisesta tilanteesta ei (vielä) ole, mutta kaverini ja tämän poikaystävä muuttivat yhteen tunnettuaan sitä ennen noin vuoden ajan. Asuivat yhdessä pari-kolme vuotta, menivät kihloihinkin. Sitten kaverilleni iski tunne, että tässäkö tämä sitten kaikki on ja halu kokea muunkinlaista elämää kuin istua ilta toisensa jälkeen yhdessä television ääressä sohvalla. Kihlaus purettiin ja he muuttivat uudestaan erilleen. Tarkoitus oli jatkaa kaveripohjalta. No, eroa ei kuitenkaan kestänyt puolta vuottakaan - he juttelivat asiat erään kahdenkesken vietetyn mökkiviikonlopun aikana selviksi ja totesivat tahtovansa sittenkin jatkaa yhdessä. Ostettiin uudet kihlat ja muutettiin taas yhteen. Nyt osapuolet ovat keskenään naimisissa, takana kymmenkunta vuotta yhteiselämää. Erossaolojakso ei siis ollut mikään katastrofi vaan tilaisuus nostaa ns. kissa pöydälle ja miettiä, mitä haluaa ja 'millä ehdoilla'. Ei se yksin asuminen välttämättä olekaan enää sitä, mitä haluaa. Pitää vaan sitten keksiä ne keinot elää toisen kanssa saman katon alla...

Aina on toivoa! Miedän suhde on parempi kuin koskaan, nyt kun asuimme vuoden erillämme. Molemmissa on tapahtunut merkittävää muutosta. Kannattaa uskoa, jos rakastaa!

Muutin poikaystäväni kanssa asumaan 4 kk:n seurustelun jälkeen. Homma toimi ihan mukavasti, vaikka nähtiinkin yllättäen harvemmin kuin erilleen asuttaessa. Sitten avopuolisoni meni inttiin ja hänen viikonloppunsa kuluivat lähinnä kavereiden ja auton tuunauksen merkeissä. Kihloihin vaopuolisoni pyysi minua helmikuussa. Tässä muutama viikko sitten eräs misukka soitti mulle ja sanoi, että kihlattuni on pettänyt minua hänen kanssaan, peliä oli kuulema ollut puoli vuotta. Sen puhelun jälkeen pakkasin jätkän kamat välittömästi. Nyt mies on selitellyt asiat sujuvasti ja sormus on mulla taas sormessa. Hän puhuu uudesta asunnosta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Minä taas en pysty täysin luottamaan hänen sanaan. Kuvottaa ajatus hänestä jonkun toisen muijan kanssa... Rakastan häntä silti ja haluaisin olla hänen kanssaan. Välillä tuntuu, että yksin olisi helpompaa, välillä taas kihlattuni on niin mielin kielin, että pakahdun onnesta. Piru, kun ei tiedä ketä uskoa!