Visat ja viulut

Siis avoliitossa toinen voi ostaa vaikka kalliin tuotteen ja ilmoittaa puolisolle, että se on tarpeellinen ja velvoittaa toisen elättämään perheen. Tai toinen voi olla työttömänä vuosikaudet, koska ei halua työhön, ja toisen on siis elätettävä hänet, koska lopulta korvaukset ovat puolison tuloista riippuvaisia.
Entä jos kieltäytyy maksamsta esim toisen tilamaa lehteä, tai katsoo, että lasten kulut on liian suuret, voiko niistäkin tehdä yksimielisen päätöksen jompi kumpi?
Haluaisin ihmisten komentteja siitä, pitäisikö avopuolisoiden oikeutta toisen tuloihin ja omaisuuteen pitää itsestään selvänä, vai onko sen aina riiputtava vain sopimuksesta, ja miten tälläinen sopimus pätee vuosien saatossa tilanteiden muuttuessa. Voiko avoliittoon jäädä loukkuun taloudellisesti vain siksi että ei halua koko elämän aikana hankiman omaisuuden menevän toiselle eron sattuessa?

ap. kirjoitti:

Siis avoliitossa toinen voi ostaa vaikka kalliin tuotteen ja ilmoittaa puolisolle, että se on tarpeellinen ja velvoittaa toisen elättämään perheen. Tai toinen voi olla työttömänä vuosikaudet, koska ei halua työhön, ja toisen on siis elätettävä hänet, koska lopulta korvaukset ovat puolison tuloista riippuvaisia.
Entä jos kieltäytyy maksamsta esim toisen tilamaa lehteä, tai katsoo, että lasten kulut on liian suuret, voiko niistäkin tehdä yksimielisen päätöksen jompi kumpi?
Haluaisin ihmisten komentteja siitä, pitäisikö avopuolisoiden oikeutta toisen tuloihin ja omaisuuteen pitää itsestään selvänä, vai onko sen aina riiputtava vain sopimuksesta, ja miten tälläinen sopimus pätee vuosien saatossa tilanteiden muuttuessa. Voiko avoliittoon jäädä loukkuun taloudellisesti vain siksi että ei halua koko elämän aikana hankiman omaisuuden menevän toiselle eron sattuessa?

Toisin kuin joku sinulle sanoi, laki ei määrittele avoliitossa edes suuria linjoja. Laki ei nimittäin tunne avoliittoa. Sen vuoksi esimerkiksi avoliiton purkautuessa omaisuuden vie mukanaan se, joka pystyy sen omakseen paperilla osoittamaan.

Yhtä lailla avo- tai avioliitossa puolisot voivat ostella mitä tahansa. Ei laki kiellä toista aviopuolisoa tuhlaamasta, se tosin velvoittaa aviopuolisot osallistumaan perheen elatukseen. Mutta avoliitossa ei semmoisia lakivelvoitteita ole. Eli jos puoliskosi tuhlaa, sinä olet se, joka hyväksyy tai hylkää. Joko osallistut kalliin tuotteen maksamiseen huolehtimalla elatuksesta, tai vaadit häntä osallistumaan perheen elatukseen yhtälailla sinun kanssasi. Voit siis mainiosti olla makselematta hänen tilaamiaan lehtiä. Jos tilaa omiin nimiinsä, niin hänen luottotietonsa siinä viime kädessä vain paukkuvat - mutta useimmat oppivat paljon sitä ennen. Jos on ihan holtiton ja tilaa sinun nimiisi, silloin pelkkä perheen elatus ei liene enää ongelma.

Avopuolisolla ei ole oikeutta toisen tuloihin, ellei toinen ole sitä itse antanut. Ei ole aviopuolisollakaan. Varallisuus on avioliitossakin sen, jonka nimissä se on ja jokainen tienaa omat tulonsa.

Avoliitosta erottaessa ei ole ositusta, joten jos vastuullisempi osapuoli on se omistava osapuoli, hänellä ei ole mitään huolta omaisuutensa suhteen eron sattuessa. Jos ero sitten on se paras vaihtoehto.

ap. kirjoitti:

Siis avoliitossa toinen voi ostaa vaikka kalliin tuotteen ja ilmoittaa puolisolle, että se on tarpeellinen ja velvoittaa toisen elättämään perheen. Tai toinen voi olla työttömänä vuosikaudet, koska ei halua työhön, ja toisen on siis elätettävä hänet, koska lopulta korvaukset ovat puolison tuloista riippuvaisia.
Entä jos kieltäytyy maksamsta esim toisen tilamaa lehteä, tai katsoo, että lasten kulut on liian suuret, voiko niistäkin tehdä yksimielisen päätöksen jompi kumpi?
Haluaisin ihmisten komentteja siitä, pitäisikö avopuolisoiden oikeutta toisen tuloihin ja omaisuuteen pitää itsestään selvänä, vai onko sen aina riiputtava vain sopimuksesta, ja miten tälläinen sopimus pätee vuosien saatossa tilanteiden muuttuessa. Voiko avoliittoon jäädä loukkuun taloudellisesti vain siksi että ei halua koko elämän aikana hankiman omaisuuden menevän toiselle eron sattuessa?

on pelkästään sen alkuperäisen omistajan hallussa, eikä toisella ole siihen mitään oikeuksia, oli lapsia tai ei. Jos tulee ero, niin sitten yritetään sopia sen omaisuuden jakamisesta, joka on hankittu yhteisesti molempien nimiin, mutta kumpikin vie mennessään juuri sen omaisuuden, jonka on siihen tuonut tai liiton aikana itselleen ostanut (siispä kuitit talteen). Avopuoliso ei myöskään peri edesmennyttä puolisoaan. Testamentilla tämänkin voi tietysti muuttaa, mutta testamentista huolimatta kuolleen lapsilla on aina oikeus lakiosaansa.

Eli se, miten käytännön elämässä asiat/laskut hoidatte, on teidän välisenne sopimus. Normaalisti kai pariskunnat pyrkivät siihen, että kulut jaetaan kokonaan. Itse en elättäisi päivääkään avokkia, joka ei edes halua töihin olivatpa tuloni kuinka suuret hyvänsä.

kummankin omaisuus kirjoitti:

on pelkästään sen alkuperäisen omistajan hallussa, eikä toisella ole siihen mitään oikeuksia, oli lapsia tai ei. Jos tulee ero, niin sitten yritetään sopia sen omaisuuden jakamisesta, joka on hankittu yhteisesti molempien nimiin, mutta kumpikin vie mennessään juuri sen omaisuuden, jonka on siihen tuonut tai liiton aikana itselleen ostanut (siispä kuitit talteen). Avopuoliso ei myöskään peri edesmennyttä puolisoaan. Testamentilla tämänkin voi tietysti muuttaa, mutta testamentista huolimatta kuolleen lapsilla on aina oikeus lakiosaansa.

Eli se, miten käytännön elämässä asiat/laskut hoidatte, on teidän välisenne sopimus. Normaalisti kai pariskunnat pyrkivät siihen, että kulut jaetaan kokonaan. Itse en elättäisi päivääkään avokkia, joka ei edes halua töihin olivatpa tuloni kuinka suuret hyvänsä.

mitään tekemättömän tienaamattoman avokin pistää pihalle? Minä en ole osannut!