oli puhtaasti naisten aikaansaama luomus. Hän oli huonoitsetuntoinen, epävarma ja ujo sen takia kun naiset olivat olleet hänelle ilkeitä. Naiset olivat torjuneet hänet, pilkanneet häntä ja haukkuneet häntä rumaksi. Tuollaisia miehiä löytyy meiltä täältä kotisuomestakin. Kysynkin nyt naisilta oletteko tyytyväisiä luomuksiinne?
4D:n luuserimies
Naiseton mies
304206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mitkään naiset sitä olleet pilkanneet, vaan ala/yläasteella pikkutytöt. Kaikkia meitä on koulussa kiusattu ja siltikään kaikista meistä ei ole tullut tuollaisia reppanoita. Hieman jännittävää, jos vielä 25 vuotiaana päässä kummittelee jotkut "toi sanoi, että toi tykkää susta"-jutut ala/yläasteelta...toiset elää elämää eteenpäin ja toiset jämähtää menneisyyteen.
Miksi puolustelet noin innokkaasti niitä pikkutyttöjä, jos kerran itse olet jo nainen. Vai oletko sinäkin jämähtänyt menneisyyteen ja samaistut yhä ala/yläasteikäisiin? Jos alkaisit elää elämää eteenpäin sinäkin ja käyttäytyisit ikäsi mukaisesti - mikä se ikä sitten lieneekään.
kysymys- lapset vain osaavat halutessaan olla hyvin julmia toisilleen, sukupuolella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.
Totta tietysti että sekä tyttö- että poikalapset kiusaavat yhtä lailla toisiaan, mutta kiusaamisen kohteeksi joutuneen yksilön kannalta tilastoilla ei ole merkitystä. Jos vuosien ajan joutuu vain ja ainoastaan tyttöjen pilkan kohteeksi, niin tottakai siitä jää sellainen tunne, että tytöt ne nimenomaan harrastavat kiusaamista, vaikka asia järjellä ajateltuna ei niin olisikaan.
Tuollaisia miehiä tarvitaan. Ensinnäkin he tekevät usein ahkerasti työtä ja antavat siten yhteiskunnallisen panoksensa työn ja verojen muodossa meidän parempien ihmisten käytettäväksi.
Lisäksi luuserireservin säilyttäminen on sikäli tärkeää, että me naiset tarvittaessa saamme kiltin ja uskollisen elättäjän sitten, kunhan lapset on ensin polkaistu jännittävän kiihottavien renttumiesten kanssa, ja ulkonäkö on rupsahtanut sen verran, ettei tosimiehille enää kelpaa. Kun opetetaan nuo ujot nelisilmäolmit jo ala-asteella tajuamaan, että heillä ei ole kehenkään naiseen mitään mahdollisuuksia (niin kuin ei olekaan), niin sitten kolmenkymmenen jälkeen ne kelpuuttavat kyllä naisen kuin naisen - toinen vaihtoehto kun on jatkaa neitsyenä hautaan asti. Näin me olemme asian suunnitelleet, ja hyvin tuntuu toimivan.
Tässä pelissä siis kaikki voittavat, paitsi ehkä nuo luuserimiehet, mutta kuka niistä nyt piittaisikaan ;-)
Nykyään voi mennä ulkomaille. Otan mieluummin köyhän vaimon, kuin alan elättäjäksi kaikenlaisille psykonartuille. Kotimaastakin löytyy kunnon naisia, kun antaa arvoa muullekin kuin ulkonäölle.
Joudunko tosiaan odottamaan vielä kauankin että kamunaiseni minut kelpuuttaa? No kyllähän minä olen valmis siihen, naisen kuvakin on yhä paraatipaikalla.
Kiusaaminen on syvältä, mutta sen ei silti tarvitse hallita koko loppuelämää. Se on viimekädessä ihan itsestä kiinni, miten elää elämänsä.
siitä kiusaamisasteesta.
Toki niistä joita kiusattiin lievästi (tai ei lainkaan), ehkä nimiteltiin silloin tällöin, on kasvanut ihan terveitä hyväitsetuntoisia aikuisia.
Vaan ne, jotka joutuivat silmätikuksi ja saivat kokea päivittäin varsin vakavaakin kiusaamista (mm. fyysistä tönimistä ja retuutusta yms.), onko nyt sitten ihme jos moiset traumat jäävät hallitsemaan koko loppuelämää.
Eikä kiusaajien tarvi olla edes tyttöjä, riittää sen itsetunnon polkemiseen niiden poikienkin käsittelyt joka sitten haittaa mm. naisensaantia. Vakavasti kiusattu ei ehkä koskaan saa sellaista Fonzie-itsetuntoa.
Kirjoituksesi oli täyttä asiaa, niin tyttöjen kuin poikien osalta, ja kosketrtaa niin naisten kuin miestenkin elämää.
Kiusattua ei saa koskaan syyllistää. Hän on saanut kärsiä ihan tarpeeksi muutenkin.
Nyt olet kyllä katsonut ohjelmaa omalaatuisilla silmälaseilla... Tuolla miehellä oli oppimishäiriö, minkä tähden hänellä tuli kouluvaikeuksia, joutui erityisopetukseen ja kiusatuksi. Mikä siinä oli sitä naisten osuutta? Koulukiusaaminen on koulukiusaamista ja sillä voi olla loppuelämän kestäviä vaikutuksia, mutta en syyttäisi siitä kollektiivisesti kaikkia maailman naisia tai miehiä.
Minäkin voisin syyttää koko miessukukuntaa, koska halveksiva ja väkivaltainen isäni sai itsetuntoni pohjalukemiin ja vei luottamuksen miehiä kohtaan. Mutta enpä syytäkään. Otin jo aikaa päivää sitten vastuun omasta elämästäni ja nyt kaikki on hyvin. Se vaati kovaa työtä, etten jäänyt kotiin istumaan vaan aloitin terapian ja rupesin liikkumaan ihmisten ilmoilla. Siinä sai kymmeniä kertoja tuntea itsensä surkeaksi maan matoseksi punastellessani ja änkyttäessäni nolona miesten seurassa ennen kuin alkoi juttu luistamaan, saati että aloin nauttimaan miesten kanssa seurustelemisesta. Neitsyyteni vei tuleva aviomieheni kun olin reippaasti yli kolmenkymmenen ja elän nyt elämäni parasta aikaa upean mieheni kanssa.
Luuseri on sellainen ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään sen jälkeen kun jättänyt vanhempiensa helmat vaan jää vaikertamaan omaa kohtaloaan ja syyttelemään muita. Minusta tuon dokumentin mies ei ollut luuseri, koska lähti kehittämään itseään. Toivottavasti hän pian muuttaa pois isänsä luota ja löytää jonkun mukavan ja ystävällisen tytön itselleen:)
Nyt olet kyllä katsonut ohjelmaa omalaatuisilla silmälaseilla... Tuolla miehellä oli oppimishäiriö, minkä tähden hänellä tuli kouluvaikeuksia, joutui erityisopetukseen ja kiusatuksi. Mikä siinä oli sitä naisten osuutta? Koulukiusaaminen on koulukiusaamista ja sillä voi olla loppuelämän kestäviä vaikutuksia, mutta en syyttäisi siitä kollektiivisesti kaikkia maailman naisia tai miehiä.
Minäkin voisin syyttää koko miessukukuntaa, koska halveksiva ja väkivaltainen isäni sai itsetuntoni pohjalukemiin ja vei luottamuksen miehiä kohtaan. Mutta enpä syytäkään. Otin jo aikaa päivää sitten vastuun omasta elämästäni ja nyt kaikki on hyvin. Se vaati kovaa työtä, etten jäänyt kotiin istumaan vaan aloitin terapian ja rupesin liikkumaan ihmisten ilmoilla. Siinä sai kymmeniä kertoja tuntea itsensä surkeaksi maan matoseksi punastellessani ja änkyttäessäni nolona miesten seurassa ennen kuin alkoi juttu luistamaan, saati että aloin nauttimaan miesten kanssa seurustelemisesta. Neitsyyteni vei tuleva aviomieheni kun olin reippaasti yli kolmenkymmenen ja elän nyt elämäni parasta aikaa upean mieheni kanssa.
Luuseri on sellainen ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään sen jälkeen kun jättänyt vanhempiensa helmat vaan jää vaikertamaan omaa kohtaloaan ja syyttelemään muita. Minusta tuon dokumentin mies ei ollut luuseri, koska lähti kehittämään itseään. Toivottavasti hän pian muuttaa pois isänsä luota ja löytää jonkun mukavan ja ystävällisen tytön itselleen:)
Nyt olet kyllä katsonut ohjelmaa omalaatuisilla silmälaseilla... Tuolla miehellä oli oppimishäiriö, minkä tähden hänellä tuli kouluvaikeuksia, joutui erityisopetukseen ja kiusatuksi. Mikä siinä oli sitä naisten osuutta? Koulukiusaaminen on koulukiusaamista ja sillä voi olla loppuelämän kestäviä vaikutuksia, mutta en syyttäisi siitä kollektiivisesti kaikkia maailman naisia tai miehiä. Eikö sinusta ihmisellä itsellään ole mitään vastuuta omasta elämästään sen jälkeen, jos on joskus tullut kohdelluksi huonosti?
Minäkin voisin syyttää koko miessukukuntaa, koska halveksiva ja väkivaltainen isäni sai itsetuntoni pohjalukemiin ja vei luottamuksen miehiä kohtaan. Mutta enpä syytäkään. Otin jo aikaa päivää sitten vastuun omasta elämästäni ja nyt kaikki on hyvin. Se vaati kovaa työtä, etten jäänyt kotiin istumaan vaan aloitin terapian ja rupesin liikkumaan ihmisten ilmoilla. Siinä sai kymmeniä kertoja tuntea itsensä surkeaksi maan matoseksi punastellessani ja änkyttäessäni nolona miesten seurassa ennen kuin alkoi juttu luistamaan, saati että aloin nauttimaan miesten kanssa seurustelemisesta. Neitsyyteni vei tuleva aviomieheni kun olin reippaasti yli kolmenkymmenen ja elän nyt elämäni parasta aikaa upean mieheni kanssa.
Luuseri on sellainen ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään sen jälkeen kun jättänyt vanhempiensa helmat vaan jää vaikertamaan omaa kohtaloaan ja syyttelemään muita. Minusta tuon dokumentin mies ei ollut luuseri, koska lähti kehittämään itseään. Toivottavasti hän pian muuttaa pois isänsä luota ja löytää jonkun mukavan ja ystävällisen tytön itselleen:)
Oon niin kyllästynyt miesten itsesääliin.. En nyt väitä etteivätkö jotkut naisetkin omaisi tätä hurmaavaa ominaisuutta, mutta jostain syystä oon törmännyt niin moneen mieheen jotka syyttävät menneisyyttään ja lähinnä naisia kaikesta.. Joskus harvoin valitus saattaa olla aiheellista, mutta kamoon, ei oman itsetunnon pitäis romahtaa jostain pikkukolhuista kun joskus joku nainen jättikin muutaman viikon tapailun jälkeen yllättäen. Sitä vaan kuuntelee surkuttelevia juttuja hammasta purren kun vaan tekis mieli huutaa, että on muakin petetty, mut on jätetty, mulle on valehdeltu ja mua on ehdottomasti satutettu pahasti useemmankin kerran, enkä silti sääli itseäni enkä murehdi menneitä liikaa, enkä myöskään syytä ja epäile kaikkia miehiä. Mä elin eteenpäin ja löysin onneni. Pitääkö kaikki ottaa niin vakavasti..
näillä itsesäälissä pyörivillä ruikuttamiehillä olla takana sitä pahempaa koulukiusausta. Siinä yläasteiässähän se ihmisen psyyke sun muut vasta hakee muotonsa, jos ne siinä vaiheessa pistetään kiusaamisella lyttyyn niin onpa tosi kumma jos se hieman vaikuttaa myöhemmässäkin elämässä just sellasena itsetunnon puutteisena itsesäälimisenä.
sen osaan sanoa naisista, jotta tuollaisesta itsesäälissä pyörimisestä, ja muutenkaan itsensä alentavista miehistä naiset eivät pidä,
kato vaikka feminismin kultaaikana tätä ei voi kukaan myönnä, mutta naiset haluavat katsoa itseään ylöspäin, ja jos ne ovat nössö-miehen naisia, sittenhän nämä naiset ovat todella alaalla, on siihen tietenkin muitakin syitä.
jos naiset ovat olleet sinulle tuhmia, älä itke, joskut miehet maksavatkin siitä! :)
aivan neitsytmies olekaan, silti samaistuin tähän tyyppiin suuresti. Olen suunnilleen samanikäinen ja jos siitä ensimmäisestä ja viimeisimmästä intiimistä hetkestä naisen alkaa olemaan luokkaa 5 vuotta, alkaa siinä itseluottamukset sun muut olla aika samoissa 0-lukemissa ettei siinä pahemmin naisia isketä.
Syitä nyt en tilanteeseeni tiedä, mutta epäilen että yläasteen aikainen koulukiusaus jätti jälkensä ja itsetunnon melko pohjalle. Muutamia vuosia sen jälkeen koin suorastaan massiivisen ihastumisen/rakastumisen tunteen erästä naista kohtaan, joka kuitenkin antoi rukkaset. Sen jälkeen on ollut muutama naisjuttu jotka on menneet yhtä "loistavasti", mitä nyt se viimeisin ajatteli käyttää sängyssä hyväkseen niin pääsin poikuudestani. Jos jotain positiivista.
Tuntuu että se ihastumisen tunne jäi siihen ensimmäisen naisen kohdalle, en ole sen jälkeen samanlaisia fiilinkejä kokenut. Enkä nyt naisia tästä tilanteestani varsinaisesti syytä, minkäs teet jos ei hermoileva ja ujo mies sytytä.
Monen miehen itsetuntohan nousee sillä, kun tietää olevansa naisten kiinnostuksen kohde tai peräti löytää sen yhden jonka kanssa vaihtaa tunteitaan. Minulla ei ole koskaan ollut tällaista. Kukaan nainen ei ole minulle sanonut mitään positiivista itsestäni ja nehän voi katsella mua vaikka mistä syystä. Tietenkin itse ajattelen väkisinkin, että olen niin kummallisen ja vastenmielisen näköinen.
Mitä olet ajatellut tehdä asian hyväksi, et mitään? No, se on oma päätöksesi, jonka seuraukset kannat itse. Nykyään vaan löytyisi jos jonkinlaista palvelua, millä itseään voi auttaa. On kurssia, psykologia, ihmissuhdekonsulttia, rakkausvalmentajaa ym. Joskus se voi olla pienestä kiinni ja yleensä niille ulkoisillekin asioille on jotakin tehtävissä, jos jaksaa panostaa. Kannattaisi kysyä joltain vastakkaisen sukupuolen edustajalta, että mikä mättää ja mitä voisi korjata.
Pääosin epävarma ihminen ei herätä kovin kummoista kiinnostusta kenessäkään, mikä voi toisaalta olla hyväkin juttu. Nykyään olen tyytyväinen siihen, etten löytänyt seurustelukumppania ennen kuin olin valmis siihen. Miten sitä pystyisi tasa-arvoiseen parisuhteeseen, kun pitää itseään ihan huonona? Silloin voi myös helposti sortua huonoihin valintoihin eli on valmis ottamaan kenet tahansa, ketä vain minut huolii.
Tulee mieleen vielä sellainen, että aikoinaan kun pyörin tiivisti seurakuntakuvioissa ja seurailin näitä parinvalintahommia, niin kaikki porukan nuoret miehet katselivat sillä silmällä niitä eturivin ulospäinsuuntautuvia ja paljon esillä olevia tyttöjä. Ns. hissukkamiehillekään eivät tuntuneet kelpaavan takarivin kiltit ja hiljaiset tytöt, jotka olisivat saattaneet hyvinkin olla kiinnostuneita vaan enemmin haaveiltiin saavuttamattomasta...
Eli pitäis mennä samanlaiselle kurssille kuin se 4D:n luuserimies. Ehkä sellasia palveluja onkin saatavilla jossain suurimmissa kaupungeissa ihan ilotyttöjä myöten, täällä perähikiöillä on vähän hiljasempaa.
"Mitä olet ajatellut tehdä asian hyväksi, et mitään? No, se on oma päätöksesi, jonka seuraukset kannat itse."
Mistä päättelet, etten olisi yrittänyt tehdä asialle mitään? Voi, kyllä olen. Olen yrittänyt pakottaa itseni hankaliin tilanteisiin ja hommasin joskus jopa piilolinssejä koittaen käydä ilman rillejä viihteellä. Vaan eipä tästä epävarmuudesta ja ujoudesta niin helposti eroon pääse. Ulkonäöltäni olen vähintäänkin normaali, en mikään naisia poistyöntävä mutten mikään hottiskaan.
Asiaa ei tietty auta yhtään nämä naiset, jotka lukee näitä naurettavia "löydä se Oikea hymyllä ja passiivisuudella"-ohjeita. Tai sitten ne naiset eivät tosiaankaan ole olleet kiinnostuneita minusta joihin olen yrittänyt luoda yhteyksiä. Kummasti aina minä olen saanut olla se joka soittaa tai laittaa tekstaria. Miten hitossa moisesta passiivisuudesta voi saada muunlaisen kuvan kuin että "ei se ole kiinnostunut". Ja tarpeeksi kun näitä kokee niin ei siinä ainakaan itsetunto nouse, ei jaksa enää yrittääkään.
Ei useimmiten auta kuin kateellisena vain katsella vierestä, kun muut saa jollain ihme mystiikalla jutut naisten kanssa aina heti toimimaan.
on ylimääräisä paloja tässä parisuhde ja seksipalapelissä. Me olemme naisille ilmaa, meistä ei kukaan kiinnostu. Sen sijaan kaverimme voivat kyllä kaataa naisia"oikealta ja vasemmalta". Näille naisille olemme vain"toi sun kaveris" "mihis toi sun kaveris menee jos lähdemme tästä sun kämpille." Ei siinä auta mikään jos on siihen ylijäämäkastiin syntynyt.
Hyvä että olet yrittänyt, mutta useasti on niin, että itseään pystyy auttamaan vain tiettyyn määrään saakka. Jotkut onnistuvat siinä, mutta jos ei onnistu, niin onko se niin vaikeaa etsiä joku psykologi, jonka kanssa käydä läpi sitä, mikä sen itsetunnon on vienyt ja miten sen voisi saada takaisin? Minusta on ihan turha valittaa, ennen kuin on tehnyt KAIKEN mahdollisen mitä asioille on tehtävissä.
Joskus käy hyvä tuuri ja vaikka siellä baarissa eteen astuu joku ihana kultamussukka, joka muuttaa koko elämäsi tai muuten elämään siunaantuu ihmisiä, joiden avulla saa oman elämänsä nousukiitoon, mutta useimmiten siihen tarvitaan sekä paljon työtä, ammattilaisen apua että paljon harjoitusta.
Otan osaa ja säälin sydämestäni sinua koska pääse "kaatamaan" naisia tuosta vaan. Jotkut vaan syntyvät niin onnettomien tähtien alla, etteivät pääse joka viikonloppu panemaan, mikä on traaginen vääryys kärsimyksiä täynnä olevassa maailmassamme. Naisiin tutustuminen ja seurustelu olisikin sitten asia erikseen ja siinä hitaasti hyvä tulee, mutta siitähän sinä et ole kiinnostunut, joten jätetään se aihe tässä käsittelemättä...
onhan se väärin haukkua ihmisiä ulkonäön perusteella ei mitenkään aikuismaista.Ei kait sitä kuitenkaan säälistä jollekkin anna ihan vaan sen takia, että on niin säälittävä tapaus eikä kukaan kiinnostu, turha siitä ketään on syyttää.
Minä väittäisin, että aika harvoin kuitenkaan kyse on (pelkästään) ulkonäöstä vaan ennemminkin elekielestä ja suhtautumisesta itseensä. Tuo ohjelman mieskin oli minusta ihan mukiinmenevän näköinen, kunhan olisi vaan ottanut hyvän ryhdin ja itsevarman ilmeen. Ja muuttanut pois isänsä luota. Se nyt on herrajumala sillä lailla, että ei kukaan pidä miehenä sellaista, joka asuu isänsä tai äitinsä helmoissa! Pitäisikö sitä seksiä mennä harrastamaan sinne vanhempien helmoihin vai miten..?
jos on tytöt sattunu koulussa kiusaamaan ja antanu pakit diskossa hitaille haettaessaa..
Jos ei oo aikuisena siitä päässy yli niin pitäskö pikkasen kattoo peiliin...JA jos joku väittää että helppo se on toisen sanoo joka ei siitä tiedä niin, voin kertoo että se peiliin kattominen tapahtu mulla tuossa lukion jälkeen.
Se on niin helppo sysätä vastuu muille, ku oon vaan tämmönen ja tämmönen. Kysymys on vaan siitä meinaako taistella vai alistua.
Kun mä olin ylä-asteella, niin yksi poika aina huusi mun ja mun ystävän mennessä ohi, että tuolla on lauta ja isoperse. Ja kaikki hänen kaverinsa nauroivat ja haukkuivat meitä. Tätä ihanuutta riitti koko kolme vuotta, mutta silti minusta tuli vahva ja itseensäluottava nainen.
Minun mielestä itsetunto rakentuu pääasiassa kotona, siitä miten sinua siellä kohdellaan.
Tottakai koulukiusaaminen voi vaikuttaa asiaan. Mutta vanhempien rakkaus ja hyväksyntä kantaa sellaista hedelmää, jota muiden on vaikea nopeasti nappaista pois.
Hyvin monella tytöllä ja pojalla on itsetunto ongelmia nuorena, suht vanhaksikin. Joko ulkonäkö ongelmia tai sitten se on ok, mutta silti tuntee itsensä rumaksi. Mutta ottakaa huomioon, että asiat saattavat muuttua ajan myötä. Ihminen on vanhempana ihan erilainen kuin 25 vuotiaana. Nuoresta "ei komeasta" nuoresta saattaa tulla vaikka kuinka haluttu kumppani hieman vanhempana. Käsitys itsestä muuttuu takuu varmasti vuosien myötä.
Moni nainen etsii erilaista miestä kuin mitä yleisesti haluttuina pidetään.
Ohjelman miestä ei auttanut kerran kiksautus vanhemman naisen kanssa. Ei, sillä seksuaalisuudessa on kysymys jostain ihan muusta.
Tekstisi on oikein asiallista, joten tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, mutta yhtä kohtaa haluan silti kritisoida:
"Nuoresta "ei komeasta" nuoresta saattaa tulla vaikka kuinka haluttu kumppani hieman vanhempana."
Tuollaiseen lohdutukseen törmää usein, ja minun on ainakin omasta kokemuksestani sanottava, ettei siitä ole ikävä kyllä minkäänlaista lohtua tai hyötyä. "Hieman vanhempana", kuten sanoit, ihminen on sekä jo todennäköisesti hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on ja myös vakiintunut elämään oman tyylinsä mukaan (=sinkkuna), joten mitään erityistä tarvetta mihinkään suunnanmuutokseen ei enää ole. Itselleni kävi suurin piirtein juuri niin, että kesti likimain 30-vuotiaaksi asti ennen kuin aloin herättää mitään kiinnostusta naisten keskuudessa ja ennen kuin myöskään itse aloin uskaltaa olla itse olla aloitteellinen. Nuorempana itseluottamukseni olisi tarvinnut juuri sellaista rohkaisua, että edes joku olisi osoittanut jotain mielenkiintoa (tietenkin se oli paljolti omaa syytänikin ettei osoittanut, mutta se on toinen juttu), mutta sitten kun niitä mielenkiinnon osoittajia alkoi ilmaantua, heistä ei kyllä enää ollut sanottavaa iloa - tai iloa ehkä hetkellisesti (sitäkin paljon vaisummin kuin nuorempana), mutta muuten heidän ilmaantumisensa enimmäkseen vain sotki elämääni. Myös sellainen tunne minulle syntyi, että ne kiinnostuneet olivat lähinnä enemmän tai vähemmän epätoivoisia tapauksia, jotka itse olivat jääneet yksin ja joille kelpasin paljolti paremman puutteessa. Nuorempana paremman puutteessakin olisi ollut paljon parempi kuin ei mitään, mutta vanhempana se "ei mitään" alkaa jo tuntua paremmalta vaihtoehdolta. 15-18-vuotiasta voi vielä lohduttaa sillä, että asiat muuttuvat iän myötä, mutta 25-vuotiaan on melkeinpä jo parempi toivoa, että ne eivät muuttuisi.
Sinusta tuntuu vain nyt tuolta. Mutta ajatteleppa meitä jotka olemme jo reippaasti yli nelikymppisiä ja silti koemme joka päivä elävämme! Ok, se nuoruus ei mennyt ihan niinkuin olisi toivonut, mutta elossa ollaan. Joitakin hyviäkin asioita on tapahtunut. Etkä koskaan voi tietää, minkä kulman takana se sinulle oikea tupsahtaa eteesi. Yritystä ja iloa elämään, siten sinut huomataan!