Ikävä

Yhtä T****:a (m) rakastan ja ikävöin ihan älyttömästi!

Hyvä kysymys. Mikä on rakkautta? Onko se sitä kun toista ikävöi, vai sitä että haluaa toisen onnea vaikkei se yhdessä tapahtuisikaan?

En tiedä sinun elämästäsi mitään, mutta kehoitan miettimään yhtä vaihtoehtoa...

Nimittäin joskus se ikävöimisen tunne tuntuu niin mahtavalta, että se koukuttaa mukanaan. Varsinkin jos on joutunut esim. lapsena avioeron myötä ikävöimään ja kaipaamaan toista vanhempaansa tms. niin se kaipaus on niin tuttu ja turvallinen tunne, että se jopa tuntuu "hyvältä" vanhempanakin, tutulta. Kun on joku henkilö johon asettaa tämä kaipaus, elämä tuntuu turvalliselta.

Jos tätä erehtyy luulemaan rakkaudeksi kyseistä kaipauksen kohdetta kohtaan, voi pettyä rajusti jos yhteinen arki alkaa. Nimittäin jos se kaipaus oli se vahvin tunne. Yhteen mennessä ja toisen omaan arkeensa saadessa se ikävöinti häviää.

En sano, että sinulla välttämättä on näin, mutta tiedän että tämäkin on mahdollista.

Niin minäkin sinua aluksi silloin, kun ilmoitit että tämä oli tässä. Aluksi itkin, surin, kaipasin sinua, odotin että kuitenkin soittaisit, lopulta oli vaan tajuttava että se oli siinä.
Hyvä jos sinä nyt tajusit, on sinun vuoro ikävöidä.

Kyllähän tuon ikävän poiskin saa, otat vaan yhteyttä - eikö?