Useita vuosia avoliittoa takana ihanan naiseni kanssa ja kaikki menee hyvin erästä minua ahdistavaa asiaa lukuun ottamatta,avopuolisoni perhe(vanhemmat,sisarukset puolisot) ovat erittäin pitkälle opiskelleita ja aina yhteisissä juhlissa tms.olo on todella ulkopuolinen,ei vaan kerta kaikkiaan olla samalla taajuudella.Jotenkin se yltiö korrekti käytös on vaan niin teennäistä,koko ajan saa olla miettimässä mitä suustaan päästää,ettei vaan tule sanottua mitään tyhmää...
Kysyisinkin onko jollakulla kokemusta vastaavanlaisesta duunari-akateemis asetelmasta ja miten on asian kanssa mennyt?
Kysyisinkin onko jollakulla kokemusta vastaavanlaisesta duunari-akateemis asetelmasta ja miten on asian kanssa mennyt?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On kokemusta, asiat,jotka ahdistivat on kutenkin vähän erilaisia, mutta yhtä kaikki.
Alä hyvä ihminen mene sinne sukujuhliin niin kauan kun ahdistaa, mitä ihmeen järkeä on kiusata itseään???
Toinen vaihtoehto on ,että hyväksyt itsesi ja työsi sellaisena kun olet ja asetut niiden "hienojen" ja koulutettujen yläpuolelle. Mikä helvetin ihmismittari tuo koulutus muka on?
Samanlaisia "paskiaisia" tässä ollaan on koulutus mikä hyvänsä! Joskus ne koulutetut vaan on typerämpiä, kun luulevat olevansa jotenkin hienompia ja fiksumpia kun muut "tavikset". "Ole ihminen ihmisille" Jos et kelpaa pysy fiksuna kaukana!!
Kysyjä on ehkä tottunut toisenlaiseen seurustelukulttuuriin kuin kaverinsa. Mikäli olet tosissasi suhteessasi, on luultavaa, että tunnet vierautta myöhemminkin.
Liittosi ei tule onnistumaan. Sukulaisia ei voi vaihtaa, kumppanin sukulaiset seuraavat aina mukana.
"Vika" ei ole niissä muissa, ehkä kannattaa puhua asia selväksi seurustelukumppanin kanssa.
Yleensä samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään.
Minulla oli aikanaan tällainen suhde. Ei tullut mitään. Duunaritaustainen poikaystäväni ja myöhemmin kihlattuni ei tottunut lopultakaan minun ja sukuni tapoihin. Kiva mies MUTTA ...
NO voi hittolainen, "miehesi ei tottunut SINUN SUKUSI tapoihin, eikä SINUN tarvinnut tottua yhtään kumppanin tai hänen sukunsa tapoihin", eli hänet sai heivata kun märän rätin ulos!!? Jotenkin Uskomattomalta itsekkyydeltä kuulostaa!!
Nykyaikana ei enään pitäisi olla kastijakoja, ihmiset etsivät sielunkumppaneita ja hyvää elämänkumppania jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Voi sitä eri koulutuksenkin saanet ihmiset olla "samanlaisia". Jos rakkautta ja tahtoa riittää molemminpuolisesti, ei sitä SUKUA tarvi raahata perässä, eikä sen suvun kanssa olla naimisissa. Parisuhde pitäisi olla kahden kauppa, mikä toimii kahden ehdoilla!
Eikä lapset luokittele leikkiessään, hekin ovat vain samanhenkisiä lapsia, ei ne koulutuksia kysele, elleivät vanhemmat ole opettaneet! Kirjaviisaus ja elämänviisaus on kaksi eri asiaa- eikä ne kulje käsi kädessä!
Kysyjämiehelle sanoisin yhä, taistele rakkautesi puolesta, keskustele ihanan naisesi kanssa tunteistasi hän ymmärtää kyllä. Ja viettäkää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, ketkä ymmärtää vähän muutakin kun koulutuksia!
jaksaa aina kysyä mikä minä olen koulutukseltani kun tutkintoni on huonompi kuin miehelläni ja heidän sukulaisillaan. Viimeksi lapseni synttäreillä jankkasi samaa asiaa ja hermostuin. Mieheni sanoi jälkeenpäin äidilleen ettei saa aina udella samaa asiaa, niin hän oli todennut ettei sitten tule enää käymään ! Riitelee kyllä poikansakin kanssa jatkuvasti, että tällaista... kyllä onnistuu liitto sinänsä ihan hyvin...
No mikset sano sitä tutkintoa? Sillähän asia kaikille selviäisi.
Kyllä monet akateemiset valitsevat lapsilleen erilaiset vaihtoehdot. Mutta tietävätkö sen muut kuin akateemiset?