Olisi mukava kuulla anopin kirjoitusta miniästä ja miksi näkee miniän kilpailijana?
Sillä sitähän se on, että anoppi luulee poikansa vertaavan äitiä ja vaimoa. Ja äidin on heiluteltava tällöin valtikkaa.
Sillä sitähän se on, että anoppi luulee poikansa vertaavan äitiä ja vaimoa. Ja äidin on heiluteltava tällöin valtikkaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
että miniä olisi minulle kilpailija. Sairasta touhua. Enkä usko poikani koskaan vertaavan minua ja vaimoaan. Minä olen onnellinen miniästä.
Kyllä minä luulen, että syitä, miksi jotkut anopit ovat vaikeita, on yhtä paljon kuin on vaikeita anoppeja. Ihan samalla tavalla kuin syitä, miksi jotkut miniät ovat vaikeita, on yhtä paljon kuin on vaikeita miniöitä. On jopa olemassa vaikeita anoppeja, joilla ei ole miniää, vaan vävy!
Kilpaileminen, melkoista yksinkertaistamista muuten niin monisävyisessä maailmassa.
Enpä ole tullut koskaan ajatelleeksi, että miniän kanssa pitäisi kilpailla jostain. Missään tapauksessa en usko että poikani vertailisi vaimoaan ja minua keskenään.
Uskomaton on ajatusmaailmasi. Vaimo ja äiti eivät ole ollenkaan samalla lähtöviivalla joskilpajuoksuun lähdettäään, heillä on niin eri rooli miehen elämässä.
Minulla on poika, sekä tytär. Tyttäreni on naimisissa (nuoresta iästä huolimatta) toista kertaa ja poikani avoliitossa, olisiko jo neljännen avovaimon kanssa. Joten olen tutustunut useisiin pojan ja tyttären sydänystäviin. Voin vain sanoa, että todella mukavia nuoria aikuisia kaikki tyyni. En tunge heidän elämään, mutta olen kuitenkin kiinostunut. Annan aikaani heille, mutta elän omaa elämääni. Olen varma, että "metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan". Minulle on tärkeää, että vävy ja miniä kohtelee lapsiani hyvin (toki myös lapseni omia kumppaneitaan)ja he rakastavat oisiaan. Eli jos lapseni ovat onnellisia, olen minäkin. Turhat arvostelut pois. Jokainen elää omaa elämäänsä.
Olen kahden miniän anoppi.
En näe miniöitä kilpailijoina.
Painimme eri sarjoissa: miniä on vaimo, ja anoppi on äiti.
Miten tuosta nyt kilpailua repäisee? Mistä kilpailisi?
En tajua.
Mitä ihmeen valtikkaa? Tavallisella naisella on omat murheensa niin työssä kuin kotona. Valtikkaa ja kruunua ei ole tullut hommatuksi.
Vanhemman naisen itsetunto ei saa olla oman poikansa arvostelun varassa, saati miniän varassa.
Huonosti menee, jos niin hataralla pohjalla toimii itsearvostus.
Uskon että normaaleilla 50 naisilla on elämänkokemusta niin paljon, etteivät kolmenkympin kieppeillä olevat aikuispojat sitä pysty hetkauttamaan.
Sinulla on viisas asenne. Kaikilla ei valitettavasti ole, se on hämmästyttävä miten epäystävällisesti ja törkeästi 50 naisetkin osaavat käyttäytyä, olisit yllättynyt.
Jos ne esim. työpaikalla järjestele kohtauksia, ei se tarkoita ettei heistä olisi siihen. :) (vastaesimerkkina 50 ihmiset vetämässä sikakännit ja tekemässä vaikka mitä tyhmää pikkujouluissa?)
Miksi haluat, että anopit aloittavat tämän jäkätyksen miniöistään?
Eikö riitä, että miniät vuodattavat sappeaan palstalla?
Harva anoppi jaksaa ottaa kantaa, koska miniöiden asenne on niin kliseemäinen.
Kuinkahan moni anoppi ihan oikeasti toivoisi aikuisen poikansa takaisin kotiin? Miksi anoppi pitäisi miniää kilpailijana. Mistäköhän siinä olisi edes kysymys?
Jos joku poika on niin alkeellinen, että väittelyissään sanoo vaimolleen, että äitinsä on parempi kuin vaimo, niin vika on pojassa, ei anopissa.
Suurin osa anopeista varmaan kummastelee näitä väitteitä, että anopit komentelevat ja valtikoivat pojan tai tyttären perheessä. Miksi he sen tekisivät, vanhat ihmiset, kun on omatkin pesät hoidettavana.
Tänne tietysti kirjoittavat vain sellaiset, joilla ongelmia on.
......
On tullut hienoja vastauksia "ei edes tullut mieleen" jne Ja voi hyvinkin olla että vastanneet ovat tosi hienoja anoppeja ja naisia. Ja kivaa että on sellaisiakin! :)
Mutta olen itse törmännyt siihen, että aikuisen pojan huomiota kaipaava eronnut äiti painostaa ja heittäytyy uhriksi. Myös on miniät jotka valittaa jos miehen äiti soittaa sille pari kertaa viikossa vaikka itse puhuis oman äidin kanssa päivittäin.
Siis minua kiinnostaa miks niin monet naiset eivät osaa elää sovussa? Harvemmin sitä kuulee että appiukko tekee miniän elämästä helvetin ja toisinpäin...
Siis oikeasti, jos kyseisellä anopilla - tai miniällä - on se huomionhakuprobleemi, ei ne sitä tiedosta joten on turha kysymys ;)
Kyllä nyt meni ihan väärinpäin. En juurikaan näe täällä anoppien vuodattamassa pahaa miniöistään,kyllä se on toisinpäin. Luulen, että miniät KUVITTELEE jotakin turhaa miehensä äidistä ja ovat kuin myrkyn nielleitä.
Minulla on kaksi miniää ja .. hmm, olisin ojentanut käteni ja ollut tosi ystävä jos olisi kelvannut. Olen nuorekas ja työssä käyvä. Otin miniät vastaan avoimin mielin mutta..Heti alusta saakka on heijastunut jonkinlainen ärtymys minua kohtaan. Olen pitkälti antanut heidän olla omissa oloissaan. Soitan tai viestittelen pojille kun on asiaa. Siitäkin olen kyllä saanut naisilta negatiivista palautetta mutta olen ajatellut, että sou.. Usein olen tarjonnut ystävyyttäni. Sanoin ja viestein.. vedonnut jopa.Kuinka ihanaa olisi ollutkaan kun olisin voinut vihdoin höpistellä naisten jutuista ja vaikka shoppaillakin yhdessä..
Mutta ei kelpaa. Minkä mahdan enää asialle? Onneksi minulla on paljon ystäviä. Niin nuoria kuin iäkkäämpiakin. Ei tarvitse surra.
Aivan sama täällä. Joku pelko ja ärtymys miniöiden puolelta... ehkä pelkäävät että tuppaudun reviirille.
Ja kuitenkin työssä menee kivasti miniöiden ikäisten naisten kanssa: nauramme samoille asioille ja höpötellään naisten juttuja.
Olis kiva jos miniät ei näkisi minussa pelkkää "vanhaa kalkkaroa" vaan naisen, jonka kanssa voisi käydä shoppailemassa ja keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä.
Mutta ei kun ei. On annettu ymmärtää, että voin vierailla poikani perheessä ainoastaan kutsuttuna, mikä onkin sitten jäänyt siihen pariin kertaan vuodessa... vaikka asutaan melko lähekkäin.
Kutsu tulee lastenlasten synttäreille, ei muuten.
onko sulle tullut mieleen, että on naisia, jotka eivät ole kiinnostuneita "naisten jutuista höpisemisestä" tai shoppailusta. Olen itse 50 nainen, miniä ja anoppi, eikä kumpikaan noista toivomistasi jutuista voisi vähempää kiinnostaa...
...on helposti, että anopit ja äidit jäävät yksikseen.
Tyttäreni juuri kertoi, kuinka hänen anoppinsa oli puhunut hänen kanssaan puhelimessa ummet ja lammet ja surrut, kun ei koko vuonna ole kukaan lapsista käynyt, vaikka lähekkäin asutaan.
"Eivät tule edes syömään, vaikka teksin ruuan", hän valitti.
Tyttäreni oli huonon omantunnon vallassa, koska he todellakin ovat niin menevää väkeä, että ikinä ei ole vierailuihin aikaa.
Totuus on, että minä itse olen samassa asemassa. Eipä ole meilläkään käyty.
Tytär sanoi, että syy on miehen ja pojan jokailtaisten harrastusmenojen. Mies valmentaa innokkaita junioreita ja käy pelimatkoilla. Sen kerran, kun ovat kotona, ei tule mieleenkään rynnätä kyläilemään.
Nytkin mies on viikon matkan jälkeen 3 päivää kotona, ja sitten taas lähtee viikonlopuksi pois.
Osa työmatkoja, osa harrastuksiin liittyvää.
Voisihan tytär käydä yksikseenkin mummuloissa vierailemassa, mutta häneltäkin se tahtoo jäädä.
Voisivatko vanhemmat tai isovanhemmat vierailla silloin tällöin lapsensa ja hänen perheensä luona eli ehdottaa, että sopisiko poiketa kahville tai että mentäisiinkö yhdessä koko porukka teatteriin tai vaikkapa kylpylään.
Omat appivanhempani eivät vierailleet luonamme edes pyynnöstä, vaan odottivat meitä aina käymään. Jatkuva reissaaminen pienten lasten kanssa on raskasta.
No juu ihan hyvä, että selviät elämässä ilman, että sinun koskaan tarvitseekäydä vaateostoksilla tai ostaa ylipäänsä mitään.
Minä taas olen joutunut alentumaan niinkin paljon, että joudun aika ajoin "shoppailemaan" ja hankkimaan vaatetta päällepantavaksi.
EVK minuakin, mutta naisen seurassa se on mukavampaa kuin mörrikkä-miehen, joka yleensä vaateliikkeissä majoittuu lähelle ovenpieltä mulkoilemaan vihamielisesti tai marttyyrin ilmeellä.
Naisten jutut mielestäni ovat mielipiteitä naisten kesken politiikasta, kulttuurista, ihmissuhteista, työstä ja taloudesta.
Että jos juttuat vain miesten kesken ja puhut heidän kanssaan todella järkeviä ja älykkäitä, niin ONNEA SINULLE erittäin paljon asiallisuudestasi!
Terveisin asiaton Riittaleena 56 vee
Minulle miniä aikoinaan 12 vuotta sitten teki selväksi jo kättelyssä, että kylään ei sitten piipahdella, vaan tullaan kun hän miniä erikseen minut kutsuu.
Ja niin olen tehnyt. Jopa niin onnistuneesti, että miniä oli valittanut sitä ystävättärelleen, että anoppi käy niin harvoin.
Ehkä on oli itse unohtanut oman sääntönsä siinä vaiheessa.
Tai sitten huomasi, että olenkin ihan mukava ihminen, joka tulen toimeen jopa nuorten naisten kanssa.
Nimittäin tämä ystävätär käy hoidoissani (olen kauneudenhoitoalalla) ja on kehunut kovasti minua ihmisenä, ja olemme ystävystyneet.
Toivottavasti en vaikuta itserakkaalta, mutta joskus voi käydä niin, että ennakkoluulo anoppia kohtaan voi käydä "kohtalokkaaksi". :)
Kun pienet ovat pieniä, on isovanhempien asia käydä perhettä tapaamassa. He voivat vain pistäytyä.
Lapsien kanssa reisuaminen on paljon isompi asia. On oltava varavaipat, vesipullot, varavaatteet, rattaat jne.
Kyllä ymmärtää, ettei se ole yksinkertaista, vaikka ei olisi kuin ratikkamatkan päässä.
Mutta myöhäisemmässä vaiheessa alkaa tuntua, että isovanhemmat ovat tunkeilevia, jos he työntyvät lupaa kysymättä, tai jos usein tarjoutuvat kylään. On ikävä kummallekin osapuolelle, kun niin usein on muuta menoa.
Ihmisten väliset suhteet eivät koskaan ole helppoja. Aina tulee tilanteita, joista tulee tulkintaerimielisyyttä!
Olen itse aika arka ihminen, eikä olisi tullut mieleenikään osoittaa mieltäni ketään vanhempaa kohtaan, saati appeloitani. Vaikka jokin olisi ärsyttänyt sitten miten paljon. Minä en auo suutani joka tilanteessa.
Kuitenkin anoppini alkoi jo heti ensi käynnillämme suorastaan vittuilemaan minulle.
Kerropa, mistä se mahtaa johtua? Itse en ymmärrä. Kun vanhempi nainen (aikuinen? kypsä?) ei jaksa sen vertaa, että edes pari kertaa tutustuisi pojan vaimoon ja vittuilisi vasta sitten, jos oikeata aihetta ilmenee eikä mitenkään pysty pitämään suutansa kiinni?
Alkuoletuksena kuitenkin melkein jokaisella lienee se, että äiti olisi onnellinen, kun hänen lapsensa on löytänyt itselleen rakkaan, jonka kanssa haluaa mennä naimisiin ja perustaa perheen jne.
Eikö?
Äiti voi olla myös mustasukkainen tyttärelleen (ehkä myös pojalleen)tämän seurustelukumppanista tai aviopuolisosta. Se voi ilmetä kiukutteluna, erilaisina mielenilmaisuina sekä myös huonona käytöksenä lapsen kumppania kohtaan. Äiti voi olla myös riippuvainen lapsesta eikä uskalla elää omaa elämäänsä eikä antaa lapsenkaan elää omaansa. Tällaisessa tilanteessa ei mitkään järkipuheet auta, jos äiti ei itse huomaa tilaansa ja halua korjata sitä. Tosi ikävää myös tyttären tai pojan kannalta.
Ei todellakaan! On vain niin, että sanalla "shoppaileminen" minä ymmärrän tarkoitettavan joutavaa vaatekaupoissa kiertelemistä ja muodin sekä tarpeettoman krääsän perässä juoksemista.
"Naisten jutuista höpöttäminen" tuo taas mieleeni meikeistä, muodista, julkkiksista yms.jauhamista.
Käyn kyllä ostoksilla silloin kun jotakin tarvitsen ja keskustelen aivan samoista aiheista kuin sinäkin, sekä miesten että naisten kanssa.
Näin siis pelkän kirjoitetun tekstin ymmärtäminen voi todella kääntyä päälaelleen...puolin ja toisin!
En totisesti ole miniän kanssa kilpasilla suosiosta. Tapaan poikaani harvemmin kuin miniää ja miniä on se, joka käy meillä. Poika on aina töissä ja en halua häiritä häntä. Jos soitan, niin on asiaa ja puhelut korkeintaan pari minuuttia. Miniä soittaa varmasti kerran päivässä ja jos ei soita niin tekstareita tulee. En usko, että miniälle on koskaan tullut mielleen, että pitäisi olla mustasukkanen miehestään minun takia.
Alkuasetelmia on monenlaisia.
Kun pari avioituu, niin joissakin suvuissa uusi puoliso on suvun jäsen, ja häneen suhtaudutaan siten. Suvun asioista kerrotaan, valokuvat levitellään, perinteistä mainitaan jne. Nuorten elämään ei sekaannuta eikä kysellä tahdittomasti.
Toinen tapa on, että aviopuolison perhe rupeaa seuraamaan nuorta paria takavasemmalta ja ottavat selvää ja utelevat heidän asioistaan. Pitävät esim. itsestään selvänä, että nuoret selvittävät raha-asiansa, velkansa ja palkkatulonsa.
Uutta perheenjäsentä ei hyväksytä sukuun, vaan otetaan ensin selvää, miten hän itse suhtautuu.
Tulokkaalla on aina vaikeampaa, sillä hän joutuu tutustumaan moniin ihmisiin. Jos vastaanotto ei onnistu, on ongelma valmis, ja sen korjautumiseen voi mennä vuosia.
Siksi pitäisi olla valmis sopeutumaan ja yhteistyöhön molemminpuolisesti. Painopiste on suvun puolella. Suvun jäsen on tuonut sukuun uuden henkilön. Eihän hän ole ainoa. Kaikki "sukuunnaidut" ovat olleet samassa pisteessä.
Tällä palstalla tuntuu olevan paljon niitä kirjoittajia, joille yhteistyö ei ole onnistunut.
Olisikohan hirviöanopin käytöksessä kyse vallanhimoisesta alistajaluonteesta?
Ja joissakin suvuissa on ollut perinteinen nokkimisjärjestyskin: anoppi on pomo ja miniä on palvelija.
Joka loukkaa nykyaikaista miniää. Hän odottaa tietenkin vieraana, aikuisena naisena anopilta samoja kohteliaita käytöstapoja kuin muiltakin vierailta ihmisiltä.
Käytössäännöthän on kehitetty tarkoituksella sitä varten, että sopu säilyisi.
Muistakaa tämä, anopit!
Minulla oli kamala anoppi.
Haukku pystyyn heti,tuli kaikki
mahdolliset nimitykset mitkä ihminen
osaa sanoa.Oli niin mustis pojastaan,
asui poikansa kanssa kahdestaan vuosia.
Sitten kun minä tulin,vittuilu alkoi heti.
Vaikka en sanonut mitään pahaa hänestä,
kuuntelin aikani.Mutta sitten alkoi
pinna palaa kun jatkuvasti vain
morkkasi.Nyt on poistunut kyllä jo
keskuudestamme.Asui meidän kanssa
kuolemaan asti.Mutta olen myös anoppi,
en halua puuttua poikani perheen asioihin,
ja en ole pahaa sanaa sanonut miniälle.
Poikani on valinnut itselleen vaimon,
ja hyvän on saanutkin.Ja se on poikani
asia kuka hänen kanssaan elää elämää.
Ei vaimoa oteta suvulle tai äidille.Vaan
itselle.Toivotan vain heille onnea
elämässä ja kaikki mitä tapahtuu,he
vastaavat omasta elämästään.
Rakastan poikaani,mutta niistä on
osattava luopua kun se aika tulee.
En kosta miniälleni samaa mitä itse
olen kokenut.Ei se ole mitään mukavaa,
olla vuosikaudet haukuttavana ja solvattavana.
Minulla on ihana miniä,ja toivon et
heidän elämänsä olis onnellista.
Odottelen vain tässä mummotettavia,että
ehtis nähdä nekin.Ei ole vielä tulossa,
mutta jospa ne joskus tekis lapsosia.
En ole milloinkaan nähnyt sellaista
miniä, anoppi suhdetta kuin oli minun
äidillä ja veljeni vaimolla.
He olivat kuin sisarukset ja kaiken tekivät
yhdessä maatalossa.En kuullu milloinkaan
et kumpikaan olis sanonut pahaa sanaa
toisistaan.Se oli ihanata katsottavaa.
Ja toivoisinkin kaikille anopeille et
antasia poikannne valita vaimonsa itse ja
olisia onnellisia heidän puolestaan.
Miksi sitä pahoittamaan toisten
mieliä,kun siihen ei oikeata aihetta
kumminkaan löydy.
En osaa sanoa sellaisen anopin puolesta,
mitään joka morkkaa miniäänsä.Et miksi
teette niin.Olisia onnellisia heidän
puolestaan.Kaikilla olis mukava olla.
kun olis välit lämpimät ilman eripuraa.
Ei sitä kannata jatkaa samaa,vaikka olis
itse kokenut mitä tahansa.
Mukavempi olla itsekin kun on välit
kunnossa,ja puhumalla ne asiat tulee
kuntoon.Me kun ei olla kukaan pyhimyksiä,
tai parempia kuin muut.Aivan samalle
viivalle taivaan isä meidätlaittaa.
En ole uskovainen sillai.
PALJON ILOA JA RAKKAUTTA KAIKKIEN
VÄLILLE,NIIN KAIKILLA ON HYVÄ OLLA.
HYVÄKSYTÄÄN JOKAINEN OMINEMME VIKOINEMME.
KAHTA SAMANLAISTA IHMISTÄ EI OLE.
EI NE POJAT KATOA MEIDÄN ÄITIEN ELÄMÄSTÄ
MIHINKÄÄN.MUTTA HEILLEKIN ON ANNETTA
OMA ELÄMÄ JA RAKAS JOKA ON HÄNELLE SE
OIKEA.JOKAINEN IHMINEN TEKEE ELÄMÄSSÄ
VIRHEITÄ,MUTTA NIISTÄ OPPII.
OTETAAN ANOPIT MINIÄT AVOSYLIN VASTAAN,
EI KOSTETA MEIDÄN OMAA ELÄMÄÄ HEILLE,
JA POIKAMME ON AIVAN HYVISSÄ KÄSISSÄ.