Miten suhtautua kun tuleva anoppi kokoajan huomauttelee siitä kun oon lihonut seurusteluaikana 140kiloseks ja mä en kokoni puolesta kuulemma ole oikein sopiva miniä.Mun miesystävää se ei haittaa että oon lihava. Onko vastaavanlaisia kokemuksia?On paha mieli kun en oo uskaltanu puhua asiasta edes puolisolleni. Kaiken lisäksi olen ruvennut ahmimaan salaa ruokaa ja oon lihonut lisää!
vaikeaa
140
172209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan jos rehellisiä ollaan, en minäkään haluaisi 140 kilosta miniää.
Ai en tiennyt että ihminen mitataan kilojen mukaan. Jos näin on niin luulisi että, mitä lihavampi sitä ihananpi :)
Trolli
takia yritä laihduttaa. Ajattele omaa terveyttäsi, äläkä anoppia. Vaihda vähemmän rasvaisiin ruokiin ja enemmän kasviksia. Liikuntaharrastuksen aloittaminen. Ensin vaikka kilometrin lenkki ja siitä pikkuhiljaa matkaa pidentäen, ettei tule uskon puute. Liikunta vaikuttaa piristävästi mielialaan.
Minä liikun kipeiden lihaksieni takia, olotila helpottuu liikkumisen myötä.
ei pidä sekoittaa painoa ihmisen sisäiseen minään. Fyysinen ja psyykkinen olemus on kaksi eri asiaa. Jos sinua itseäsi ei häiritse painosi ei sen pitäisi häiritä muitakaan. On niin helppo haukkua toista painon vuoksi, mutta eiköhän se loppupeleissä ratkaise millainen ihminen on henkisesti. Ole oma itsesi ja rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Muiden vuoksi sinun ei tarvitse muuttua.
takia. Miksi kärsiä, kun asialle voi tehdä jotakin?
Aloittaja pyrkiköön kognitiiviseen terapiaan ongelmansa ratkaisemiseksi. Ellei hän tee lihavuudelleen mitään, niin siinäpä sitten kärvistelee anopin hyljeksivien hiehonkatseiden alla.
Liikalihavuus aiheuttaa monia sairauksia ja ongelmia. PLUS muiden halveksivia katseita, sanoja...
Dr Phil:issä oli nainen joka painoi 250 kg tai oliko vielä enemmän ja palokunta joutui sahaamaan seinään reiän että saivat sen ulos lääkäriin.
Juoksutti lapsiaan tuomaan lisää ruokaa kaupasta ja kaikkia herkkuja.
Lapsien elämä oli siinä mennyt että ihan äitinsä orjia olivat.
Että ei nää ole kyllä mitään puolusteltavissa olevia asioita, kun ja jos tulee lapsia.
Yleensä ne ruokatottumuksetkin menevät sen äidin "maun" mukaan.
Tuskin syöttää lapsilleen terveellistä ruokaa ja liikkuu heidän kanssaan.
Ei kyllä ole mitään puolusteltavaa tällaisissa jutuissa niin että sanotaan että olet varmaan kaunis sisältä ja tämä on vain oma asiasi.
Jos syö suruunsa niin pitäisi käsitellä tämä ulkoaohjautuvuus ja itsetunnon asiat terapiassa.
On jokaisen oma asia mitä painaa. Ja miehesi rakastaa sinua sellaisena kuin olet mikä on tosi ihanaa. Anopit tuppaavat olemaan sitä ihmislajia jotka huomauttelevat joka asiasta.
Jos haluu olla norsu , on tietysti oma asiansa, mut en sellaisen naisen kanssa eläisi hetkeäkään.
Onko pakko morkata toisia...? Mietippä omalle kohalle jos satut itse paisumaan kuin pullataikina. Et välttämättä "syömisellä" liho ja "vietät muutenkin terv. elämää", mutta ikä ja geenit ovat myös yksi osatekijä... En väitä sillä, etteikö ketjun aloittaja olisi lihonnut syömisellä, mutta kaikki eivät tarvitse herkkuja lihoamiseen :)
käsität, ettei tässä asiassa kannata piiloutua tulevan anopin syyttelyn taakse.
Itseäsi sinun on otettava niskasta kiinni, niin vaikeaa kuin se onkin.
Suoraan sanoen painosi on niin suuri, etten ymmärrä mitä itua on hakea täältä osaanottoa vain tulevan anopin huomautuksille. Ne ovat tässä tilanteessa toisarvoisia.
Tosin, vaikka toisin luuletkin, ne saattavat kuitenkin jäädä miehesikin mieleen muhimaan, varsinkin kun painosi edelleen nousee.
Enkä usko anopin olevan ainoa, joka asiasta huomauttelee tai puhuu ainakin takanapäin.
En tiedä ikääsi, mutta mikäli olet vielä lapsentekoiässä ja tulet raskaaksi, niin painosi on lapsellekin riski.
Tällaisessa painossa on suuri vaara, että sokeriarvot nousevat, jolloin äiti joutuu insuliinilääkitykseen ja syntyvälle lapselle tulee siitä vieroitusoireita.
Eikä sekään varmasti mukavalta tunnu, jos tietää ainakin jossain määrin olevansa itse tilanteesta vastuussa.
Menisit vaikka terveyskeskuslääkärille puhumaan asiasta, ehkäpä sitä kautta pääsisit johonkin terapiaan.
Mielestäni olisi tärkeää tutkia myös veriarvojasi. Esim. kilpirauhasen toiminta, saattaa nostaa painoa paljonkin.
En ollenkaan väheksy vaikeuksiasi laihduttamisen suhteen, koska taistelen itsekin, vaikken noissa painorajoissa, mutta se, että olet ruvennut salaa ahmimaan ruokaa ja lihonut lisää, tuntuu hälyttävältä.
Voi hyssykkä, etkö ole kertonut puolisollesi, että olet lihonut 140 kiloseksi. Minusta on syytä pikkaisen vihjata hänelle asiasta.
No toinen juttu... mistä tiedät ettei miestäsi haittaa? Jos miehesi ei kehtaa kertoa haitoista?
Oman terveytesi ja mahdollisen tulevan raskauden vuoksi olisi sinulla mukavampi olo jos pikkaisen laihduttaisit.
Ei millään pahalla, mutta miksi turhaan kärsiä lihavuudesta, jos siitä pääsee eroonkin?
Jos miesystävää ei haittaa, niin miksi edes puhuisit lihoamisesta puolisollesi?
Puoliso ei ehkä ole huomannut koko asiaa. Pidä hänet rauhallisena hyvillä ruuilla kuten tähänkin asti. Kai hänkin on lihonnut.
On mullakin vastaavia kokemuksia, että miesystävää ei haittaa.
Mutta mikset uskalla puolisollesi asiaa kertoa? Eikö hän tiedä miesystävästäsi?
Mitä sekopään juttua tää on miesystävästä ja puolisosta.
Ei nyt ollut kysymys mistään salasuhteesta vaan siitä että anoppi ei tykkää norsunkokoisesta tulevasta miniästä.
Miniällä on varmaan masennusta kun itteään lääkittee ruualla.
Anopillasi ei ole minkäänlaista oikeutta moittia sinua ulkonäkösi mukaan.
Tiedät varmaan itse mitä riskejä ylipainoon liittyy, on sinun asiasi miten tahdot elää.
Jos oma poikamme toisi 140 kiloisen tyttöystävän näytille ja alkaisi seurustella tämän kanssa, niin mä olisin kyllä tosi surullinen tytön puolesta.
Että mitähän sille on tapahtunut, kun on noin turvaton.
Voi olla kyllä että juostais mettään karkuun!!!!
Jos poikani tuo jonkun rimppakintun kotiinsa niin minä syötän sen naisen näköiseksi.