Olen itse petetty osapuoli,miehelläni oli suhde toiseen noin puoli vuotta.Asian tultua ilmi,heitin mieheni pihalle.Muutimme erilleen ja suhde toiseen lopahti siihen.Kävin kaikki mahdolliset tunteet läpi,itkin surin raivosin ja vihasin.Kun hiljalleen aloin toipumaan ja olin pääsemässä yli yksinäisyyden tunteesta,mieheni osoitti haluaan palata kotiin.Lapsemme takia päätimme yrittää edelleen.Asumme yhä yhdessä ja luotan jollakin tavoin mieheeni,mutta jotakin puuttuu.Se tapa miten mieheni aikanaan lähti ja oli niin täynnä sitä toista onnea ei unohdu.Vaikka katumusta osoittaakin ajattelen edelleen mikä minussa oli vikana,kun piti toista hakea?Itsetuntoni on osittain mennyt, en pysty nauttimaan miehestäni täysillä,kun ajattelen,että olen huonompi kuin se toinen.Vaikka suhde on ohi se tulee varmasti kalvamaan aina.Yritän elää ja rakastaa,mutta tavallaan etsin itselleni varaelämää.Haluan vain sanoa,että miettikää tarkoin ennenkuin petätte.Se jättää jäljet sekä pettäjään ja petettyyn.Kaikille hyvää kevättä ja jaksakaa rakastaa toisianne.
Pettäjille ja
Petetyille
2437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lainaus:
"Haluan vain sanoa,että miettikää tarkoin ennenkuin petätte.Se jättää jäljet sekä pettäjään ja petettyyn.Kaikille hyvää kevättä ja jaksakaa rakastaa toisianne."
EIPÄ TÄMÄN PAREMMIN VOISI SANOA!!!!!!!!!
Voimia ja tsemppiä sulle!
juttu. Kannattaa käydä lukemassa. Petetyn kokemukset tuntuvat olevan usein hyvin samat.
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/voiko-uskottomuudesta-toipua/