Täs olen aika ihmelliseen liemeen saattanu itteni. Koittakaa vastata vaik onkin tosi pitkä ja tylsä selitys. KIITOS
Jätin exäni puoli vuotta sitten (oltiin melkein 5v yhdessä, minä 25, mies 26v)), muutin pois yhteisestä kodista ja suoraan uuteen suhteeseen.
Kuitenkin kun uuden kanssa tuli ongelmia, huomasin että exä olis ollut todella paljon parempi vaihtoehto, sillä häneen olen aina voinut luottaa. Uusi mies petti ja valehteli. Jätin siis uudenkin miehen.
Exän kanssa ollaan oltu kavereita koko ajan. Hänestä on tullut paljon miehekkäämpi ja on oppinut jopa keskustelemaan ihan eri tavalla. Juuri siksi suhdekin meni poikki, ettei siitä saanut mitään irti, vaikka rakkautta olisi kyllä ollut. En vaan kestänyt kun hän ei koskaan antanut palautetta oikeestaan mistään. Nyt ystävänä ollessa kuulen paljonkin kommentteja, että siellä miehen sisällä kuitenkin oli niitä. Ihmetyttää, ettei vaan sanonut niitä mulle vaikka koko ajan pyysin. Nyt jälkikäteen sanonut minua kauniiksi ja viisaaksi. kuuntelee minun musiikkia ja harrastaa mun juttuja, vaikkei suhteen aikana osittanut olevansa kiinnostunut.
Nyt oon pääkoppa aivan sekaisin. Se mies mikä exästä on meidän erilläänolon aikana tullut on juuri sellainen, minkä haluan!!! Mutta exän silmissä olen mokannut lopullisesti, sillä jätin hänet ja menin vieläpä heti muhinoimaan toisen kanssa suhteen päätyttyä.
Muitakin miehiä kuin exä olisi kyllä tarjolla haitaksi asti, että ei se vanha suola sen takia janota koska ei olis muutakaan.
Miten ihmeessä saada miehelle sanotuksi, että hän on ainoa mies ketä olen koskaan rakastanut. Ainoa mies jota voinkuvitella rakastavani koko loppuelämän? Aina olemme oleet ystäviä ja luottaneet toisiimme. meillä on samat haaveet perheenperustamisesta ja samat elämänarvot ainakin suunnilleen.
Erotessa exä jäi itkemään ja rukoili, etten lähtisi. Kuitenkin lähdin kun en kestänyt sitä, että pikkuasioista tuli kokoajan riitaa tai sitä ettei hän ilmaissut tunteitaan tarpeeksi ja mielipiteitään. Seksiäkään ei loppuaikoina irronnut,vaikka ei se nyt niin tärkeetä sillei olekaan.
Itsekin tuli tehtyä mokia, enkä tarpeeksi kunnioittanut exän hiljaista tapaa ratkoa asioita. Olisi niin paljon sanottavaa. Sydän pakahtuu kun tekisi mieli yrittää vielä kerran.
Olen miettinyt ja olen aivan varma, että jos hän minut koskaan huolii takaisin, en enää koskaan häntä jätä. Mutta miten hitossa saada mies ymmärtämään, että olen tosissani?
Hän kunnioittaa minua silti, pitää minu akauniina ja viehättävänä, viihtyy seurassani jne. Mitä teen? Haluan hänet miehekseni, niin kuin oli suunniteltu ja lasteni isäksi. AUTTAKAA!!!!
Jätin exäni puoli vuotta sitten (oltiin melkein 5v yhdessä, minä 25, mies 26v)), muutin pois yhteisestä kodista ja suoraan uuteen suhteeseen.
Kuitenkin kun uuden kanssa tuli ongelmia, huomasin että exä olis ollut todella paljon parempi vaihtoehto, sillä häneen olen aina voinut luottaa. Uusi mies petti ja valehteli. Jätin siis uudenkin miehen.
Exän kanssa ollaan oltu kavereita koko ajan. Hänestä on tullut paljon miehekkäämpi ja on oppinut jopa keskustelemaan ihan eri tavalla. Juuri siksi suhdekin meni poikki, ettei siitä saanut mitään irti, vaikka rakkautta olisi kyllä ollut. En vaan kestänyt kun hän ei koskaan antanut palautetta oikeestaan mistään. Nyt ystävänä ollessa kuulen paljonkin kommentteja, että siellä miehen sisällä kuitenkin oli niitä. Ihmetyttää, ettei vaan sanonut niitä mulle vaikka koko ajan pyysin. Nyt jälkikäteen sanonut minua kauniiksi ja viisaaksi. kuuntelee minun musiikkia ja harrastaa mun juttuja, vaikkei suhteen aikana osittanut olevansa kiinnostunut.
Nyt oon pääkoppa aivan sekaisin. Se mies mikä exästä on meidän erilläänolon aikana tullut on juuri sellainen, minkä haluan!!! Mutta exän silmissä olen mokannut lopullisesti, sillä jätin hänet ja menin vieläpä heti muhinoimaan toisen kanssa suhteen päätyttyä.
Muitakin miehiä kuin exä olisi kyllä tarjolla haitaksi asti, että ei se vanha suola sen takia janota koska ei olis muutakaan.
Miten ihmeessä saada miehelle sanotuksi, että hän on ainoa mies ketä olen koskaan rakastanut. Ainoa mies jota voinkuvitella rakastavani koko loppuelämän? Aina olemme oleet ystäviä ja luottaneet toisiimme. meillä on samat haaveet perheenperustamisesta ja samat elämänarvot ainakin suunnilleen.
Erotessa exä jäi itkemään ja rukoili, etten lähtisi. Kuitenkin lähdin kun en kestänyt sitä, että pikkuasioista tuli kokoajan riitaa tai sitä ettei hän ilmaissut tunteitaan tarpeeksi ja mielipiteitään. Seksiäkään ei loppuaikoina irronnut,vaikka ei se nyt niin tärkeetä sillei olekaan.
Itsekin tuli tehtyä mokia, enkä tarpeeksi kunnioittanut exän hiljaista tapaa ratkoa asioita. Olisi niin paljon sanottavaa. Sydän pakahtuu kun tekisi mieli yrittää vielä kerran.
Olen miettinyt ja olen aivan varma, että jos hän minut koskaan huolii takaisin, en enää koskaan häntä jätä. Mutta miten hitossa saada mies ymmärtämään, että olen tosissani?
Hän kunnioittaa minua silti, pitää minu akauniina ja viehättävänä, viihtyy seurassani jne. Mitä teen? Haluan hänet miehekseni, niin kuin oli suunniteltu ja lasteni isäksi. AUTTAKAA!!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
On liemi on... Ensinnäkin tuossa tekstissä vieläkin kaadat eron miehesi syyksi vaikka itse olet syyllinen.
"En vaan kestänyt kun hän ei koskaan antanut palautetta oikeestaan mistään"
"muutin pois yhteisestä kodista ja suoraan uuteen suhteeseen"
Kummassakohan se vika oli??? Eli uuden ihastuksen kanssa uusi suhde ja syy oli miehesi.
Ja nyt haluat hänet takaisin ja perusteluksi tuntuu riittävän että "enää en jätä".
Mielestäni sinä et ansaitse miestäsi takaisin.
Sä et voi tehdä muuta kuin pyytää toista mahdollisuutta. Et voi olettaa, että hän luottaisi sinuun heti ja automaattisesti. Jos saat toisen mahdollisuuden, voit tekojesi kautta osoittaa hänelle, että olet tosissasi.
Miten ihmeessä teille tuli jatkuvasti
riitoja pikkuasioista, jos mies ei edes antanut mitään palautetta??
Ei ilmaissut tunteita, mutta silti riiteli??
Sinähän mokasit kun lähdit toinen itki ja
rukoili ilmasematta tunteitaan, antamatta
palautetta.
Ei sen miehen kyllä kannata sua takasin
huolia, eihän sinuun voi luottaa.
Jos heti muutit toiseen suhteseen olit jo pettänytkin.
itellä vähän sama homma..tosin en ole kyllä vielä löytäny ketään uutta ja nykyinenkin suhde ei ihan sataprosenttisesti ole ohi mutta pian on.
En tuntenut saavani noin neljä vuotta kestäneestä suhteesta enää mitään irti, ja lisäksi aloin haikaill vähän muidenkin miesten perään ja pelkään huomaavani olevani jossain onnettomassa avioliitossa jonkun vuoden kuluttua josta en enää pääse irti. Sun tilanne vaikuttas vähä siltä, että koska koit pettymyksen uuden miehen kanssa, niin kaipaat vaan jotain pysyvää tai luotettavaa turvaa tai vastaavaa..en tietenkään tunne sua tai tilannetta niin hyvin että alan analysoimaan tai muuten mutta tuo vaan nyt tuli ainakin tekstis perusteella mieleen..en sinuna alkaisi puhua itseäni uudelleen eksäsi suosioon tai lämmittelemään vanhaa suhdetta, jonka jo aikaisemmin huomasit toimimattomaks.. kannattaa katsella vielä tätä elämää ja olla tekemättä mtn äkkinäisiä ratkaisuja hätiköidysti..
Hyvää kevättä..
Näytä hänelle tämä viestisi.
ja mielestäni teillä on vielä mahdollisuus. Jokainen tekee virheitä ja niistä huolimatta ansaitset hänet takaisin. Jos hän vain haluaa sinut.
Olet oppinut virheestäsi ja uskon, että nyt tiedät mitä haluat. Ehkä ei ole vielä liian myöhäistä.
Mitä hän haluaa?
ilmeisesti olen tyrinyt, sillä hän ei näytä haluavan minua enää. Mutta on se vaikea ajatella, että kuitenkin hän halusi vielä pari kuukautta sitten oikein tosissaan. Uuttakaan hänellä ei vielä ole, ettei se siitäkään voi johtua. Ei vaan uskalla minuun enää luottaa.
puolisoon, joka heti hyppää vieraan miehen/naisen syliin, kun eroaa pitkästä suhteesta ja heti erottuaan tästä uudesta haluaa entisen takaisin. Kuulostat munahaukalta, jolla pitää olla aina joku, ettei tarvitse olla yksin.
En mikään munahaukka myönnä olevani. Mutta eikö kaikki pelkää ainakin jollain tasolla yksin olemista? ja varsinkin tässä iässä ei olisi aikaa surffailla ja sinkkuilla kun haluaisi perustaa perheen nuorena. Vaikea sitä on yksin saada aikaseksi.
Koskaan en exälleni ole valehdellut, en yhtään mistään. (paitsi kerran poltin salaa tupakkaa, mutta jäin siitäkin kiinni). En siis ymmärrä miksi ajan kanssa ei oppisi luottamaan. Eri asia jos olisin pettänyt tai valehdellut joskus. Itseasiassa uuden suhteen alottamisestakin oli hänen kanssaan puhetta ennen kuin aloitin mitään, kysyin onko se liian nopeaa ja loukkaako se häntä ennen kuin edes lähdin ulos ko miehen kanssa. Hän minua jopa kannusti ottamaan tuosta tyypistä selvää, sillä hänessä näytti olevan monia hyviä ominaisuuksia josta hän kuvitteli minun pitävän.
voisit luottaa toisiin? Eihän sinuunkaan voi luottaa!
Yritä tyttö löytää itsesi!
suhteen aikana ja sen jälkeen itse kullekkin, mutta kannattaisiko jossakin vaiheessa panostaa siihen henkiseen puoleen, kun vielä on mahdollista?
Jos oikeasti haluat miehesi takaisin, niin sun täytyy voittaa sen luottamus. Sä murskasit miehesi kaksi kertaa, ensin ero ja sitten heti uusi mies. Joten sun täytyy tehdä miehellesi isoja juttuja, että se tajuaisi sun vielä haluavan teidän palaavan yhteen.
Oletko varma, ettette ole riidoissa miehen kanssa? Tuntuu siltä, että jos oikeasti oot kertonut exälle tunteistasi, niin luulisin miehen haluavan tulla takaisin. Vai loukkasitko tai satutitko miestä jollain muulla tavalla eron aikana tai kun olit uuden miehen kanssa?
Yksi juttu mitä voit yrittää, on kiinnostua jostain miehelle tärkeestä asiasta/jutusta, mistä et tykännyt suhteen aikana. Esimerkiksi jos miehesi oli innokas metsästäjä, niin liityt metsästysseuraan ja joskus ohimennen kerrot kuinka mukavaa oli metsästysreissulla. Ei kuitenkaan kannata alkaa valehtelemaan, ei miehelle eikä myöskään itselle, koska jos miehelle paljastuu, että kyseessä oli vain temppu, jolla sait miehen takaisin, niin voit unohtaa miehesi pitkäksi aikaa.
Olen ollut tosi kiinnostunut sen kiinnostuksenkohteista viimeaikoina, toinen liittyy urheiluun ja toinen johonkin muuhun. Siis ihan aidosti minua ne kiinnostaa, enkä lopeta niihin perehtymistä vaikkei tuo minua takaisin huolisikaan.
Ei ehkä kyse ole siitäkään ettei hän minuun luottaisi. Väittää kyllä että uskoo jokaisen sanan aina, ja että ei ole koskaan tarvinnut pelätä että pettäisin tms. (tämä uusi mieskin tuli kuvioihin eron jälkeen eikä ennen sitä, mutta aika nopeasti kyllä, jotain kuukauden päästä jo). Mutta silti hän ei näytä olevan kiinnostunut.
Kuitenkin ihmeellistä, hän myöntää että mulle on helpompi jutella kuin muille naisille ja kyllä sen tyhmäkin huomaa että meillä juttu luistaa kun on niin paljon yhteistä, siis sekä yhteinen historia, että muuten. Silti siinä on joku sellanen pelko, että "alkaisin taas nalkuttaa". Siis ehkä. Ja voihan se olla että siinä joskus kävisi niinkin. Silti rakkautta olisi vielä, mutta en tiedä ehkä hänellä on vain ystävyys-tunteita minua kohtaan.
Jospa minä nyt sitten kertoisin oman mielipiteeni tähän asiaan sillä minä olen se jätetty, jonka mies lähti ja ilmeisesti nyt haikailee takaisin. Meillä meni huonosti puolisen vuotta, kun mies meni iahn täysin lukkoon ja rupesi kriiseilemään. Tuon puolen vuoden aikana juteltiin paljon ja yritettiin selvitellä asioita. 7 vuoden suhde takana joten sitä ei haluttu noin vaan heittää roskakoppaan. Lopulta mies kuitenkin valitsi että lähtee. Kummallakaan ei ole (tietääkseni) ollut vielä uusia suhteita ja puoli vuotta on nyt asuttu erillään.
Viime viikkoina olemme viettäneet tosi paljon aikaa yhdessä ja meillä on ollut hauskaa. Mutta nyt jos tuo mies sanoisi, että hän haluaisi minut takaisin niin en rehellisesti sanottuna tietäisi mitä tekisin. Miten voisin koskaan enää luottaa, ettei hän tee samaa "temppua" uudestaan vaikka vuoden päästä? Toisaalta eihän sitä koskaan voi tietää... Ja ainahan pitkissä suhteissa tulee vaikeuksia ja kriisejä ja ehkä tämä sitten oli sellainen vaihe mikä meidän piti käydä läpi...Nämä ovat mietteitäni...uskon että sinun miehesi ajattelee ehkä samoin. MUTTA minä olen sen verran kovapäinen, että jos miehelläni olisi jo nyt ollut uusi suhde niin silloin en häntä takaisin ottaisi. Silloin minusta tuntuisi että meidän suhteemme ei kuitenkaan ollut hänelle niin arvokas, että hän pystyi noin nopeasti vaihtamaan sen uuteen...
Uskon, että jos me palaisimme yhteen niin sen pitäisi alkaa "seurustelulla", eikä heti muutettaisi takaisin yhteen. Molempien pitäisi saada tunnustella tunteitaan rauhassa ja herättää se luottamus sieltä takaisin... En tiedä onko tässä järkeä, saa kommentoida...
järki käteen. Näistä kerran paskaksi pannuista suhteista ei pitemmän päälle tule mitään. Aloit tai et olemaan uudelleen, niin 10 vuoden kuluttua olette erillaan, sori, tämän kokenut ja vielä 8 vuotta jatkanut. Ei se palaudu enää, ainoa mahdollisuus, että molemmat on aidosti muuttunut ja tämän prosessin kokevat molemmat aitona kasvuprosessina. Vai oletko vain henkisesti niin kiinni ja haet turvaa tutusta ja ylipäätänäs olet riipuuvainen suhteesta, jossa voit hoitaa omia haavojasi käyttäytyen itsekkäästi kuin lapsi karkkikaupassa? Tsemppiä kasvuusi vastuullista aikuisuutta kohti.
Tarkoitushan lähinnä onkin se että molemmat olisivat oppineet virheistään ja olisivat kykeneväisempiä parempaan suhteeseen. Ihan vaan sen takia ei yhteen mennä että ei osata olla yksin.
Pariskunnat jotka ovat olleet 30 vuotta yhdessä kertovat että heilläkin on ollut vaikeitakin kriisejä. Tuntuu vaan siltä että nykyään ihmiset eivät ymmärrä että parisuhteisiin kuuluu vaikeat ajat ja aina ei ole niin helvetin hienoa ja ihanaa.