niitä ei ole, siinä ongelmani. Tämäpä on kummallista. Mikähän siinä on, että saatan tuntea huolenpidon osoituksia loukkauksina? Tässä esimerkki tältä päivältä. Hain töitä toiselta paikkakunnalta. Valmistuin juuri, joten koulu ei sido minua ja olen sinkku, ei lapsia. Minusta on itsestään selvää, että jos olen kerran päätynyt lähettämään hakemuksen kauemmaksi, niin olen ensin miettinyt mahdollisuutta muuttoon, ennen hakemista. Työpaikasta lähetettiin meili, että miten olen ajatellut hoitaa työtehtävää ETÄTYÖNÄ kun asun toisella paikkakunnalla vai olenko ehkä muuttamassa. Ensimmäinen ajatukseni oli että "voi daa"...tottakai olen muuttamassa. Kirjoitin vastauksen, että olen valmis muuttamaan. Jotenkin ärsyynnyin ihan valtavasti siitä, että kirjoitellaan, että miten olen ajatellut hoitaa työn etänä! No hei, en mitenkään vaan olen ihan sinne teille tulossa duuniin. Jotenkin tulkitsin meilin ensiksi kuittailuiksi, että luulenko työn olevan etätyötä. Voi, että pistää vihaksi, kun yrittää tässä duunia hakea ja miettiä tietysti sopivat työpaikat ENNEN hakemista.
Muissakin asioisa on joskus käynyt noin. Eli olen repimässä pelihousujani siitä, että joku kyselee tuollaisia ihmeellisyyksiä. Esim. joku voi ihmetellä, että miten minä ostin vaikka punaiset kengät. Ja ihmettelijä tarkoittaisi olla huolissaan, sopiiko kengät minkään vaatteiden kanssa vai voisinko ehkä ostaa helpomman väriset kengät. No, minäkun olen suunnitellut kenkien värin etukäteen jo sopivaksi ja minullehan ne kengät tulevat eli kannan vastuun kenkien sopivuudesta itse. Kuulen siis tuon toisen lämpimän huolestumisen ivallisena "valitse nyt ihmeessä muun väriset kengät". :P
No joo. Tuli valitettua taas. Herättääkö tämä jotain rakentavia mietteitä teissä muissa?
Muissakin asioisa on joskus käynyt noin. Eli olen repimässä pelihousujani siitä, että joku kyselee tuollaisia ihmeellisyyksiä. Esim. joku voi ihmetellä, että miten minä ostin vaikka punaiset kengät. Ja ihmettelijä tarkoittaisi olla huolissaan, sopiiko kengät minkään vaatteiden kanssa vai voisinko ehkä ostaa helpomman väriset kengät. No, minäkun olen suunnitellut kenkien värin etukäteen jo sopivaksi ja minullehan ne kengät tulevat eli kannan vastuun kenkien sopivuudesta itse. Kuulen siis tuon toisen lämpimän huolestumisen ivallisena "valitse nyt ihmeessä muun väriset kengät". :P
No joo. Tuli valitettua taas. Herättääkö tämä jotain rakentavia mietteitä teissä muissa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
että pelkäät muiden pitävän sinua tyhmänä ja sitten luet sen sinne rivien väliin. Ihan sama asia kuin jos joku on hyvin mustasukkainen ja sitten näkee ja kuulee todisteita tästä joka paikassa, tulkitsee kaiken vihjeinä. Entinen tyttöystäväni esim. kuuli niin että kun puhuin kavereista puhuinkin oikeasti muista hoidoistani.
jos minä esim. olisin rekrytoiva, niin en edes kyselisi hakijoilta heti tuollaista vaan olettaisin ihmisten miettineen muuttoasiaa. Työhaastattelussa ottaisin paikkakunnan vaihdoksen puheeksi. Olettaisin, että hakijat jotka olvat hakeneet, ovat oletettavasti tulossa paikkakunnalle.
Pitääkin miettiä tota, että oletanko muiden pitävän mua tyhmänä. Useammin käy kyllä niin, että olen ajatellut asian vain jotenkin syvällisemmin kuin muut ja kummastelen muiden yksinkertaisilta kuulostavia kysymyksiä. Olen kyllä omaa vapautta rakastava ihminen eli siinä mielessä hankala tapaus. Ja pidän mieluiten oman pääni, koska tuolla perinpohjaisella ajattelulla päädyn usein hyviin ratkaisuihin. Näin jos on minun asiat kyseessä, yhteisistä asioista päätän yhdessä ryhmän kanssa.
mä kieltämättä vähän pelkään muiden pitävän mua yksinkertaisena. En enää niinkään, mutta pienempänä jouduin tottelemaan sukulaisiani, joilla oli aika erikoisia mielipiteitä. Ja on niillä vieläkin. Ehkä se on tuonut sellaista, että pelkään muiden jotenkin johtavan mua harhaan tai etten mä osaisi ajatella ihan itse kuinka asiat on. Ehkä mä vielä käyn kamppailua heti muiden kanssa, kun tuota on ollut pienenä lähipiirin kanssa. Pitää varmaan alkaa tarkkailemaan paremmin noissa loukkauksilta kuulostavissa tilanteissa, että onko joku huolissaan vai kuittaileeko se.
olet vaan liian hermoherkkä. stressi? epävarmuus?
havaitsemaan kaikenlaista. Enemmänkin olen äkkipikainen kuin herkkä.
Oli muuten tyypillinen vastaus naiselle: olet herkkähermoinen. Eikös ne rääkätyt aviovaimot olleet ennen vanhaan "hermoherkkiä", juurikin miestensä mielestä. Taisi yksi joutua oikein mielisairaalaankin virumaan pois miehensä jaloista, että mies pääsi olemaan kotona uuden naisen kanssa.
jotakin duunia joka on eri paikkakunnalla, kantsii pistää hakemukseen, että on tarvittaessa valmis muuttamaan työn perässä paikkakunnalle, jos työnantaja sitä edellyttää.
Tuohon malliin mäkin aikoinaan pistin hakemukseeni.