On niin tavanmukaista haukkua poliitikkoja kieroiksi lieroiksi ja pelkästään omaa etua ajaviksi pyrkyreiksi, että välillä unohtaa mihin moinen pohjautuu.
Mihin se sitten pohjautuu? Onko antaa konkreettisia esimerkkejä erikoislaatuisesta epärehellisyydesta tai muusta oman edun tavoittelusta.
Mitä sellaisia esimerkkejä meillä muka on, jotka on_yleistettävissä_koko_edustajistoon?
Minä väitän että poliitikot eivät ole erityisen epärehellisiä, mutta koska he ovat kansan asioita hoitavassa luotamustoimessa, heidän tekemisiään luonnollisesti syynätään enemmän kuin muiden virkamiesten tai yritysjohtajien touhuja. Tästä johtuen saamme tietää lähinnä väärikäytöksistä ja epäasiallisuuksista toimen hoitamisessa, silloin kun sellaista sattuu jonkun edustajan kohdalla ilmenemään.
Mutta on helvetin typeää minusta haukkua kaikki edustajat samanlaisiksi. Minusta on varomatonta levittää yleistä epäuskoa edustukselliseen demokratiaan, koska mikä sitten olisi vaihtoehto? Nyt jo jostain epämääräisestä syystä ihmisiä ei politiikka kiinnosta, ei äänestäjänä, mutta ei myöskään tekijänä.
Onko se nyt niin että me vain haluaisimme oman Isä Aurinkoisemme, vahvan presidentin joka oikeamielisyydessään käskyttää omaa hoviaan, eduskuntaa, miten haluaa suoran kansanmandaattinsa turvin.
Haluammeko me lopulta vain oman Putinimme?
Mihin se sitten pohjautuu? Onko antaa konkreettisia esimerkkejä erikoislaatuisesta epärehellisyydesta tai muusta oman edun tavoittelusta.
Mitä sellaisia esimerkkejä meillä muka on, jotka on_yleistettävissä_koko_edustajistoon?
Minä väitän että poliitikot eivät ole erityisen epärehellisiä, mutta koska he ovat kansan asioita hoitavassa luotamustoimessa, heidän tekemisiään luonnollisesti syynätään enemmän kuin muiden virkamiesten tai yritysjohtajien touhuja. Tästä johtuen saamme tietää lähinnä väärikäytöksistä ja epäasiallisuuksista toimen hoitamisessa, silloin kun sellaista sattuu jonkun edustajan kohdalla ilmenemään.
Mutta on helvetin typeää minusta haukkua kaikki edustajat samanlaisiksi. Minusta on varomatonta levittää yleistä epäuskoa edustukselliseen demokratiaan, koska mikä sitten olisi vaihtoehto? Nyt jo jostain epämääräisestä syystä ihmisiä ei politiikka kiinnosta, ei äänestäjänä, mutta ei myöskään tekijänä.
Onko se nyt niin että me vain haluaisimme oman Isä Aurinkoisemme, vahvan presidentin joka oikeamielisyydessään käskyttää omaa hoviaan, eduskuntaa, miten haluaa suoran kansanmandaattinsa turvin.
Haluammeko me lopulta vain oman Putinimme?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen aina tavannut sanoa, että kanssa saa näköisensä päättäjät. Tosin eihän se aivan paikkaansa pidä, koska kansa näköjään valitsee sinne itseään vanhempia, koulutetumpia ja varakkaampia.
Tie kansanedustajaksi on ylensä pitkä ja kallis. Jos ei ole valmiiksi julkkis, on edessä pitkä tie paikallisyhdistyksen rivijäsenestä edes kunnanvaltuutetuksi. Siitä kunnanhallitukseen, sen puheenjohtajaksi ja eduskuntaan.
Matkan varrella täytyy olla aika monen mieliksi, että vallan portailla pääsee eteenpäin. Lisäksi se vaatii enemmän rahaa kuin keskivertokansalaisella on. Niinpä en yhtään ihmettele, että politikot tekevät lehmänkauppoja, harrastavat siltarumpupolitiikkaa ja pistävät siinä sivussa rahaa omiinkin liiveihinsä.
Kaiken huipuksi kansa murisee kansanedustajien palkoista. Paljonkohan korruptio lisääntyisi, jos kansanedustajuus olisi palkaton luottamustoimi? Vai olisiko siellä vain varakkaita ihmisiä?
Jep, ei hyvä systeemi, mutta vaihtoehdoista kuitenkin vähiten huono.
- onko se epärehellisyyttä?
Pidetäänkö istuntoja liian tiuhaan tahtiin, kun poissaoloja on paljon?
Viimeisimmät käyttäytymiset:
Poissa: 42
Poissa: 69
Poissa: 46
Poissa: 30
Poissa: 54
Poissa: 35
Onko tämä normaalia työpaikoilla, että 25% porukasta on pois töistä?
miksi tuosta poissaolojen paljoudesta ei anneta jo kenkää osalle edustajista...
sanoikaan pressavaalihaastattelussa:
"Se, että eläkeläisilta ja muilta pienituloisilta jouduttiin leikkaamaan, on ikävä asia"
"Kansanedustaja tekee raskasta työtä maansa hyväksi ja ansaitsee palkankorotuksensa"
Kaksi rehellistä (ainakin siltä he vaikuttavat) kunnallispolitiikkoa tosin tunnen.
Pratchett sen tiivisti omassa kirjassaan hyvin
"I like the idea of democracy. You have to have someone everyone distrusts. That way, everyone's happy."
Nykyinen demokratia on edustuksellista näennäisesti, mutta tämäkin näennäisyys johtuu enemmän ihmisten passiivisuudesta kuin vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta.
Itseäni on huvittanut suuresti että kun erityisesti nuori polvi on aktivoitunut ja herännyt vastustamaan Karpelan ajamaa uutta tekijänoikeuslakia tai sensuuria lapsipornon estämisen varjolla, nämä on lytätty täysin milloin masinoinnin ja milloin milläkin perusteella. Korupuheissa halutaan että kansa osallistuisi enemmän ja kantaisi vastuuta myös itse, mutta sitten käytännössä nämä vain sotkevat ja puuttuvat asioihin joita eivät ymmärrä.
Tuskin kansanedustajat sen epärehellisiä ovat kuin muutkaan ihmiset, pikemminkin kyse on epäpätevyydestä. Vaikka kyseessä on luottamustoimi, niin mielestäni on järkyttävä epäkohta ettei mitään vaatimuksia osaamisen tai koulutuksen suhteen ole. Ennen edes oikeusministerin piti olla koulutukseltaan lakimies, nyt sekin voi olla kuka tahansa.
Järkyttävää on ettei ihmisiä valita osaamisen mukaan vaikka he päättävät meitä kaikkia koskevista asioista, vaan pätevyydeksi riittää se että ajattelee tietyllä tavalla.