Hei kaikille! Ihan vaan kysäisen,mitä ajatteletta sellaisesta isästä,jolla ei ole tarvetta nähdä lapsiaan edes kerran kuukaudessa. Jolle on lapsiaan tärkeämpää ostaa oma talo,ostaa itelleen ties mitä.Vinkuu vanhemmiltaan rahaa.
Uusi nainenkin on kuvioissa. Mietin vaan,että jos ite seurustelen sellaisen miehen kanssa,joka harvoin näkee lapsiaan. Ihmettelisin suuresti. Eikö tuommonen kerro ihmisestä jotain.
Vai onko se vaan niin,että kun oikein rakastuu,sulkee sitten silmänsä joltain epäkohdilta.Sitä kai sitten vain uskoo,että toinen muuttuu. Mutta voiko ihminen muuttua? Jos jollakin on ollut alkoholiongelmaa niin voiko hänestä tulla raitis ilman jotain terapiaa.Vai onko se vain väliaikaista se raittius? Onko kellään kokemusta? Että jos ensimmäisen eukon kanssa oli vaikka mitä ongelmaa,niin sitten seuraavan naisen kanssa ei ole,vaan oikeesti toinen on muuttunut.Tälläistä pähkäilen,sinänsä eihän se mulle kuulu,mutta jotenkin vain lapsiani mietin,miten se vaikuttaa heihin. Sitäkin kun viimeeksi olivat isällään,niin sanoin huvikseni heille,että käykää isänne kans ostamas vaikka seppälästä paidat itelleen. Sit viikonlopun aikana kysäsin,että että sitten käyneetkä,niin nuorempi sano,että ei isällä oo rahaa kun se remppaa taloaan. Vaikutti ihan isänsä lauseelta. Toki taloa voi rempata,mut eikö nyt olisi paitoihinkin rahaa löytynyt. Pyörään saadaan isältä vähän apua,kun oli äitiltään pyytänyt. Eikä me vanhemmat ihan nuoria olla. No,ehkä mä sit vaan oon joku katkera eronnut akka,sanokaa te.
Uusi nainenkin on kuvioissa. Mietin vaan,että jos ite seurustelen sellaisen miehen kanssa,joka harvoin näkee lapsiaan. Ihmettelisin suuresti. Eikö tuommonen kerro ihmisestä jotain.
Vai onko se vaan niin,että kun oikein rakastuu,sulkee sitten silmänsä joltain epäkohdilta.Sitä kai sitten vain uskoo,että toinen muuttuu. Mutta voiko ihminen muuttua? Jos jollakin on ollut alkoholiongelmaa niin voiko hänestä tulla raitis ilman jotain terapiaa.Vai onko se vain väliaikaista se raittius? Onko kellään kokemusta? Että jos ensimmäisen eukon kanssa oli vaikka mitä ongelmaa,niin sitten seuraavan naisen kanssa ei ole,vaan oikeesti toinen on muuttunut.Tälläistä pähkäilen,sinänsä eihän se mulle kuulu,mutta jotenkin vain lapsiani mietin,miten se vaikuttaa heihin. Sitäkin kun viimeeksi olivat isällään,niin sanoin huvikseni heille,että käykää isänne kans ostamas vaikka seppälästä paidat itelleen. Sit viikonlopun aikana kysäsin,että että sitten käyneetkä,niin nuorempi sano,että ei isällä oo rahaa kun se remppaa taloaan. Vaikutti ihan isänsä lauseelta. Toki taloa voi rempata,mut eikö nyt olisi paitoihinkin rahaa löytynyt. Pyörään saadaan isältä vähän apua,kun oli äitiltään pyytänyt. Eikä me vanhemmat ihan nuoria olla. No,ehkä mä sit vaan oon joku katkera eronnut akka,sanokaa te.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä myös isä lähti viime keväänä. Tai oikeastaan hän käski minun (vaimon) lähteä lapsen kanssa talostamme vuokralle... Kesän hummasi, lasta ei paljon viitsinyt viinanhuuruiltaan tavata. Syksyllä löytyi uusi onni. Muuttivat yhteen kahden viikon päästä, talon ostivat neljän kuukauden tuttavuuden jälkeen. Nyt on uusi vauva tulossa, viiden kuukauden tuttavuuden jälkeen saatettu alulle. Isä vielä naimisissa tuolloin kanssani. Lastaan tapaa kyllä, mutta lasta viedään mummille hoitoon joka tapaamisella (tapaamiset 1 - 2 yötä). Aina on ylitöitä tai sitten jotain muuta mielenkiintoisempaa. Lapsi haetaan vaan sovittuna aikana pois ettei "tule sanomista". Mitä tässä voi enää tehdä? Itse vaan on yritettävä antaa lapselle turvallinen koti ja toivoa että oma lapsi selviää ilman pahempia traumoja aikuiseksi.
nimittäin mieheni on ihan samanlainen sillä erolla,ettei se kyllä omaa taloa koskaan pysty ostamaan kun kaikki raha menee mitä tuleekin.Eli elää kädestä suuhun.Mutta sitä ihmettelen niin suuresti että ne rakkaat lapset jotka ennen oli sille kaikki kaikessa(viinan ohella),niin nyt ne ei sitten merkkaa mitään vissiin,kun ei koskaan tuu lapsiaan kattomaan vaikka ne kuinka itkee ikävää ja pyytelee isiä käymään.Eikä oo siitä kiinni että mä oisin esteenä.Olen monesti sanonu et lähen pois siksi aikaa jos hän haluaa tai tuon lapset hänen luo hetkeksi,että saavat edes nähdä,mutta ei.Kuulemma kaikki ne noin toimii et näkee sillon kun on isä viikonloppu.Eli vielä joka toinen vkl.Mutta ens sysksystä lähtien ei tuu näkemään lapsiaan kun kerran vuodessa kun koulu alkaa mulla eri puolella suomea.
Luulius että nyt haluis nähä ees usein,kun tietää että muutto meillä edes ja sit lapset varmaan unohtaa isänsä...
Ihmiset on erilaisia. Tapa kohdata lapsensa myös on yksillöllistä. Lastenkin suhtautuminen isään voi aiheuttaa epäluuloja omia lapsiaan kohtaan. (Nyt tietenkin vastaat, että lapset haluaisivat tavata isää mutta...).
Ajattelen tätä: anna ex miehesi elää kuten elää ja tee sinä parhaasi niillä eväillä jotka on. Tuet lasten ja heidän isän suhdetta sellaisena kuin on. Sinulla varmaan on oma näkemyksesi siitä mikä olisi parasta, mutta muistathan, ettei maailma kulje sinun pillisi mukaan. Erilaisuus on joskus vain hyväksyttävä.
ole kaikki päässä kohdallaan,miehellä tai naisella,joka ei halua nähdä lapsiaan ja saada seurata heidän varttumistaan.itselle ei tulisi mieleenkään jättää lapsiani.
Juopot on juoppoja ja viina menee aina kaiken edelle, myös lapsien. Mutta kyllä kaikilla mun tuntemilla juopoilla on ollu tunteet. Voisko joissain tapauksissa olla sellainen tilanne että se että lapset ei ole enää arjessa mukana, on niin kipeä tilanne että lyhytaikainen tapaaminen vain lisää tuskaa.
että se lähivanhempi(yleensä nainen)omii lapsensa,ettei toisella ole mitään jakoa.siksi minusta pitäisikin pyrkiä siihen,että lapset olisivat puolet ja puolet molemmilla.
Voi kun oliski niin,että puolet ja puolet. Mutta kun toinen ei ole innostunut.Tai edes joka toinen viikonloppu,mutta kun ei ja ei. Eipä siinä asialle voi kukaan mitään. Ei edes elareihin vaikuta se,että äidillä lapset ovat aina. Musta se pitäis vaikuttaa,kun tarjoan kahdessa kuukaudessa esim ruuan lapsille 58 päivänä ja toinen kahtena päivänä. Minä kustannan myös vapaa-aikajutut. Puoltoistavuotta on erosta ja koko aikana en itelleni ole paljon mitään ostanut. No syönhän minä,kaksi kertaa oon ollut parturissa,ja sen verran törsäsin,että ostin muutaman parin sukkia. Raha menee kyllä ihan lapsiin. No,tiedän kyllä,että kukaan muukaan yh rahas kylve,mut ei tämä ihan oikein ole. Mutta tämä on tämmöistä. Mun puolesta asia voi nyt jäädä tähä,kunhan nyt ruikutin. Mutta oli kuitenkin kiva lukea mitä muut asiasta ajattelevat. Ja varmasti jossain perheis on tämä juttu,mitä sinä pohdit.
Itselläni on sama tilanne vain toisinpäin sukupuolet. Ehkä me miehet olemme rationaalisempia ajattelussamme ja ei se ainakaan minulla päätä vaivaa kun äiti ei tapaa lastaan (5v poika). Tärkeintä luoda lapselle turvallinen koti ja jos exästä ei ole apua niin ei sitten. Älä myöskään kanna huolta exän raha-asioista, kunhan elarit vaan tulee ajallaan niin avot.
Kiitos kaikille asiaa pohtineille! Juu,elän omaa elämääni. Mietin vaan onko isän välinpitämättömyydellä (ehkä väärä sana) ja sillä itsekeskeisellä ajattelulla vaikutusta lapsiimme. Jotku ystäväni ovat eksäni käyttäytymistä ihmetelleet ja narsismia myös ajatuksena heittäneet. Katson kyllä peiliin ja ehkä asioista puhun siihen malliin,että ystävät kanssani ovat samaa mieltä. Ja tietenkin suhtaudun kriittisesti heidän mielipiteisiin ja totean että tää nyt vain on tälläistä. Toivon kuitenkin,että lapseni uskovat,että ovat tärkeitä isälleen,vaikka se ei käytännön elämässä näy. Vaikuttaako isän käytös heidän mieskuvaan? ovat siis tyttöjä.
Jotenkin ajattelen nyt niin,että jos elämääni joskus joku mies astuu,niin toivon,että hän pitää lapsiinsa yhteyttä ja on osa heidän elämää. Eihan semmoinen voi olla paha,ilkeä ihminen,joka tukee lapsiaan ja haluaa kuuluua lapsensa elämään?