Kun alatte seurustelemaan, älkää unohtako omia ystäviänne! Usein parisuhteessa oleville muodostuu ystävyysmarkkinoilla sellainen tilanne, että on omat ystävät ja yhteiset ystävät. Näistä omista ystävistä kannattaa pitää kiinni.
Jos ero tulee, nämä yhteiset ystävät valitsevat AINA puolensa. Arvatkaa, moniko yhteistä ystävistä jäi minun ystäväkseni, kun erosin exästä? Ei yksikään! Jos ei olisi ollut omia ystäviä, olisi tilanne ollut vähintäänkin hirveä. Vaalikaa siis suhteitanne omiin ystäviinne myös parisuhteessa ollessa!
Jos ero tulee, nämä yhteiset ystävät valitsevat AINA puolensa. Arvatkaa, moniko yhteistä ystävistä jäi minun ystäväkseni, kun erosin exästä? Ei yksikään! Jos ei olisi ollut omia ystäviä, olisi tilanne ollut vähintäänkin hirveä. Vaalikaa siis suhteitanne omiin ystäviinne myös parisuhteessa ollessa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varsinkin jos jommalla kummalla exällä tai molemmilla on tarve "voittaa puolelleen" mahdollisimman monta yhteistä ystävää. Mustamaalata se toinen maan rakoon.
Voi jestas kuinka hanurista onkaan istua kuuntelemassa miten toinen kertoo intiimejä yksityiskohtia ja vuodattaa parisuhteensa paskamaisuutta ja toisessa olevia "isompia" syitä eroon - sille samalle tuttavapariskunnalle, joidan kanssa kesällä yhdessä vietettiin mukavaa iltaa, eikä kukaan vihannut toistaan, eikä kukaan vaatinut toista vihaamaan ihmistä, joka ei ole itselle tehnyt mitään pahaa.
Jos pariskunta eroaa kovin riitaisena, se osapuoli joka on herkemmillä ottamaan itseensä siitä, ettei yhteiset ystävät seiso pelkästään hänen rinnallaan, ajattelee juuri noin kuin sinä.
Yhteisiä ystäviä ei pitäisi koskaan sekoittaa mitenkään eroon ja sen syihin.
Mulle kävi toisin päin. Olin lähes ainut kaveriporukastani, joka seurusteli, kun aloin seurustella avomieheni kanssa. Niin vain harveni kavereiden yhteydenpito, osa alkoi toki myös itse seurustella, mutta osa on vieläkin sinkkuja. Enää ei tullut kutsua tyttöjen iltoihin, ei kukaan pyydellyt mukaan mökkireissulle tai baariin kuten ennen. Kukaan ei juuri pitänyt yhteyttä muhun oma-aloitteisesti, mun piti aina ottaa yhteyttä. Tuntui, että kaverit alkoi karttaa mua, koska seurustelin. Ihan kuin mussa olisi jokin rutto.
En itse oo semmoista tyyppiä, että olisin kaiken vapaa-ajan tuon avokin kanssa ja haluaisin kovasti nähdä niitä omiakin kavereita eikä aina vaan avokin kanssa yhteisiä kavereita.
Moni kaveri on sanonut, että "ei me sua pyydetty, kun sähän seurustelet" ja että monet olettaa, etten mä kuitenkaan tulisi, koska seurustelen. En ymmärrä tällästä ajattelua!
Jos kelpaan kavereilleni vain sinkkuna, niin antaa olla, ei kai ne hyviä kavereita sitten olleetkaan...
Mutta voi se tosiaan näinkin päin mennä!
..ainakin osa seurustelevista juuri niin ajattelee, että kun mä nyt tässä seukkaan, niin olkaapa vaan kuulkaa te säälittävät pikku sinkku-ystävät vaan siellä ihan keskenänne, me tässä seurustelevana parina vietetään nyt vaan tätä kahdenkeskistä aikaa. juu ei tarvii kutsua mihinkään baariin tai mökille, ettekste tiedä et me nyhjätään vaan yhdessä.
Ilman mitään kärjistyksiä, parin kaverini käytös on ollut juuri tätä. Toisaalta kun oma bestikseni alkoi seurustella, huomasin harventavani yhteydenpitoa ihan kohteliaisuudesta, oletin heidän varsinkin seurustelun alussa haluavan olla enemmän vain keskenään. Ja seurustelun edetessä oletin heidän viihtyvän paremmin toistensa seurassa, joten siinä ne loputkin yhteydenotot harvenivat.