Olemme reilu kolmekymppinen pariskunta. Olimme lentomme lentäneet ja tapasimme toisemme muutamia vuosia sitten. Mieheni oli älyttömän rakastunut ja niin olin minäkin. Seurustelimme pitkähkön ajan. Muutimme yhteen ja olo oli hienoa. Mieheni hellitteli minua koko ajan vuosia. Olimme yhtä mieltä siitä, että haluamme vauvan. Parin vuoden päästä se sitten onnistuikin. Saimme aivan ihanan lapsen. Nyt vauva on liki vuoden vanha. Mieheni ei enää hellittele minua juuri ollenkaan. Hoitaa kyllä vauvaa jonkun verran. Vauvan ollessa ihan pieni jouduin torumaan miestäni kun käsitteli ja kohteli vauvaa kuin esinettä ja pelkäsin vauvani puolesta. Hän ei pahoinpidellyt vauvaa, mutta kohteli mielestäni välillä liian kov asti ja töykeästi ja puhuin vauvasta kuin esineestä ja hieman halveksien.
Mieheni ei ole ollut niin kiihkeä koskaan eli hänelle riitti niukka seksi kun taas minä olisin halunnut enemmän, mutta tyydyin vähempään. Nykyään seksiä erittäin harvoin, koska oli pitkä aika ettei sitä terveydellisistä syistä voinut harrastaa.
Mietin eikö mieheni enää välitä minusta, vaikka nythän elämämme pitäisi olla onnellisimmillaan. Minä en ole nalkuttava enkä vaativa vaimo. Lapsi on tavallista kiltimpi. Mies vain lysähtää töiden jälkeen sohvalle yksikseen. Hoitaa vauvaa jonkin aikaa iltaisin ja lepertelee vauvalle. Minulle pusuja vain harvoin. Häneltä on kuin veto pois. Nauttii kyllä työstään. Mikä voisi olla vikana? Olen yrittänyt jutella, mutta ei itse näe mitään ongelmaa eikä muutosta itsessään.
Voiko niin ihana kuin yhteisesti toivottu vauva viedä sittenkin onnen?
Mieheni ei ole ollut niin kiihkeä koskaan eli hänelle riitti niukka seksi kun taas minä olisin halunnut enemmän, mutta tyydyin vähempään. Nykyään seksiä erittäin harvoin, koska oli pitkä aika ettei sitä terveydellisistä syistä voinut harrastaa.
Mietin eikö mieheni enää välitä minusta, vaikka nythän elämämme pitäisi olla onnellisimmillaan. Minä en ole nalkuttava enkä vaativa vaimo. Lapsi on tavallista kiltimpi. Mies vain lysähtää töiden jälkeen sohvalle yksikseen. Hoitaa vauvaa jonkin aikaa iltaisin ja lepertelee vauvalle. Minulle pusuja vain harvoin. Häneltä on kuin veto pois. Nauttii kyllä työstään. Mikä voisi olla vikana? Olen yrittänyt jutella, mutta ei itse näe mitään ongelmaa eikä muutosta itsessään.
Voiko niin ihana kuin yhteisesti toivottu vauva viedä sittenkin onnen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle tulee mieleen heti pari todennäköisempää syytä:
mies on löytänyt toisen naisen tai todellisen seksuaalisen identiteettinsä.
Tai sitten avioliiton arki on alkanut.
Hän ei pahoinpidellyt vauvaa, mutta kohteli mielestäni välillä liian kovasti ja töykeästi ja puhui vauvasta kuin esineestä ja hieman halveksien.
ja sitten:
Hoitaa vauvaa jonkin aikaa iltaisin ja lepertelee vauvalle.
Eli minkälainen se mies ny olikaa? Jos se on mustis vauvasta?
Meillä sama tarina kuin teillä. Mä olen kuitenkin sitä mieltä (tai ainakin toivon), että asiat asettuvat uomiinsa kunhan vain antaa ajan mennä. Meillä vauva nyt 8-kk ja tuntuu, että sitä "yhteistä" hellittelyäkin alkaa löytyä edes vähän. Mä epäilen, että vauvan tuleminen muuttaa miestä melko lailla. (puhumattakaan tietysti naisesta). Elämä asettunee sitten uusille raiteille ajan saatossa... Ja kaikilla on hyvä olla.
ja tuntuu että meillä ei ole enää elämää ollenkaan.Kaikki energia menee lapseen ja riitelemme useita kertoja päivässä,ennen kuin lapsi tuli emme riidelleet juuri koskaan ja olimme jo tätä ennen yhdessä yli 10 vuotta.nyt on pelkkää riitaa ja hermot loppu molemmilta.Ihanaa tämä perheellisen elämä.
Meillä on ihan samanlaista. Oltiin noin 7 vuotta yhdessä ennen kuin tehtiin lapsi. Poika on tosi kiva ja ihana, mutta minulla ja miehellä ei tunnu olevan yhteistä aikaa lainkaan. Itse olen hoitovapaalla ja mies opiskelee vielä. Kesälomat alkaa kohta, joten mies on todennäköisesti kotona joten voisin kuvitella että sitä yhteistä aikaa voisi löytyä. Ongelma on vain se, että mies ei halua minun seuraani. Näin hän on sanonut =(
Mekin riidellään useita kertoja päivässä ja voimat on molemmilta loppu. Olen jo ajatellut että voitaisiin kokeilla asumuseroa, jos siitä olisi apua. Ehdotin tätä miehelleni ja hän sanoit "tuossa on ovi, senkun menet mutta lasta et ota". Elikä ollaan tässä sitten jumissa. Toivottavasti asiat paranee myös teillä kuin meilläkin. Olen vielä optimisti, en tosin tiedä kuinka pitkälle sillä pääsee.