Miten kohdata exä eron jälkeen?

Elän ihan samanlaista tilannetta. Tosin mies muutti pois jo kohta vuosi sitten. Hirveää vuoristorataa on menty ja uusia haavoja syntyy melkein joka päivä. Yritimme pysytellä väleissä, mutta riidaksi ja haukkumiseksi vaan aina menee. Ja kun miehen uusi astui kuvaan, meni ihan helvetiksi. Sanon kaikkea mitä samantien kadun ja hän takaisin ja olemme ihan hajalla varmaan molemmat.
Siksi minusta on ollut parempi olla mahdollisimman etäällä, sillä meidän välillä taitaa olla tunteita liikaa vielä, kun ei osata puhua asiallisesti. Lasten asiat ollaan voitu sopia hyvin, mutta ei meidän tarvi onneksi nähdä, lapset on sen verran isoja, että osaavat mennä pihasta sisälle ilman vanhempia. Suren ja kaipaan häntä yhä, siksi uutta on vaikea niellä. Aloin sitten itsekin tapailla yhtä ihmistä, minkäänlaista romantiikkaa välillämme ei ole, mutta on mukava jutella jonkun ihmisen kanssa, joka on tarpeeksi etäällä kaikesta tapahtuneesta. Hän ei kommentoi kaikkea "tunteella" niin kuin sukulaiset tai vanhat ystävät tekevät. Ex-mies hermostui ihan järjettömästi, kun kerroin uudesta kaverista. Hän soitteelee jatkuvasti ja on hirveän mustasukkainen. Tämä on ihan kauheaa tuskaa ja toivon, että aika kuluisi nopeasti, että edes joskus kaikki on ohi.
Voimia sinulle, yritä pitää itsesi kaukana kaikesta satuttavasta! Tiedän sen olevan vaikeaa, koska toisesta ei kuitenkaan haluaisi päästää irti.

Minä joudin lähtemään 31 vuoden ja kolmen aikuisen lapsen jälkeen kun mies vihdoin löysi "sen oikean". Muutin pois yhteisestä kodista ottaen mukaani vain henkilökohtaiset tavarani, huusholli jäi exälleni. Toisaalta todella hyvä, että sain aloittaa uuden elämän ihan puhtaalta pöydältä. Talouteni, työasiat ja suhteeni lapsiin ovat kunnossa. Erosta on nyt kolme vuotta ja ajan kuluessa on helpottanut. Mutta ei kai mennestä voi koskaan päästä kokonaan eroon, jossain taustalla se mukana kulkee.

Nyt exäni on menossa kesällä uudestaan naimisiin tämän eromme aiheuttaneen naisen kanssa. Tieto kolautti melkoisesti. Kuulin lapsilta, että kirkkohäät ovat tulossa (60-vuotias äijä) ja hääjuhla pidetään entisessä kodissani. Se on tietysti nyt exäni ja hänen uuden onnensa koti, mutta kyllä kieltämättä satuttaa. Talo, jota yhdessä rakensimme, jossa on pidetty ristiäisiä, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia jne. Nyt siellä sisustamassani talossa pidetään exäni häitä. Tuntuu kornilta. Lapset ovat sanoneet isälleen, että eivät haluaisi häitä pidettävän entisessä kodissaan ja vanhin lapsista kieltäytyy menemästä koko häihin. En voi ymmärtää sitä miestä...en tosiaankaan tunne häntä enää.

Tiedän, että avioero oli ainoa oikea ratkaisu. Minä sitä jouduin hakemaan, koska exäni olisi halunnut pitää naisensa ja minut. Unelman särkymistä sitä suree ja on järkyttynyt siitä, että huomaa eläneensä vuosikymmenet miehen kanssa, jota ei tainnut tuntea ollenkaan. Kuvittelin, että voisin aina jotenkin vaikuttaa siihen, mitä perheessäni tapahtuu. Halusin, että vanhempien ja aikuisten lasten välillä olisi hyvät ja sopuisat välit. On vaan hyväksyttävä se, että tämäkään haave ei toteutunut. Exälleni eivät ole samat asiat tärkeitä. Ymmärrän, että hän on vapaa tekemään omia valintojaan ja toivottavasti hän muistaa, että joutuu kantamaan myös valintojensa seuraukset. Suren myös sitä, että aikuisilla lapsillani ei ole oikein minkäänlaista suhdetta isäänsä. Eromme jälkeen aina kun lapset ovat tavanneet isäänsä, on tämä uusi nainen ollut paikalla.

Ihmettelen suuresti myös sitä uutta naista. Voiko hän todella tuntea olonsa kotoisaksi toisen naisen sisustamassa huushollissa (lasten mukaan mitään ei ole muutettu). Jos olisin uusi onni, pitäisin hääjuhlien pitoa entisen perheen entisessä yhteisessä kodissa jonkinlaisena loukkauksena.

paloa. Selvästikään te kumpikaan ette ole vielä eronneet tunteiden tasolla. Sitten vielä kolmannet pyörät sokoittavat pakkaa lisää. Sääliksi käy näitä "laastareita". Eron vieminen loppuun todellakin vaatii yhteydenpidon minimoimista. Vain pakolliset asiat (lapset) hoidettava. Nekin jos mahdollista vaikka tekstiviestein. Lasten tapaamisvaihdot varmaan voidaan hoitaa neutraalissa ympäristössä vaikka ulkosalla, ilman sananvaihtoa. Kaikki nämä neuvot helppo sanoa, vaikeampi toteuttaa. Tsemppiä peliin !