Pahin kokemasi

oli tilanne jossa kaverin kanssa hypittiin samaan aikaan tramboliinilla ja se muuttui holtittomaksi ja päättyi siihen kun tipahdin kaverini päälle ja pyöräytin samalla nilkkani.

Käsi on mennyt nuorempana (5-6v) poikki mutta en muista sitä tarkalleen että kuinka paljon se oikeasti sattui. Itkin kyllä.

16v murtui polvi mutta se ei itseasiassa sattunut. Tuntui vain rusahdus.

Omasta mielestäni kestän kipua hyvin. Urheilussa tottuu..

Pitkäaikaista kipua kestänkin sitten heikommin. Kierin tuskissani kylmä hiki otsalla.

Pahimmat kivut olen kokenut nuoruudessani kasvukipuina kun jalkoja särki armottomasti ja sitten vähän myöhemmin tulivat kuukautiskivut. Ne olivat aika pahoja, mutta loppuivat onneksi aikanaan. Kunnioitan kaikkia äitejä, jotka ovat kokeneet synnyttämisen kivun. Se varmaan on pahinta mitä voi olla.

Pari vuotta sitten murtui kädestä kaksi sormea rystysten takaa, paikalleen vedossa puudutuksenkin kanssa tuntui kuin olisi työnnetty hehkuvia nauloja käteen. Mielestäni kestän melko hyvin hetkellistä kovaakin kipua mutta jatkuva kipu on eri asia.

...sulaa rautaa kengän läpi jalkapöydän päälle. Toi nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Toinen hieman erityyppinen kipu oli sitten se, kun hammaslääkäri tuikki tulehtunutta hermonpäätä hampaiden rapauspiikkillä, "tuntuuko tämä?"....vitun idiootti.

Kestän kipua hyvin, etten sanoisin erinomaisesti.

Virtsakivikohtaus.... YÖK, luulin kuoleman olevan hyvin lähellä. Konttasin taksiin.

välilihan alueelle oli kyllä aika hemmetin paha.
Hoin itselleni, että jotkut sentään synnyttävät. Mutta siinä on kuulemma hormonit kipua lievittämässä.

Tuollaista pientä kipua siedän mielestäni aika hyvin. Sensijaan joku pitkäaikainen korvakipu on aivan käsittämättömän hirveää.

Sekään ei muuten ollut kivaa, kun pikkuttyttönä lipesin matontamppaustelineellä ja sen rautapinnan päälle... Auts.

No en oikeestaan reagoi kipuun enää. Kerran on sumentunu nuppi kivun tautta. Alasuojat oli teräksestä mut silti, Tuli polvipotku suoraan sinne.. Ei sivu osumaa vaan ihan suora pommi. Se oli tarkotettu tekemään puujalka reidestä ja se tuli sivusta silleen että se suoja ei täysin auttanu...

Pitkä aikaseen kipuun on tottunu ku noi jalat reistaa jatkuvaan. Enää ei ees jaksa noteerata pieniä hankaumia, kolhuja tms... Haavatki pitää vaan hoitaa sen takia ettei ne tulehdu..

pääs tulehtumaan joitakin vuosia sitten. Se teki aika kipeetä.

Olen varmaan aika normaali kivunkestäjä. Oikeastaan aika vaikea sanoa, kun ei tota kipua nyt niin kovin usein tunne.

synnytykset, ilman puudutusta.

Viisaudenhampaanleikkauksen jälkeinen olotila oli tuskaa, kun puudutus katoaa...

jälkeiset kivut, olivat niin kamalia, että toivottavasti ei koskaan enää.