niin mitäs sitten tehdään...Voihan se olla että olen kuvitellut kaiken, mutta jotenkin tunsin että tunne olisi ollut molemminpuolinen?!
Mies oli kaikki sitä mitä miehessä kaipaan; miehekäs, jämpti( myös lasten kanssa) ja rehti, huumorintajuinen ja ihan katseltavakin.
Annanko kohtalon huolehtia uudelleen kohtaamisesta, sitten kun tämä tilanne on selkiytynyt, vai otanko ohjat omiin käsiin ja laitan s-postia.
Vai annetaanko pölyn laskeutua ja odotellaan fiilisten latistumista?
Tämä tapahtui lomareissulla perheen kanssa ja kyseinen mies oli paikassa töissä. Oma suhde vetelee viimeisiään - 15 vuoden jälkeen, ei enään mitään yhteistä kuin asuntovelka ja kaksi lasta. Riitaa riidan perään...
Jos löytyy kohtalontovereita niin kommenttia - KIITOS!
Mies oli kaikki sitä mitä miehessä kaipaan; miehekäs, jämpti( myös lasten kanssa) ja rehti, huumorintajuinen ja ihan katseltavakin.
Annanko kohtalon huolehtia uudelleen kohtaamisesta, sitten kun tämä tilanne on selkiytynyt, vai otanko ohjat omiin käsiin ja laitan s-postia.
Vai annetaanko pölyn laskeutua ja odotellaan fiilisten latistumista?
Tämä tapahtui lomareissulla perheen kanssa ja kyseinen mies oli paikassa töissä. Oma suhde vetelee viimeisiään - 15 vuoden jälkeen, ei enään mitään yhteistä kuin asuntovelka ja kaksi lasta. Riitaa riidan perään...
Jos löytyy kohtalontovereita niin kommenttia - KIITOS!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mennä parisuhdeterapiaan selvittämään ongelmat? Vai oletko sinäkin näitä nyky ämmiä jotka vain lähtee kuin teini-ikäinen kiimassa ihastuksen perään ja jättää ongelmat muille eli miehelles?
Et sitten ole kohtalontoveri, joten miksi kommentoit?
Juu-u... terapiaan ollaan menossa, että saataisiin nämä solmut auki ja elämä jatkumaan - kumpikin omilla suunnillaan...
Jos tänne laittaa kysymyksen niin siihen kommentoi ketä haluaa, käsky tai kiellot ei merkkaa mitään...
Mitenkä muuten sun kysymyksesi liittyi edes miehen iskemiseen?
niin vastaa edes sitten kysymykseen???
Joka kaikessa yksinkertaisuudessaan siis oli; kuinka varattuna naisena voisin lähestyä ko. ihastusta (kannattaako?) vai jätänkö hommaan sikseen (mietin pääni puhki lopun elämää)...
jätä homma sikseen ja anna ihastuksen laantua!
Ajattele tuota vähän miehesi näkökulmasta, vituttaisko sinua jos se kirjoittelis tänne siitä kuinka on ihastunut lomamatkalla johonkin hempukkaa johon haluaisi ottaa yhteyttä? Mä luulen että sä repisit varmasti kuuluisat pelihousut trasseliksi tuosta tiedosta...
itse. Kuitenkin minä vastaavassa tapauksessa kyllä vakaasti harkitsisin nykysen suhteen lopettamista, jos homma ei kerran monen yrittämisen jälkeen toimi kunnolla. Syyllisiäkin varmaan löytyy, mutta ehkä olisi kuitenkin tärkeintä saada molempien asiat kohtuulliseen järjestykseen sopuisasti ja ennenkaikkea lapset on otettava huomioon. Lapset ei missään nimessä saa olla pelinappuloita.
Elämästä pitää nauttia, eikä huonossa suhteessa kitkuttaminen ole mitään nauttimista.
Ala mielessäsi jo valmistella lähtöpäätöstä, sitten vaan eräänä päivänä sen TOTEUTAT.
Ihminen katuu kuolinvuoteellaan enemmän sitä mitä jäi tekemättä, kuin mitä tuli tehtyä.
sun kanssa.Itse olin monta vuotta suhteessa missä ei enää mitään jäljellä. Se vain syö ihmistä ja vie kaiken itsetunnon loppuviimein. Annan vinkin ja otat yhteyttä tähän mieheen...Mutta mieti loppuun asti järkevästi avioero.Itse kokenu tälläsen ns.syrjähypyn toista vuotta sitten ja päätin olla ottamatta yhteyttä..mutta ei voi unohtaa ja nyt parin kuukauden ajan lämmitelly suhdetta uudestaan.Itsellä tietty tilanne toinen kun puoliso kuoli kuukausi avioerohakemuksen jätön jälkeen..mutta älä pilaa ainoaa elämääsi olemalla huonossa liitossa..meillä kaikilla oikeus onneen,ollaan täällä oikeasti vaan yhden kerran..ja kokemuksesta sanon että lapset on voimakkaita selviämään kaikesta.
työskentelevän on osattava olla jämpti.
Suurin osa ihmisistä osaa antaa itsestään rehellisen kuvan.
Mikäli olette eroamassa ja parisuhdeterapeutti ei saa sovintoa aikaan. Laita sähköpostia.
Missä päin maailmaa tuo tapahtui?
ei kannata....sehän kattelee nuorempia ;)
Jäi täydentämättä, että laittaa sähköpostia sille tyypille, ei minulle.
No, jos ei erehdy välillä, niin ei voi olla täydellinen :D
Mistäs sitä koskaan tietää, toisesta ihmisestä; onko rehellinen vai ei... Olen pitänyt itseäni aikas hyvänä ihmistuntijana ja silti on tullut takapakkia...
Mutta jos tuo ihminen on minulle tarkoitettu, niin jossain kai polkumme kohtaaavat? Vai pitäisikö sitä kohtaloa joskus vähän avittaa?!
Tuskin mieskään aloitetta tekee vaikka olisikin kiinnostunut, tuskin haluaa lähteä toisten "parisuhdetta" rikkomaan.
Toisaalta pelottaa myös että jos nyt otan yhteyttä ja olenkin ollut ihan hakoteillä; voi sitä nöyryytystä!
Taisin olla oletuksissani ihan oikeassa, että kun pöly laskeutuu, iskee realismi, ja näin sitä vain jatkaa ankeaa elämäänsä. No, tuskinpa siellä parisuhde neuvojallakaan ihmeitä tapahtuu. Joten parempi kai selviytyä tästä sotkusta ensin ja sitten nousta tuhkasta kuin Fenix lintu!
Ihan täällä koti Suomessa tähän ihmiseen törmäsin?!
tekemättä mitään asian eteen.
Mikäli elämä tuntuu nykyisen siipan kanssa vaikealta, kannattaisiko harkita eroa?
Tällaiseenkin asiaan tarvitaan kai se oma kypsymisaika... Ei voi ainakaan sanoa että olisi hätiköity päätös!
Lopullinen toteutus tuleekin sitten olemaan itkua ja hammastenkiristystä.