Voisiko joku petetyksi tullut ihminen ystävällisesti kertoa voiko pettämisen oikeasti antaa joskus anteeksi ja unohtaa?
Itse tulin juurikin petetyksi ja päällimäiset tunteet ovat olleet raivo ja suunnaton kiukku. En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, mutta toisaalta en haluaisi luovuttaa koska välitän kuitenkin aivan liikaa. Mieskin tuntui katuvan, en ole koskaan ennen nähnyt hänen silmiensä kostuvan enkä muutenkaan noin pahoillaan ja vielä niellen kaikki huutoni ja ilkeät sanani. Jotenkin tahtoisin uskoa että tästä voi päästä yli, mutta mietityttää syökö luottamuksen menettäminen lopulta suhteemme kokonaan.
Jos joku saman kokenut voisi kertoa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan niin olisin erittäin kiitollinen.
Itse tulin juurikin petetyksi ja päällimäiset tunteet ovat olleet raivo ja suunnaton kiukku. En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, mutta toisaalta en haluaisi luovuttaa koska välitän kuitenkin aivan liikaa. Mieskin tuntui katuvan, en ole koskaan ennen nähnyt hänen silmiensä kostuvan enkä muutenkaan noin pahoillaan ja vielä niellen kaikki huutoni ja ilkeät sanani. Jotenkin tahtoisin uskoa että tästä voi päästä yli, mutta mietityttää syökö luottamuksen menettäminen lopulta suhteemme kokonaan.
Jos joku saman kokenut voisi kertoa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan niin olisin erittäin kiitollinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kanssa, sinun on pakko antaa hänelle anteeksi. Tehtyähän ei saa enää tekemättömäksi! Mutta jos joku pettää yhden kerran, hän pettää toistekin. Ja mitä ilmeisimmin hän on pettäjäluonne, joka pettää aina tilaisuuden tullen. Ja niitähän riittää...
Miehesi kyyneleet ovat varmaankin aitoja; hän ei vain halua vastustaa aina uuden ihastumisen tunteen tarjoutuessa kohdalle. Hän on asiasta pahoillaan, mutta jos hän oikeasti haluaisi olla sinulle uskollinen, hän kyllä siihen pystyisi.
kun tämä ei ollut uusi ihastus. Sillä naisella oli tarkoituksensa tässä hommassa, mutta miehet kun eivät näköjään osaa sanoa ei. Jotenkin kierolla tavalla haluaisin kuitenkin näyttää myös sille naiselle, että hän ei pyrkimyksisään onnistunut.
Riippuu henkilöstä, yksi voi toinen ei. Petetyksi tuleminen on aina kova paikka ja ihmetyttääkin,miksi niin helposti petetään. Oma tunteeni kuoli miehen pettämiseen,en voinut enää arvostaa miestäni koskaan ja siinä tilanteessa helposti hakee itsekin hyväksyntää kodin ulkopuolelta.Mies katui mutta jotakin oli peruuttamattomasti särkynyt. Vaikka palasia liimailtiin ei siitä koskaan tullut enää entistä ehjää tilannetta.
olen juuri itsekin tässä mietiskellyt että voiko mikään palata enää ennalleen, mutta sen kai vain aika voi meille näyttää. Itse uskon kuitenkin, että en pystyisi miestäni pettämään tästä tilanteesta huolimatta, mutta toisaalta tällä alueella en tunne itseäni kun ensimmäistä kertaa kohdalle sattuu. Toisaalta jos saisi edes hetken nukuttua pitkän valvomisen jälkeen niin pää voisi olla taas hieman selkeämpi.
Totuus on tuolla jossain kaukana edessäpäin. Oma kokemukseni on, että koksaan sitä ei unohda eikä oikeasti voi antaa anteeksi. Se kytee siellä sisällä ja tälle ei tunteelle ei todellakaan mahda mitään.
Meillä johti se sitten siihen että erosimme, ja se oli oikein meitä kaikkia kohtaan.
Kerran täällä ollaan miksi ei sitten elettäisi täysillä. Tiedätkö, onnellisena on hyvä olla...
tähän asti olinkin hieman turhankin onnellinen. Olisi pitänyt arvata että elämä ei voi olla niin täydellisen hienoa, mutta pudotaan nyt sitten korkeelta kun kerran pudotaan.
Se on erittäin vaikeaa.
Olen antanut anteeksi, mutta vaikka sen jälkeen pitäisi pystyä unohtamaan ja jatkamaan normaalisti - en pysty.
Pettämisen merkit tuntuvat edelleen leijuvan ilmassa, mies salailee tekemisiään ja puheluitaan jne.
Olin jo jättänyt mieheni, mutta koska hän katui niin tavattomasti, menetti elämänilonsa ja vaati saada toista mahdollisuutta, otin hänet takaisin.
Hetken aikaa sen jälkeen meni hyvin. Nykyään taas saa ihmetellä, miksi minua kohdellaan, kuin ei rakastettaisi ollenkaan. Tällainen kohtelu on hänen luonteelleen kamalan tyyypillistä ollut kyllä aina, ei hän ole koskaan ollut mikään lämminhenkinen kohteliaisuuksien ja suudelmien jakaja. Mutta vasta pettämisen jälkeen hänen kylmyyttään ei tahdo enää kestää missään määrin.
Anteeksi antaminen on siis vaikeaa. Sinä olet ilman omaa syytäsi tullut syrjäytetyksi jonkun toisen naisen vuoksi ja se sattuu, mietityttää vielä pitkään jälkeen päin.
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, pystytkö jatkamaan. Sittenhän sen tiedät ja voit aloittaa oman elämän, jollette voi enää elää yhteistä elämää.
sinulle ja kaikille muillekin kaikista noista sanoista.
Luulen että minun on pakko yrittää edes, muuten voi alkaa myöhemmin mietityttämään hätiköidyt päätökset ja mitäs sitten jos.. Mutta hyvin selväksi kyllä olen tehnyt että toisesta kerrasta lähden ihan varmasti. Tämä ei sentään ollut mikään suunniteltu ja pitkään jatkunut juttu, yksi nopea hairahdus vain (en tiedä ketä huijaan kun yritän sen noin ajatella).
Tekisi kyllä mieli mennä sanomaan sille naiselle muutama valikoitu sana, mutta taidan kuitenkin vielä hillitä itseni.
Mieheni pettämisestä on aikaa jo vuosia. Ensin oli raivo ja kiukku, sitten jonkinlainen lamaannus ja aika pitkä jakso eron pohtimista. Sitten yritettiin yhdessä ja aina välillä on tullut todella hyviäkin jaksoja.
Meillä ei ole pettämisen merkkejä ilmassa, mutta muuten on jotenkin hälläväliätyylistä koko parisuhde. Luultavasti pettäminen on niin kova kolaus petetylle, että sen jälkeen odottaa jotain erittäin positiivista korvaamaan pettämisen. Meillä oli ennen pettämistä mielestäni ihan normaali tyydyttävä arkielämä hyvine ja huonoinen hetkineen. Kun pettämisen jälkeen etsin oman asunnon itselleni ja lapsille, myös mieheni kertoi kaipaavansa normaaliarkea ja arvostavansa sitä. Ongelma on se, että minulle se ei enää riitäkään. Olen pohtinut, voisiko se johtua siitä, että elämä muistuttaa liikaa pettämisen aikaista elämää. Itse odotan jotain suurempaa korvaukseksi. Minähän en tiennyt pettämisestä mitään eikä koko juttu ollut mikään vuosisadan rakkaustarina, josta piti tulla uusi suhde. Enemmän taisi muistuttaa Kanervan ja Tukiaisen juttua. Mietin kuitenkin, että silloinkin tavallisen elämän taustalla mieheni kaipasi jotain muuta. Miksi hän olisi nyt sitä, miltä näyttää.
Mielestäni pettämisen jälkeen kannattaa ehdottomasti olla hötkyilemättä, jos pettäjäkin on uudelleen yrittämisen kannalla. Silloin ei tarvitse miettiä jälkeenpäin, erosiko turhaan. Mielestäni kaikki kostotoimenpiteet (pettäminen, kiukkuero) ovat lapsellisia. Ratkaisujen pitäisi pohjautua omaan tahtoon. Tiedän itse suhteita, jotka ovat oikeastaan parantuneet pettämiskriisin jälkeen. Kaikille niin ei käy, mutta sittenpähän sen tietää.
Minä olin aluksi hyvinkin ystävällinen (tuli itselleenkin outo olo, kun ei edes moista hutsukkaa osannut kohdella epäkunnioittavasti) tätä nuorta kakkosnaista kohtaan, mutta kun oikein kriisi alkoi velloa ja asiat selkiytyä, sanoin montakin valittua sanaa tälle ihmiselle.
Tuli ihan hyvä olo siitä. Oikeasti sinulla on täysi oikeus antaa kuulua, mitä mieltä olet toisten parisuhteeseen tunkeutuvista ihmisistä.
Todennäköisesti saat vastaukseksi jotain sellaista, että sinun miehesihän se varsinainen lirkutin oli ja hän suorastaan pyrki alta pois.
Älä hämäänny. Ilman naisen tule-lähemmäksi- signaaleja ja houkuttelua ei sun miehesi olisi päässyt normaalia puhereviiriä lähemmäksi.
Jos kukaan petetty nainen ei koskaan laittaisi kakkosnaista seinää vasten, ne eivät kärsisi tekemisistään itse ollenkaan.
Oletan, että sun miehesi vetoaa sun tunteisiin, ettet höykyytä kyseistä ihmistä. Noh, voithan tehdä sen sitten myöhemmin, kun on sopiva aika, ja siten, että ei jää todisteita. Kutsut vaikka kaffelle lähibaariin tai soitat puhelun tuntemattomasta numerosta.
Meillä minä(mies)jäin kiinni pettämisestänoin vuosi sitten. Vaimo tietysti veti herneen nenään, huusi kuin palosireeni ja uhkaili kotoa poismuuttamisella. No, näiden tunteiden palossa paljasti sitten jossain välissä että oli itsekin pettänyt muutamaa vuotta aikaisemmin.
Hassua kyllä kävi niin, että meidän parisuhde parani kummasti, puhutaan enemmän ja avoimemmin. Vastaavasti, niin hullua kun se onkin meidän seksielämä sai aivan uutta kiihkoa ja paloa kun molemmat tiesivät toistensa olleen "silleen" jonkun muun kanssa.
Nykyään meillä menee oikein hyvin, lapset kasvaa ja eteenpäin mennään.
..jos rakastat miestäsi ja tiedät että hän on pahoillaan, voit jatkaa. Liitostanne tulee entistä ehompi ja parempi. Ennen pitkään jokaisessa liitossa esiintyy uskottomuutta, nyt oli teidän vuoro. Uskottomuus ja kakkossuhde voi tuntua houkuttelevalta välillä, mutta vakiintunut parisuhde takaa paljon täydellisemmin tyydytyksen kaikille elämän osa-alueille. Kakkossuhde on erilleen reväistynä lähes tyhjyyttä. Ymmärrän epäröintisi hyvin. Jos miehesi on mitä rakastettavin aviomies, niin sitä hän on varmasti ollut myös tälle toiselle. Hän on miehesi, haluaa jatkaa kanssasi ja on pahoillaan. Anna anteeksi, joskus voit tarvita anteeksiantoa itsekin.
salasuhteessa, joka on pettänyt vaimoaan usean vuoden ajan. Kun edellinen suhde on päättynyt, hän on melko heti alkanut etsiä uutta suhdetta, ja kyseessä ovat pitkäaikaiset suhteet. Me olemme tapailleet vuoden ajan. Mies on siis nk.tapapettäjä, en ikinä luottaisi häneen, jos hän olisi mieheni. Hän on ollut minulle tietyllä tavalla rehellinen, jos näin voi sanoa: kertonut edelliset pettämisensä ja sanoo, että on paatunut, eikä edes tiedä miksi. Vaimoaan kohtaan hän ei tunne rakkautta - no sen kai voi päätellä elämäntavastaan. Mutta ei kyllä meitä salanaisiakaan ole rakastanut. Minusta hän on parhaimmillaan sanonut, että olen herttainen ihminen. Eli en kovin hevin luottaisi mieheen, joka on kerran pettänyt. Ilmeisesti kynnys pettää jatkossa on matalampi ja ihastumisen huumaan saattaa jäädä koukkuun.
Mikä on vaihtoehto anteeksiantamiselle? Mielestäni ei mikään. Jos päätätte jatkaa, anteeksiantoa tarvitaan. Vaikka päättäisitte erota, kannattaa antaa anteeksi. Näin siksi, että teillä molemmilla olisi parempi olo - se on hyvä pohja rakentaa jotain uutta suhdetta. Myös miehesi tarvitsee antaa anteeksi itselleen molemmissa tilanteissa.
Muuten kuin kokeilemalla ei tiedä syökö luottamuksen puute suhteenne kokonaan vai tuleeko siitä entistä ehompi. Ainakin minä uskon, että saisitte värkätyksi suhteestanne aiempaa paremman, kun reaktiosi oli raivo ja kiukku. Jos olisit tapahtuneesta masentunut ja epätoivoinen, niin suhteenne alaisi mennä vielä suurempaa alamäkeä kohti.
Eroaa pettämisen jälkeen tai jatkaa yhdessä, tapahtuneen yli pitäisi päästä tavalla tai toisella. Joskushan tapahtuu niinkin, että pettäjä (tai muuten vain jättäjä) lähtee suurin piirtein jättämällä lapun keittiön pöydälle ja jätetty jää yksin puimaan asiaa. Siitä seuraa ihan varmasti katkera ero ja vielä varmemmin, jos syynä on joku toinen. Jos taas petetty eroaa kiukuspäissään ja vielä kostoajatuksin, seuraus on todennäköisesti sama. Katkera ero ja katkeruudesta ulospääsy voi kestää vuosia.
Mielestäni petetyn on hyvä ihan tietoisesti myöntää itselleen, että minua on petetty ja siitä asiasta ei millään kepulikonsteilla pääse yli. Edes välitön avioero ei tuo helpotusta asiaan. Eron puuhailu voi auttaa pitämään ajatukset poissa pettämismielikuvista, mutta tuska on joskus käytävä läpi. Paras tilanne siihen on melko heti pettämisen jälkeen.
Olen siis itsekin päätymässä todennäköisesti eroon vuosia pettämisen jälkeen. Ja välillä jopa harmittaa, etten eronnut heti pettämisen jälkeen. Toisaalta luulen, että olisin tällä hetkellä katkera nelikymppinen, jos en olisi käynyt pettämisepisodia läpi mieheni kanssa. Yksi tosiasiahan on se, että pettäjä on petetylle muutakin kuin pettäjä. Kaikissa ihmisissä on hyvät ja huonot puolensa. Pettäminen on paskajuttu, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa piirre ihmisessä.
Mua on petetty, tyttöystävä myönsi, että oli nainut levillä jotain toista kundia. En pystynyt antaa anteeksi ja ero tuli. En vieläkään ole päässyt siitä yli ja on vuosi 2008 jo! En pysty luottamaan naisiin en varmaan koskaan täysin ja ehkä ei kannatakaan psyykeen takia. Mulla meni koulut vituralleen armeijat ja kaikki yhden naisen takia jota rakastin. (ensirakkaus)
ettei koko elämä mene pilalle yhden ihmisen takia , kyllä toivut petoksesta kun käyt sen kunnolla läpi ittesi kanssa , käy koulut loppuun ,löydät vielä hyvänkin ihmisen , kaikkea hyvää elämääsi toivotan , kyllä selviät.
ettei koko elämä mene pilalle yhden ihmisen takia , kyllä toivut petoksesta kun käyt sen kunnolla läpi ittesi kanssa , käy koulut loppuun ,löydät vielä hyvänkin ihmisen , kaikkea hyvää elämääsi toivotan , kyllä selviät.
Ero tulee asian vuoksi ennemmin tai myöhemmin
Riippuu täysin tilanteesta. Jos on toista käynyt naimassa niin homma on paljon vaikeampi kuin pienemmät kertaluontoiset vahingot jotka on tajuttu lopettaa ajoissa. Asiaan saattaa usein liittyä myös muita lieventäviä asianhaaroja jotka saattavat helpottaa petettyä ymmärtämään tapahtunutta.
Esimerkiksi isot kriisit pettäjän elämässä tai vaikka olematon seksielämä kotona voi saada ihmisen mielen horjumaan ja tekemään asioita joita ei pysty itselleenkään selittämään.
Anteeksi antaminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä pienissäkin tilanteissa, mutta on ehdottomasti mahdollista ja välttämätöntä suhteen jatkumisen kannalta.
Olen ilmeisesti antanut edellisissä teksteissäni ymmärtää että olisimme naimisissa, näin ei kuitenkaan ole, minulla on vaan tapana sanoa häntä miehekseni, koska hän on minua kuitenkin jonkun verran vanhempi.
Ja siis sen mieskin on jo myöntänyt, että pettäminen ei missään nimessä johtunut siitä, ettenkö olisi antanut hänelle tarpeeksi rakkautta. Ja mitä tuohon seksielämään tulee niin sitä on kyllä ollut ihan riittämiin, tai jos jompikumpi elää puutteessa niin siinä tapauksessa se olen ehdottomasti minä itse. Ei hän ole syytä pettämiselle osannut kertoa, ja ehkä parempi niin.
Ihmettelen itsekin miten rauhallisesti olen tähän asiaan suhtautunut alkujärkytyksen ja huutojen jälkeen, tosin ruokahalu on kadonnut täysin. Lauantai päivä ja ilta meni jo suhteellisen hyvin, samoin myös eilinen muutamaa tiukempaa keskustelua lukuunottamatta, mutta ne kai kuuluvat asiaan. Osasin jopa jo nauraa yhdessä miehen kanssa joillekin aivan tyhmille asioille. Mutta nyt heräsin puoli kolmelta yöllä ilmeisesti painajaisiin ja herätin miehenkin. Ensin oli jonkin aikaa kamalan ihanaa, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että lähdin menemään ja pyysin että soittaa jos siltä tuntuu. Nyt tässä odottelenkin että soittaako hän ennen töihin menoaan vaiko ei.
Luulin todella, että saatiin jo kaikki asiat keskusteltua ja sovittua, mutta ei niin ei. Mutta kai tämä vie oman aikansa, minä olisin valmis kyllä sen yli taistelemaan, yhdessä. Kuten sanottu, ettei tarvitse jälkeen päin katua.
se vaatii, eli älä hötkyile..
Terapeutti sanoi, et noin 1/2 vuoden jälkeen tietää voiko antaa anteeksi. Riippuu tietty ihmisestä, mä tiedän nyt jo et tän yhden hairahduksen voin antaa anteeksi, mut jos niitä tulee lisää niin se on heipparallaa!
Vaikeeta onkin se itse toimenpide, eli anteeksianto. Ja tosiaan, se sama hairahdus voi sattua itsellekin joskus, vaikka 10 vuoden päästä.. ja silloin parisuhdetta taas punnitaan ja anteeksiantokykyä.
Mä olin aiemmin vankasti sitä mieltä, et jos mies mua pettää niin se on loppu heti, mut eipä niin käynytkään. Ei tätä tunteiden myllerrystä osaa kuvitellakaan ennenkuin kohdalle osuu.
Tsemppiä sulle, kyllä se siitä jos rakkautta on!
Oi miten tuttu tunne. Minäkin luulin joskus että jos joku minut pettää niin se on sitten heti sen tarinan päätös. Mutta ei se nyt sit kuitenkaan tositilanteessa niin tainnut mennäkään..
Anteeksi anna, ihan itsesikin vuoksi. Katkeruus myrkyttää muuten mielesi ja elämäsi kärsii. Muista. SINÄ et ole pahaa tehnyt. Pettäjä on se joka vääryyden teki, hän siitä kärsiköönkin. Hyväksyä sun ei sitä tekoa kuitenkaan tarvitse.