Kristitty ja alkoholi

meni 17-vuotta elämästä alkohoin parissa.palkat töistäni sain jotta voin juoda,urheilut loppui,kaverit vaihtui ja ihmissuhteet epäonnistui.halusin täys raittiuden ja monen päätöksen jälkeen ,todellisen taistelun tehtyäni onnistuin olemaan kokonaisen vuoden juomatta alkoholia yhään tippaa.sen jälkeen ajattelin että kai se nyt on hyvä kun muutkin...no ei se naurata vaan nykyisinkään ja olot on mitä on.lopetin viinan juonnin monta vuotta sitten jo,onnekseni kylläkin,se on pahinta.punaviinissä on edes jotain hyviä ainesosia mukana...eikä sitä voi kipata älyttömästi.vaikee homma,kun kaikki on riippuvaisia alkoholista.ei se munkaan sisäiseen olooni parasta palsamia ole.mä en o varma oliko viimesel ehtoollisel alkoholitonta punkkua vai oliko ne kännissä silloin...empä usko niitten kovin kännissä olleen kuitenkaan.kyse kai on miten käyttäydyt ja ajattelet kun olet alkoholin vaikutuksessa.ei ehkä kannata masentaa itseään tuomitsemalla turhaan.liikaa juomalla masentuu muutenkin ja krapula on jokaisen masennuksen esiaste.ota jos otat jos et eroonkaan pääse.ota hyvin mielin ja tee se vaikka herran kunniaksi loukkaamatta ketään ajatuksilla sanoilla ja teoillasi,jos siihen pystyt niin kuka sinut voi tuomita?

se poistettiin ja mun sanoma oli suunnilleen ,että painit vaikean asian kanssa koska lähes joka ainoa on riippuvainen alkoholista.

...ohjetta kuin,ettet anna kuninkaan ohjata eloasi...vaan ohjaat itse kunigasta,kö ?!?
Sama homma tuon etelä-ameriikan syöpäkääryleen kera lienee...ainakin kohdallani tuo toimi hyvin !?!
Tsemppiä vaan ja MPKRY:n metsäkeikka rientoja kohdallesi !?!
;-)

Se on omantunnonksymys. Omaatuntoa vastaan ei kannata tehdä mitään. Eli varsinkin koska alkoholi on sinulle ongelma, on parempi olla ilman. Itsekin olen absolutisti ja se on oikein mukavaa elämää.

Kirkko puolustaa ihmisarvoista elämää ja sen edellytyksiä.Yhteisöllinen sitoutuminen luo myös sosiaalisen tukiverkoston ja tuo ystävät, jotka vähentävät päihteiden käytön halua ja mahdollisuutta. On tärkeää, että kirkko pitää esillä – fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden lisäksi – hengellisyyden merkitystä päihdeongelmista vapautumisessa.

Miksi päihdekysymykset kuuluvat kirkolle? Kristillisen käsityksen mukaan ihmisellä on
loukkaamaton arvo sillä perusteella, että hän Jumalan kuvaksi ja työtoveriksi luotuna on
Jumalan huolehtivan ja pelastavan rakkauden kohde. Ihminen ei ole ansainnut eikä hankkinut
arvoaan, se on annettu hänelle lahjana. Tämä arvo on siten olemassa ihmisen laadusta,
suorituksista, hyödyllisyydestä tai asemasta huolimatta. Se on ehdoton. Kaikilla ihmisillä on
sama arvo. Uusliberalismi määrittää ihmisen arvon hänen hyödyllisyytensä perusteella. Mitä korvaamattomampi joku on, sitä arvokkaampi hän on, helposti korvattavilla on hyvin alhainen arvo.
Yhteisöllisyyden puutteesta johtuva sosiaalinen eristyneisyys ja kodittomuus tuo helposti
mukanaan henkisen kodittomuuden. Kun ei osallistuta mihinkään yhteisöön, ei koeta
myöskään elämän mielekkyyttä eikä moraalista velvoitetta noudattaa yhteisön normeja.
Tämä on se maaperä, jossa alkoholin ja huumeiden käyttö sekä rikollisuus kasvavat ja kukoistavat.
Jeesus liittyi julistuksessaan ja toiminnassaan myös Vanhan testamentin profeetalliseen perintöön,
johon kuului yhteiskunnallisen vanhurskauden julistaminen ja toivon viestin tuominen
köyhille, sorretuille, vangituille ja sairaille (Lk. 4:1622; Jes. 53:38). Profeetat olivat
kiinnittäneet huomiota paitsi uskonnolliseen rappiotilaan myös sosiaalisiin epäkohtiin. He
puolustivat etenkin köyhiä, leskiä, orpoja, vanhuksia ja muukalaisia. Raamattu antaa alkuseurakunnan elämästä hyvin kokonaisvaltaisen kuvan, jossa pelastus ja uusi rakkauden täyttämä
elämä kuuluvat yhteen. Alkuseurakunnan diakonien huolenpidon kohteina olivat erityisesti
yhteiskunnan syrjäytyneet: köyhät, sairaat, vammaiset, nälkäiset, janoiset, asunnottomat
ja orvot sekä vangitut.

Kirkko ja seurakunnat ovat läsnä koko suomalaisessa todellisuudessa ja kohtaavat ihmiset
siinä elämänpiirissä, jossa he elävät. Kirkko on arvoyhteisö, jolla on erittäin laaja kosketuspinta
suomalaisiin. Kirkon toiminta vaikuttaa suuresti suomalaisen yhteiskunnan moraaliin ja yksilöiden käyttäytymiseen. Kirkko voi omalla toiminnallaan vaikuttaa päihdehaittojen määrään ja laatuun. Ehkäisevä päihdetyö on käsitteenä korvannut raittiustyön. Kysymys on myös sisällöllisestä muutoksesta. Jos raittiustyö asetti tavoitteekseen täysraittiuden vaalimisen, ehkäisevä päihdetyö hyväksyy tavoitteeksi myös päihdehaittojen vähentämisen ja ns. kohtuukäytön. Alkoholin käyttötottumukset vaihtelevat suuresti raittiudesta ja vähäisestä käytöstä uurkulutukseen
ja täydelliseen riippuvuuteen. On tärkeää, että kirkko tukee niitä, jotka ovat valinneet täysraittiuden elämäntavakseen. Erityistä
tukea tarvitsevat nuoret – koululaiset ja opiskelijat – jotka kokevat kaveripiirin ja kulttuurin paineet kovina ja voivat ajautua tahtomattaan käyttämään päihteitä. Nuorisokulttuurissa on kuitenkin nähtävissä trendejä, joissa suhtaudutaan kielteisesti humalajuomiseen. Kirkolla on mahdollisuuksia luoda ja edistää päihteetöntä toimintaa.Ehkäisevässä päihdetyössä ja sen tavoitteiden asettamisessa on hyvä ottaa huomioon alkoholin kohtuukäyttö. Raittius kuuluu nykyisinkin tiettyihin ikäkausiin ja tilanteisiin. Jotkut ihmiset ovat valinneet raittiuden elämäntavakseen. Erityisen suositeltavia päihteettömiä alueita ja kausia ovat muun muassa lapsuus ja nuoruus, raskaus, työpaikat, liikenne ja sairauden
aika.

Ehkäisevä päihdetyö on terveyden edistämistä. Terveydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä
laajasti fyysisen, sosiaalisen, henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin edistämistä. Maailman
terveysjärjestö on määritellyt terveyden edistämisen yhteisölliseksi toiminnaksi ja korostanut politiikan käyttöä terveyden mahdollistajaksi. Terveyspolitiikassa ehkäisevän päihdetyön keskeinen elementti on sellaisen laajaalaisen yhteisöllisen toiminnan edistäminen,
jolla on vaikutuksia myös terveyskäyttäytymiseen.
Kirkko arvostaa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin eteen tehtävää työtä ja haluaa osallistua
siihen omalla panoksellaan. Kirkon ydinsanoma on siinä jokainen voi kokea armon ja anteeksiantamuksen sekä löytää elämälle merkityksen ja tarkoituksen. Seurakunta on yhteisö, joka tukee sosiaalista vastuuta. Osallistuminen seurakunnan toimintaan vähentää tilaisuuksia päihteiden käytölle sekä edistää päihteettömyyttä.Kirkon näkökulmasta ehkäisevän päihdetyön tärkein ulottuvuus on siinä, että kirkko auttaa ihmisiä ja yhteisöjä arjessa selviytymisessä ja vaikuttaa päihteetöntä elämää edistävien rakenteiden syntymiseksi. Kirkko tukee terveitä elämäntapoja ja vastuullista käyttäytymistä. Kaikki seurakuntien toiminta onkin ehkäisevää päihdetyötä. Ehkäisevään päihdetyöhön voivat osallistua paitsi seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijät ja vapaaehtoiset myös kaikki seurakuntalaiset omassa elämänpiirissään. Erityisen tärkeää on se, miten vanhemmat ja isovanhemmat kasvattavat lapsiaan ja lasten lapsiaan päihdekysymyksissä ja miten kirkko
tukee heitä tässä tehtävässä.

Päihdeongelmat ovat läheisessä yhteydessä köyhyyteen, syrjäytymiseen ja väkivaltaan.
Päihdeongelman taustalla voi olla mielenterveysongelma. Kirkon oma toiminta köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mielenterveysongelmista kärsivien auttamiseksi sekä väkivallan vähentämiseksi ovat osa ehkäisevää päihdetyötä. Kirkon yhteiskunnallinen vaikuttaminen heikkoosaisempien
elinolosuhteiden parantamiseksi palvelee samaa tavoitetta.

Päihdeongelman lähtökohtana on riippuvuus. Olemme tekemisissä riippuvaisten ihmisten
kanssa olipa käytetty aine mikä tahansa. Riippuvuudella tarkoitetaan pakonomaista käyttäytymistä, jossa ihminen on menettänyt hallinnan johonkin riippuvuutta aiheuttavaan asiaan,esimerkiksi päihteisiin. Erilaisia tulkintoja riippuvuuden synnystä ja riskitekijöistä on monia. Lääketiede korostaa fysiologisia ja biologisia tekijöitä, esimerkiksi perimää, aineenvaihduntaa ja hermoston toimintaa.

Riippuvuuden syntyä ja riskejä voidaan tarkastella myös elinympäristöstä, elämäntavasta,
kulttuurista, henkilöhistoriasta tai vaikkapa oppimisesta käsin. Olennaista näyttää kuitenkin
olevan jokaisen oma kokemus ja tilanteet, jotka liittyvät päihteiden käyttöön. Päihteet ovat
usein pakoa karusta ja ahdistavasta elämäntilanteesta. Kyse voi olla myös siitä, että päihteitä käytetään itsehoitona sairauteen. Riippuvuudella on taipumus siirtyä seuraavalla sukupolvelle. Yksi päihdetyön suurimpia haasteita onkin riippuvuuden ketjun katkaiseminen.

Alkoholin kokonaiskulutuksella yhteiskunnassa on vaikutuksensa haittojen määrään. Mitä
”märempi” yhteiskunta on, sitä enemmän ihmisiä altistuu päihdeongelmille. Euroopan unionin
jäsenyyden myötä kansallisen alkoholipolitiikan toteuttamisen mahdollisuudet ovat kaventuneet.
Alkoholin hinnan lasku, saatavuuden paraneminen ja yksityishenkilöiden tuontimahdollisuudet
ovat kasvattaneet kokonaiskulutusta.
Riippuvuudesta toipuminen vaatii kärsivällisyyttä ja siinä tarvitaan toisten ihmisten tukea.
Yksin on vaikea selviytyä ja löytää uutta ”käsikirjoitusta” elämälle. Tukea tarvitsevat myös
perheenjäsenet ja muut lähipiirissä elävät. Päihderiippuvainen on sairas ihminen, jolta ei voi
aina vaatia rationaalista harkintaa. Toipuminen edellyttää kuitenkin sitä, että päihderiippuvainen
toimii itseään aktiivisesti hoitavana yksilönä, eikä jää vain passiiviseksi hoidon kohteeksi.
Yksilön vastuun ohessa on korostettava yhteisön merkitystä päihdeongelmaisen toipumisessa.

Päihderiippuvuudelta suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi turvalliset perhesuhteet ja uskonnollinen vakaumus. Erityisesti nuorilla täysraittius on yhteydessä uskonnolliseen vakaumukseen. Pohjanmaalla selvästi muuta maata alhaisempaa alkoholin käyttöä selittää uskonnollinen aktiivisuus. Tutkimuksen mukaan perheen elämäntavan piirteet, kuten uskonnollisuus, voivat tukea lapsia. Ne ovat suojaamassa lasta ongelmakäyttäytymiseltä, päihteiden käytöltä ja päihteitä käyttäviltä ystäviltä.

Kristillisen uskon ytimessä on pyrkimys reagoida niiden ihmisten hätään, jotka ovat nimenomaan
syyllisyyden, häpeän ja synnin julkisen stigman vuoksi joutuneet marginaaliseen
asemaan yhteiskunnassa.

On tärkeää, että kirkko pitää esillä – fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden lisäksi
– hengellisyyden merkitystä päihdeongelmista vapautumisessa. Se tarkoittaa sitä, ettei päihdeongelmien hoidon tavoitteena ole vain kuntoutus, vaan kokonaisvaltainen parantuminen.
Päihteettömän elämän aloittaminen vaatii identiteetin uudelleen rakentamista. Evankeliumin
sanoma on vastaus polttaviin syyllisyyden kysymyksiin, joita päihdekeskeinen elämä on
saattanut tuoda mukanaan. Jo tässä elämässä on täyden käänteen, täyden anteeksiantamuksen
ja armon mahdollisuus.

Miten sitten suhtautuu omaan juomiseensa? Jos se aiheuttaa omalle itselle ja läheisille pahaa mieltä ei tuskin kannata juoda, tai käyttää muita päihteitä. Kirkkokaan ei kiellä sylkemästä kuppiin, mutta omaa omatuntoaan vastaan ei kannata tehdä. Ja jos kohtuukäyttöön ei pysty kannattaa pysyä erossa koko aineesta. Ei absolutismi ole paha vaihtoehto. Päinvastoin!

Jos kerta alkoholi on sinulle ongelma, eikö olisi parempi olla ilman koko ainetta? Mihin sinä sitä tarvitset? Ilman viinaa voi elää ihan hyvää ja hauskaa elämää. Ja varmasti kannattaisi puhua asiasta jollekin luotettavalle (uskovalle) ihmiselle, jolle voisit vaikka soittaa, kun vaikea hetki tulee.

Miksi ylipäätään käytät alkoholia, jos se kerta on ongelma sinulle? Mihin tarvitset sitä? Kannattaisi varmaan puhua asiasta jollekin luotettavalle uskovalle ystävälle, ja voisit ehkä soittaa hänelle, kun tiukka paikka tulee eteen.

Jokainen ihminen on vastuussa itselleen siitä mitä tekee. Elämä opettaa kulkemaan lähellä keskitietä. Lapset ovat tietenkin eriasiat, sillä hehän elävät vanhempiensa vastuulla.

voisko joku kertoa vähän tarkemmin alkoholin etiikasta ja motiiveista jotta saisin aineen kuntoon :)

Veljeni Herrassa.
Itse uskoon tultuani pääsin täysin vapaaksi alkoholismin kirouksesta. Sinulla näyttää tuon tipottelu tulleen sellaiseksi kahleeksi jota voi jo sanoa riippuvuudeksi. Esitän sinulle itse kokemaani. Ensinnäkin Pyhä Raamattummehan sanoo selkeästi,että "älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno". Ymmärrät varmaan, että tämä koskee kaikkia alkoholijuomia, eikä vain viiniä. Olet siis synnin kahleissa kiinni tällä hetkellä. Rukoile Jumalaa ottamaan tuo himo pois, hinnalla millä hyvänsä, mutta vaadi Häntä vapauttamaan sinut oman tahtonsa keinoilla. Jos olet valmis minkälaiseen tahansa Jumalan vastaukseen, niin Hän kyllä vastaa.
Jään rukoilemaan puolestasi.

Eikös raamattu nimenomaan kehota "humaltumaan" jeesuksesta?
http://www.youtube.com/watch?v=5bwc3a1O9lY

Efesolaisille 5:18
Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä

1 Korinttilaisille 6:10
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Lue Raamattua ensimmäiset 100 sivua niin huomaat mitä kännissä tuolloin sai toimittaa . Rivo kirja mutta lukeminen jatkuu ...

Täällä on kohtalotoveri: Mihin viinaa tarvin? Siihen, että saan rauhan Jumalan rauhaa odotellessa - en jaksa rukoilla ja taistella, kun väsymys iskee. Haluan rauhan heti, enkä taistelun jälkeen. Olen sanonut Jumalalle monta kertaa: Sinä tiedät, missä minä olen, minä en tiedä Sinun olinpaikkaasi. Sinä voit korjata sen, minkä minä olen rikkonut. Ja taas odotan vastausta juopuneena - ja valmistaudun arjen koitoksiin hetken hiljaisuudesta nauttien ja tietäen, ettei kannattaisi tehdä tätä.