Eli asiaan,jätin naisystävän hiljakkoin: Sanoi ettei voi elää ilman minua,olin hänenlle se jota on aina toivonut.Meseteltiin ja hän sanoi jättävänsä elämänsä ja siirtyvänsä rajantaakse.en aluksi uskonut häntä,luulin että on vain huomion hakua,kertoi minulle juoneen pullon viinaa ja ottanut pari purkia lääkkeitä. Mesettely jatkui ja soiteltiin puhelimella, homma eteni niin että nyt on tosi kyseessä. Soitin hätäkeskukseen ja kerroin tilanteen. He ottivat asian todesta ja ensiapu ryhmä saapui paikalle,koittivat elvyttää ilman tulosta, ja veivät teholle,eikä sielläkään saatu toivottua tulosta,eli siirretiin isomman kaupukin teholle, jossa oli kolme päivää ja sen jälkeen osastolle tarkkailuun. Pakkohoito edessä. Soitin sairaalaan ja kyselin hoitavalta lääkäriltä tillannetta, kertoi että kriittinen vaihe on ohi, mutta jos en olisi soittanut apua niin huomista ei olisi nähnyt. Itsellä niin syyllinen olo ettei kehtaa edes peiliin katsoa. Jumalalle kiitos että otin asian todesta.Ja kiitos kaikille jotka osallistuivat hänen pelastamiseen.
Pelastin x:än hengen
..............................
142627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itsellesi, et ole tehnyt mitään pahaa. Ystävälläsi täytyi olla jo pahoja mielenterveydellisiä ongelmia.
Nyt hän saa niihin apua, hänestä tulee ehkä eri ihminen kun omat asiat on kunnossa, ei tarvitse ripustautua toiseen vaan pystyy seisomaan omilla jaloillaan.
Älä syytä itseäsi, syy ei ollut sinun.
sun ei todellakaan kannata tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta..toi ei ollu sun syysi..sähän pelastit sen! erot voi olla vaikeita mutta taustalla ilmeisesti jotain muitakin juttuja joihin hän saa nyt apua.. jaksamista sinulle äläkä syytä itseäsi..=)
Olen itse samankaltaisessa tilanteessa, suhde on kariutunut eikä meillä kummallakaan ole voimia nostaa sitä tästä enää. Itse olisin jo lähdössä, mutta puoliskon mielenterveys ei ole niitä vahvimpia, ja pelkään, että hän tuhoaa oman elämänsä jos ei pääse suhteesta yli. Yhdessä on kuitenkin oltu jo jonniin aikaa, ja oltaisi edelleen jos ei elämä veisi näin pahasti eri suuntiin. Mutta tekstisi lukeminen vakuutti, etten ole vastuussa hänen ratkaisuistaan. Voin yrittää tehdä tämän helpommaksi, mutta vastoin tahtoani suhteeseen en voi jäädä. Älä syytä itseäsi. Jos voit, ole hänelle tukena, mutta jos hän ei pysty uskomaan omaan elämäänsä, se, että olisit 'uhrautunut' ja jäänyt hänen luokseen ilman rakkautta, ei olisi tehnyt kenestäkään pidemmän päälle onnellista. Voimia siis!
noin neljäss tunnissa,kun exän kävi mun luona,tuntui kuin kaveri olis tullut kyläään,piti aloittaa alusta entisen kanssa,ja huomasin ettei minulla olen mitään tunteita häneä kohtaan, olenkoha tunnunevammanen, en tiedä, mutta uusi tuntuu paremaltalta kuin vanha.Ajatus maailma tuntuu paremmalta ja kaikki muukin.
eli tässä vanha ja uusi naineen kyseessä,vanha on menneen talven lumia,johon on suhde lopppu.uusi on kyseessä.jonka kanssa haluan jatkaa.
Hyvänen aika sentään, jos joku kertoo tekevänsä itsemurhan, siirtyvänsä rajan taa, vetävän itsensä kiikkuun tms., on asiaan aina suhtauduttava vakavasti ja soitettava HETI apua! Exäsi olisi voinut vaikka kuolla teidän mesettämisen aikana ja silloin sinä olisit ollut ainakin pieneltä osaltasi vastuussa asiasta:o Parempi turha keikka, kuin se että toinen kuolee. Uhkailu on aina viesti jostain -oli sitten vaikka pilailua- ja silloin on ihan paikallaan, että joku käy keskustelemassa ko. henkilön kanssa.
Miten kylmästi jätit naisesi? Tuliko se hänelle yllätyksenä, oliko jo uusi rinnallasi ennen jättämistä? Joskus pienillä teoilla voi olla kauaskantoiset seuraamukset toisen elämässä. Sen tähden toivon kaikkien jättäjien osaavan huomioida sen miten toinen jätetään, koska jätetyn kohtalo voi joskus olla kova selviytymispaikka, niin miehellä kuin naisellakin.
ihan hirveän rankka kokemus. Itse tulin jätetyksi melkein 30 avioliitovuoden jälkeen. En millään voinut ymmärtää, että hyvä, turvallinen ja arkinen elämä oli ex-miehelleni mitäänsanomatonta. Emme edes koskaan riidelleet ja siksi en osannut aavistaa toisen naisen olemassaolosta. Kun mieheni sitten muutti tämän toisen luokse, niin kyllä siinä muutamaan kertaan ajattelin, että minulla ei ole enää kenellekään mitään annettavaa ja ettei turhempaa elämää ole olemassa. Ihan tosissani siis ajatukseni kulki sitä rataa, että yhtä hyvin voisin luopua koko leikistä ja että tässä tämä nyt sitten oli. Ymmärrän siis alkuperäisen ex-puolisoa todella hyvin. Onneksi kuitenkin tajusin ettei kukaan toinen ihminen ole sen arvoinen, että sen takia kannattaa päivänsä päättää eikä halveksittavampaa henkilöä tänä päivänä elämästäni löydy kuin oma ex-puoliso.
Perusohje elämässä: vältä mielenterveyspotilaita, ne aiheuttavat ainoastaan turhia ongelmia muille.
Voitko itse taata sen että tulet loppuikäsi "käymään täysillä"? Mielen sairauksia on monia, jotkut jopa sellaisia, että niistä kärsivä ei vain itsekään tiedä niistä kärsivänsä. Usein esimerkiksi antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä selviytyy elämästään ilman mitään "diagnoosia" ja aiheuttaa ympäristölleen monesti paljon pahempaa tuhoa kuin vaikka masentunut ja riippuvuuksista kärsivä potilas. Lähes jokaisella meistä on taipumusta jonkin sairauden suuntaan, toisilla se on masentuneisuus, toisilla maanisuus, jollain alkoholismi tai muu päihderiippuvuus, jollain ehkä sairaalloinen ujous, harvalla skitsofrenia tms. Periaatteessa jokaiselta ihmiseltä on löydettävissä jonkinlainen persoonallisuushäiriö, nämä piirteet eivät ehkä tule esille joka tilanteessa tai kaikkien ihmisten seurassa... eikös niin?
Ei millään pahalla, onnea ja menestystä sinulle ja mahtavalle egollesi.
älä suotta itseäsi syytä ... itse koitin kanssa lähteä täältä samantapaisesta syystä ... ja en minäkään siitä ketään voi syyttää niin no tietty itseäni olin heikko ja halusin ratkaisun asioihin ... se oli huono valinta ja kadun sitä ... mutta tuo tietysti jotakin kertoo siitä kuinka vakaasti on ollut toinen mukana suhteessa ... sitä et kertonut kuinka ja miksi ero tuli ... mutta ilmeisesti tuli aika yllätyksenä toiselle ... itse ajattelin että asiat mitkä eroon johti oli niin pieniä ettei niiden takia olisi edes kannattanut laittaa suhdetta poikki ollenkaan ... mutta kuinka ollakaan kun mietin uskallanko jatkaa niin oli toinen jo löytänyt toisen ... ja siis se minut turhautti kun en saanut itse epäröidä ... ja se ajoi minut niin toivottomaan yritykseen lähteä täältä ... mutta kaikesta huolimatta en minä voi toista syyttää ... itse olin vastuussa siitä ja itse olin se joka epäröi ... vaikka kuinka ajattelisi niin silti jokainen on vastuussa teoistaan joten ole ihan huoleti ... jos olet kuitenkin huolissasi aidosti ja mietit niin mitään peruuttamatonta ei varmasti ole tapahtunut ... ainahan voit koittaa palata yhteen jos siis tuntuu että tunteita on vielä jäljellä ... mutta älä anna toisen luulla että palaaminen tapahtuu tämän asian takia koska silloin on edessä tilanne että toinen luulee että itsemurha yrityksellä saa kaiken läpi ja seuraava kerta tulee ... nyt onkin siis tärkeää ettet anna mitään "tunnustusta" asiasta vaan tuet joko kaverina tai sitten et ollenkaan ... ja jos on tunteita vielä kyseistä ihmistä kohtaan niin tämmöisen tapahtuman jälkeen ne on ilmeisesti aika aitoja ... joka tapauksessa voimia sinulle ja ei mitään turhia itse syytöksiä ...
No jaa, enpä oikein tiedä että miksi sinulla pitäisi olla jotenkin syyllinen olo. Ottaen huomioon, että pelastit ihmishengen, niin luulisin, että olosi pitäisi olla hyvä (kun kerran urotekoja olet tehnyt).
Normaali ihminen ei yritä itsaria jonkun kariutuneen suhteen vuoksi. Jos näin tehtäisiin, ihmiskunta olisi kuollut jo ajat sitten sukupuuttoon. Tuollainen itsarihakuisuus on ehkä merkki muista ongelmista, mihin sinulla tuskin on syytä (esim siis mielenterveysongelmista).
Jotkuthan voivat uhata, että he tekevät itsarin, jos kumppani ei jatka seurustelua. Tuo taas on kiristämistä, jota ei normaali ihminen harrasta.
Hyvin olet toiminut, eikä sinulla ole syytä syyllisyyteen, päinvastoin.
Joskus tunteettomuudella voi saada pahaa aikaan. Ero ei aina ole helppo, varsinkin jos se tulee yllättäen, ilman ennakkovaroitusta. Sen tähden vastuu erossa kuuluu molemmille. Jos mies/nainen kykenee hoitamaan eronsa edes hieman inhimillisyyttä noudattaen monet murheet olisivat estettävissä. Erota saa, mutta joskus ero tuhoaa paljon sellaista mitä ei ehkä haluaisi, ehkä eroon kannattaisi siksi myös hieman panostaa, näin elämä jatkuisi myös "erotetulla" helpommin.
että pääsit eroon, olisi vielä sotkenut sunkin elämän vielä pahemmin. Tsemppiä ja pysy kaukana, älä kiusaa sitä olemalla yhteydessä ja luomalla mahdollisuuksia pelastaa se uudelleen, voit joutua tilanteeseen, jossa olet joku vitun tukikeppi mielenterveysongelmista kärsivälle ex:lle ja tätä ei kukaan järkevä nyxä katsoa kauaa.