Jäänkö yksin..

Olen vesimiesnainen ja asun avomieheni kanssa yhteisessä asunnossa. Olemme olleet yhdessä noin kolme vuotta mistä saman katon alla parisen vuotta. Ongelmani on se, että tunnen yhdessäasumisen ahdistavaksi. Sitä tunnetta on hankala selittää. Olen taistellut tämän tunteen kanssa siitä lähtien kun muutimme yhteen. Ajattelin sen menevän ohi, koska takanani oli pitkä sinkkuaika. Olen aina ollut hyvin omillani toimeen tuleva ja viihtynyt hyvin yksin. Tähän asti se tunne onkin mennyt ohi.. Nyt minusta tuntuu, että oikeasti tukehdun. Olen jatkuvasti väsynyt ja äreä, mitä en tavallisesti ole..Rakas harrastus, kuvataiteet on jäänyt aivan taka-alalle eikä elämä muutenkaan tunnu mielenkiintoiselta. Tuntuu kuin kaikki energia menee parisuhteen ylläpitämiseen. Tämä surettaa minua kovasti, koska mieheni rakastaa minua. Olemme muuttaneet isompaan asuntoon ajatellen että se helpottaisi. Sen lisäksi mieheni on aika paljon poissa kotoa. Sekään ei tunnu enää auttavan. Olemme puhuneet asiasta ja hän kyllä ymmärtää mitä yritän sanoa. SILTI olo ei helpotu. Mieheni on ns. tyypillinen suomalainen mies eli ei puhu tunteistaan. Hänen kanssaan elämä menee aina samoja ratoja. Koskaan emme ole nauraneet vedet silmissä tai riidelleet kunnolla. Olen ehkä tympääntynyn siihen, että hänelle menee kaikki läpi. En tarkoita valehtelemista vaan sitä ettei hän reagoi voimakkaasti yhtään mihinkään. Itse olen puhelias ja seurallinen ihminen. Meidän tuntien hiljaisuudet ovat alkaneet ahdistaa minua. Olen ehdottanut, että jatkaisimme seurustelua mutta asuisimme eri osoitteissa koska en haluaisi antaa vielä periksi. Hänen mukaansa siinä ei ole mitään järkeä. Tätä menoa meidän suhteemme kuolee hitaasti mutta varmasti. Säikähdin sitä, että olenko kyvytön pitämään yllä parisuhdetta. Pystynkö siihen ikinä, koska olen aikaisemmissakin suhteissa tuntenut näin. Tämä on vain se vakavin kaikista. Milloin on järkevin antaa periksi eikä riuduttaa itseään suhteessa mikä ei todennäköisesti johda enää mihinkään?