Olen täällä asuessani joitakin vuosia tutustunut hurmaaviin miehiin, mutta jostakin syystä heihin ei saa kiintyä. Miksi? Mitä he pelkäävät, sitoutumistako vai sitä, että kaverit nauraa;))) ?
Ihannemieheni Kouvolasta?
Idaemilia
5551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lueskelin aamutuimaan kysymyksesi ja jäin vähän mietiskelemään asiaa. Sitoutumisen pelko on varmaan aika suuri tekijä ihmissuhteissa tällä iällä. Tietysti se riippuu paljon siitäkin onko takana esim pitkä avioliitto, kuinka paljon erosta on kulunut aikaa tai onko jompi kumpi ollut koskaan naimisissa tai pitkässä avosuhteessa. Sitoutuminen pitää tietysti sekin ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Joku ymmärtää sen yhteisenä asumisena, "perinteisenä" liittona. Nykyisin aika moni meidän ikäinen pari pitää kumminkin oman asuntonsa, silti voi olla pitkiäkin aikoja jomman kumman luona, tilanteen mukaan. Miten osoitat oman sitoutumisesi ja mitä vaadit kumppaniltasi sen suhteen? Kattelin profiilisi ja luin pari aikaisempaa viestiäsi, osoitatko oman sitoutumisesi liian vaativasti ja vaaditko samaa toiselta? Älä loukkaannu, tämä ei ole syytös vaan kysymys joka tuli mieleen. 50 miehenä voisin antaa vinkin että pidä "ohjakset vähän löysällä". Tämä sitten puolestaan edellyttää täydellistä luottamusta, milloin siihen tilanteeseen uuden kumppanin kanssa pääsee, se onkin sitten jo toinen juttu.
Kiva kun muitakin aamuvirkkuja liikkeellä. Kiitos kommentista.
Kun kiinnostun miehestä vakavammin, niin silloin olen jo oppinut pitämään omien tunteideni siteet tiukilla etten pelästyttäisi miestä karkuun.
Kuitenkin ne vähäisetkin mielenkiinnon osoitukset ovat jo karkottaneet ihastukseni kohteen tiehensä. Sitä olen todella jäänyt miettimään, enkä löydä mitään järjellistä selitystä sille. En tiedä syytä, siksi esitinkin kysymyksen tähän arvoitukseeni.
Itse olen tavannut täälä Kouvolassa muutamia kivoja naisia ja jäänyt vähän sama tunnelma kuin sinulla. Tuossa mietin, että taidan yrittää liikoja ja liian nopeasti. Yksinäisyys sen varmasti aiheuttaa. En kuitenkaan itsekään halua olla liian tiivisti ja tilaa ja vapautta täytyy suhteessa olla.
Täytyy pitää itsensä paremmin ohjaksissa :)
... mutta kun sen jo tietää, niin osaa olla varuillaan itsensä kanssa, siis kokemuksesta voi oppiakin. Niinpä!
Mukava kuulla, että en ole tuntemuksieni kanssa ihan yksin. Kiitos sinulle! :)
Miten on, olenko ihan väärässä todetessani tämän syrjäisyyden vaikuttavan ihmisiin liian rajusti? He ovat muita suomalaisia paljon varautuneempia?!? Ja siksi kärsivät enemmän myös yksinäisyydestä.
Heitin tämän kysymyksen ilmaan, että te "viisaammat" voisitte minua vähän valaista tässä asiassa.
Kiitos jo näin etukäteen kaikista mielenkiintoisista ja ajatusmaailmaani avartavista näkökulmista ja kommenteista.
Kuten tuossa aikaisemmin totesin, niin yksinäisyys tekee välillä tepposia, mutta ei kyllä pitäisi olla liian varuillaankaan, kunpa löytäisi tasapainon :)
En tiedä mistä johtuu varautuneisuus, eikä tämän paikan pitäisi olla niin syrjässä, että vaikuttaisi ihmisiin rajusti :) Onhan seudulla kuitenkin ihmisiä, mutta ehkä turhan laajalla ja viihtyvät omissa kuppikunnissaan, jonne sisälle ei helposti mennä.
Tiedä tuosta, ehkä tätä samaa on vähän kaikkialla, täälä kenties hieman enemmän.