Kukaan ei ole koskaan rakstanut mua. En voi asialle mitään. Olen mielestäni tosi ruma kasvoista (lisäksi saan ihmisiltä rivien välistä tämän suuntaista palautetta joka päivä esim. vertailua, kehutaan muiden ulkonäköä, mutta ei koskaan mun). En voi tällekään asialle mitään.
Uskon, että se miksi kaikki kaverini seurustelevat/ovat seurustelleet johtuu siitä, että he ovat kasvoista paljon kauniinpia kuin minä. Silmät riittävän kaukana toisistaan, sopivan mittainen nenä, kasvojen luusto on naisellinen yms.
Hluaisin kyetä vaikuttamaan asiaan -> omiin kavoihini, mutta määräänsä enempää en niitä pysty muuttamaan (meikkaus hiukset). Jollain tavalla haluan tuntea että hallitsen tilanteen, hallitsen omaa ulkonäköäni, ja olenkin ajautunut syömishäiriöön (syön vähän ja liikun hulluna). Tiedostan tämän, mutta en ehkä edes halua parantua, koska
Vartaloni, painoni, on ainut asia joita ulkonäössäni voin hallita. Vartaloni tekee kuten haluan. Se muuttuu siksi miksi sen haluan muuttuvan. Kuihdutan itseäni (vartaloani) koska olen mielestäni niin ruma. Rankaisen äärimmäisellä laihdutuksella itseäni siitä, että olen ruma kasvoista. Ja toisaalta laihtuminen, oman äärimmäisen laihan vartalon näkeminen, tuottaa iloa ja tyydytystä, koska tunnen jollain hassulla tavalla, että voin vaikuttaa ulkonäkööni. Kolmanneksi kun mielessäni on koko ajan vain laihduttaminen, en ehdi miettiä ja surra sitä, että olen yksin (en seurustele).
tiedän että olen sekopää tämän ulkonäkö asian suhteen, mutta...minkäs teet.
onko kohtalotovereita?
Uskon, että se miksi kaikki kaverini seurustelevat/ovat seurustelleet johtuu siitä, että he ovat kasvoista paljon kauniinpia kuin minä. Silmät riittävän kaukana toisistaan, sopivan mittainen nenä, kasvojen luusto on naisellinen yms.
Hluaisin kyetä vaikuttamaan asiaan -> omiin kavoihini, mutta määräänsä enempää en niitä pysty muuttamaan (meikkaus hiukset). Jollain tavalla haluan tuntea että hallitsen tilanteen, hallitsen omaa ulkonäköäni, ja olenkin ajautunut syömishäiriöön (syön vähän ja liikun hulluna). Tiedostan tämän, mutta en ehkä edes halua parantua, koska
Vartaloni, painoni, on ainut asia joita ulkonäössäni voin hallita. Vartaloni tekee kuten haluan. Se muuttuu siksi miksi sen haluan muuttuvan. Kuihdutan itseäni (vartaloani) koska olen mielestäni niin ruma. Rankaisen äärimmäisellä laihdutuksella itseäni siitä, että olen ruma kasvoista. Ja toisaalta laihtuminen, oman äärimmäisen laihan vartalon näkeminen, tuottaa iloa ja tyydytystä, koska tunnen jollain hassulla tavalla, että voin vaikuttaa ulkonäkööni. Kolmanneksi kun mielessäni on koko ajan vain laihduttaminen, en ehdi miettiä ja surra sitä, että olen yksin (en seurustele).
tiedän että olen sekopää tämän ulkonäkö asian suhteen, mutta...minkäs teet.
onko kohtalotovereita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi näet asian rankaisuna.
Naamasi on sellainen kun on, sille ei voi mitään ja harvemmin se on niin hirveää kun naiset antavat ymmärtää. Tunnen monta naista jotka pitää itseään epäviehättävänä tai tavallisena vaikka on oikeasti nätti vähintäänkin.
Ehkä tässä on taas kyse siitä että katselet niitä vääriä miehiä, eli toisin sanoen et tunne rajojasi, haikailet joidenkin komistusten perään ja muut miehet ovat näkymättömiä. Ei silloin kannata ihmetellä miksei kukaan mies tule juttelemaan kun et edes näe heitä.
Ja mitä vartaloon tulee, niin se on myös todella kaunis kapistus kun siitä on pidetty huolta. Ei tosin kannata vetää överiksi sitäkään osastoa. :)
ehkä se on se oma subjektiivinen näkemys mikä on se tärkein näkemys. Jos katson peiliin ja näen vain jotain tosi tosi rumaa, niin siinä ei paljon muiden mielipiteet (kehut) paina. Sitten taa jos joku tuntee itsensä kauniiksi ja joku tulee sanomaan rumaksi, niin tuskin semmoinenkaan paljon nappaa, vai mitä? Ja jos tuntee/näkee itsensä tosi rumana, niin mun kohdalla siinä tilanteessa ei edes miehet kiinnosta, ei haluta ja kaikki muukin seksuaalisuus on kuin jäässä.
Toi rankaisu liittyy siis siihen, että rankaisen itseäni siitä että en ole tarpeeksi hyvä. En näytä siltä miltä muut. Tiedostan tämän mutta en vain voi mitään itselleni/tunteilleni -> tunteet johtaa toimintaan.
Mitä aiot tehdä?
Olet vähän päättänyt vain pitää itseäsi rumana ja surkutella sitä yksinäsi.
Mutta olen vähän erimieltä, kaunis nainen voi mielestäni helposti ottaa itseensä jos joku erehtyy hänen ulkonäköään kommentoimaan negatiivisesti. "Ruma" ihminen yleensä tietää itsekkin tilanteen ja siten sanoilla ei ole merkitystä.
Mutta oletko ajatellut että joku ihminen saattaa pitää sinua sööttinä tai seksikkäänä ja ehkä vähän nättinäkin? Makuja on monia, ja mielestäni tuntisit vähän hyvää oloa jos joku mies kehaisis, vaikka et alkuun sitä uskoisikaan. :)
Ja mitä rumuuteen tulee niin harva ihminen on todella silmiin pistävän ruma. Ihminen taitaa olla liian itsekriittinen, yksi finni naamassa saattaa olla jollekkin ihmiselle maailmanloppu vaikka sitä ei kukaan muu huomaisikaan.
"Mitä aiot tehdä?"
jaa a, en oikein tiedä. Umpikujassa koen olevani jollain tasolla. Itsaria olen miettinyt aika monta kertaa täytyy tunnustaa. Mutta tuskin siihen päädyn, koska En halua että perheeni joutuisi taas järjestämään hautajaiset. Lähinnä kirjoitin tänne sen takia, että jos olisin löytänyt jonkun kohtalo toverin ja halusin purkaa pahaa oloa kirjoittamalla ajatuksia ylös.
Tuskin kukaan päättää olla omasta mielestään ruma. Sitä vain on tai sitten ei ole. Tärkeintä on se miten näkee itsensä.
Ihmiset on yksilöitä, kukin ottaa itseensä tavallaan.
Ei ole oikeastaan väliä pitääkö joku nättinä tai ei. Vain sillä on merkitystä miten itse näen itseni. Mutta tottakai muiden kommentit ovat varmasti vaikuttaneet siihen miten näen itseni. Olisin maailman onnellisin ihminen vaikka muut pitäisivät mua todella rumana, mutta jos itse näkisin itseni tarpeeksi hyvänä/nättinä/kauniina.
Olen samaa mieltä, en ole nähnyt koskaan ketään todella rumaa. Mutta kun katson itseäni peilistä, mietin vain: miten voin olla näin käsittämättömän ruma. Kasvoissani on pielessä kaikki. En jaksa kuvailla tarkemmin, mutta En tule koskaan hyväksymään itseäni tämän näköisenä, sen tiedän.
On itsekriittinen, se on mielestäni ensimmäinen asia mikä sinun tulisi käsittää, se ei varmasti ole niin kauheaa mitä kerrot. Sou wat, naamasi ei ole mallikelpoinen, ei se ole minullakaan, ei minuakaan ole kukaan koskaan rakastanut. Sellaista se vaan on joillakin.
Jos itse vaivun synkkyyteen tuolla tavalla niin koitan ajatella että on olemassa ihmisiä joilla asiat on vielä huonommin ja tajuan että ei minulla ole mitään oikeutta valittaa. Minä näen, kuulen ja pystyn kävelemään, se ei ole itsestään selvyys kaikille.
Mä olen huomannut aika usein sellaisen asian, että ensin viehättävältä ja kauniilta näyttävä nainen muuttuu rumaksi ja kamalaksi kun avaa suunsa. Ja nyt en tarkoita, että hampaat puuttuisi tms. Vaan jos alkaa hirveä kitinä, arvostelu, kypsymättömyys ja pinnallisuus tulvia silmille niin se muuttaa ihmisen kokonaisuudessaan rumaksi.
Ja näin on käynyt myös toisinpäin. Jos ihminen on iloinen, läsnäoleva, avoin ja ennakkoluuloton niin eipä ole pahemmin väliä miltä näyttää.
On itsekriittinen, se on mielestäni ensimmäinen asia mikä sinun tulisi käsittää, se ei varmasti ole niin kauheaa mitä kerrot. Sou wat, naamasi ei ole mallikelpoinen, ei se ole minullakaan, ei minuakaan ole kukaan koskaan rakastanut. Sellaista se vaan on joillakin.
Jos itse vaivun synkkyyteen tuolla tavalla niin koitan ajatella että on olemassa ihmisiä joilla asiat on vielä huonommin ja tajuan että ei minulla ole mitään oikeutta valittaa. Minä näen, kuulen ja pystyn kävelemään, se ei ole itsestään selvyys kaikille.
olevani kohtalotoveri, mutta pari asiaa tuli mieleeni.
1) Miten suhtaudut muiden ihmisten (esim. potentiaalisten poikaystävien) ulkonäköön? Itse olen sikäli ulkonäkökeskeinen, että minulle toisen ihmisen fyysinen olemus on todella tärkeä ja vaikuttaa tunteisiini paljon. Ja minulla itselläni on ollut ongelmia oman ulkonäköni kanssa ja olen tarkka ulkonäöstäni edelleenkin, vaikka nykyään jo pidän ulkonäöstäni, ainakin suurimman osan ajasta. Nuorempana tunsin paljon vihaa ulkonäköäni kohtaan, mutta iän myötä asia on korjaantunut. Mietin vain, että onko niin että ihmiset joilla on
(tai on ollut) ongelmia omaa ulkonäköään kohtaan ovat juuri niitä samoja joille toisen ulkonäkö on todella tärkeä.
2) Oletko noin muuten tyytyväinen elämääsi? Itse vihasin teininä ulkonäköäni ja sitten jossain vaiheessa aloin ihan tolkuttomasti keskittymään opiskeluun koska koin että ulkonäköni on niin kauhea että minun on kompensoitava sitä tulemalla sisäisesti todella hyväksi. Minulla oli suuri tarve todistaa olevani hyvä, koska pohjimmiltani koin olevani muita huonompi. Ajattelin että siten löydän miehen joka ei välitä rumuudestani vaan rakastuu minuun kokonaisuutena joksi tein itseäni. Ehkä sinunkin olisi hyvä etsiä muuta elämääsi joka tuo mielihyvää ettei jatkuvasti tarvitsisi ajatella ulkonäköään.
Lopuksi sanoisin, että tuo ongelmasi luultavasti poistuu tai ainakin lievittyy paljon ajan mittaan.
Kun saat elämänkokemusta ja vanhenet, huomaat ettei ulkonäkö enää ole niin tärkeä. Kaikki iän myötä siirtyvät kauemmas kauneusihanteista ja silloin sisäinen kauneus ja persoona alkavat nousta tärkeämmiksi pelkän ulkokuoren alta.