Pääsotasyylliset ja sotarikolliset teloitettiin hirttämällä Nürnbergissä 16. lokakuuta 1946.
- Kuinka heistä kukin suhtautui hirttotuomioonsa?
Göringin sellinvartija, aikalaistodistaja ja silminnäkijä, kertoo tuosta lapsenmielisestä lihavasta miehestä, nyt jo vankeuden aikana pyylevyytensä menettäneenä, jotenkin seuraavasti:
”Göring tuli alas selliinsä ensimmäisenä. Hänet tultaisiin myös ensimmäisenä hirttämään. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja kylmät, silmät pyörivät päässä. ”Kuolema, kuolema, kuolema”, hän hoki pudotessaan tunnottomana sellinsä lavetille. Hänen kätensä tärisivät siitäkin huolimatta, että hän pyristeli ja yritti kaikin voimin näytellä välinpitämätöntä. Hänen kasvonsa olivat kosteat ja hän huohotti yrittäessään taistella romahtamista vastaan. Mutta hän romahti, hän itki kuin pieni lapsi ...”
- Entä Jodl, Ribbentrop, Keitel, Kaltenbrunner?
Kaltenbrunner, Otto Scorzeny’nkin komentaja, ja henkilö, jota Himmlerinkin väitetään pelänneen, oli noista ”sankareista” varmastikin surkein ilmestys ennen hirttotuomiotaan.
- Jatkuu.., jatkuu..., jatkuu!
- Kuinka heistä kukin suhtautui hirttotuomioonsa?
Göringin sellinvartija, aikalaistodistaja ja silminnäkijä, kertoo tuosta lapsenmielisestä lihavasta miehestä, nyt jo vankeuden aikana pyylevyytensä menettäneenä, jotenkin seuraavasti:
”Göring tuli alas selliinsä ensimmäisenä. Hänet tultaisiin myös ensimmäisenä hirttämään. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja kylmät, silmät pyörivät päässä. ”Kuolema, kuolema, kuolema”, hän hoki pudotessaan tunnottomana sellinsä lavetille. Hänen kätensä tärisivät siitäkin huolimatta, että hän pyristeli ja yritti kaikin voimin näytellä välinpitämätöntä. Hänen kasvonsa olivat kosteat ja hän huohotti yrittäessään taistella romahtamista vastaan. Mutta hän romahti, hän itki kuin pieni lapsi ...”
- Entä Jodl, Ribbentrop, Keitel, Kaltenbrunner?
Kaltenbrunner, Otto Scorzeny’nkin komentaja, ja henkilö, jota Himmlerinkin väitetään pelänneen, oli noista ”sankareista” varmastikin surkein ilmestys ennen hirttotuomiotaan.
- Jatkuu.., jatkuu..., jatkuu!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuvaus Rudolf Hössin teloituksesta
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss3.htm
Lähde: Höss, Rudolp; Death Dealer, The Memoirs of the SS kommandant at Auschwitz, edited by Stephen Paskuly, New York, 1992.
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss.htm
Lähde: Kommandant in Auschwitz: Autobiographische Aufzeichnungen, Stuttgart, 1958.
(Kirja on myös suomennettu nimellä Auschwitzin komendantti: SS-Obersturmbannführer Rudolf Hössin omaelämänkerta, Helsinki, 1959. Kyseistä suomennosta ei käytetty tässä.)
SS-Obersturmbannführer Rudolf Hössin kirje vaimolleen viisi päivää ennen kuolemaansa
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss2.htm
palstalla. Mistä aina näitä homojuttuja kehität? Aivanko omasta kokemnuksestasi nämä peräsuoliaktit jatkuvasti mielessäsi pyörivät?
Göring teki itsemurhan! Häntä ei enää kuolleena hengattu ja tuskin se enää olisi kuolonkankeaa ruumista paljoakaan hetkauttanut.
Alahan työntelemään...
http://image.hazardstrip.com/ico/sprays/hitlergay.jpg
Keitel oli jo sellissään, selkä oveen päin, kun astuin sisään. Hän kierteli ympäriinsä ja suuntasi katseensa sellin takaosaan, kädet nyrkkiin puristaen ja käsivarret jäykkinä, kauhu silmissään. ”Kuolema hirttämällä!”, hän kuulutti ääni käheänä ja syvällä häpeällä. ”Tältä ainakin kuvittelin säästyväni. En minä sinua syytä, että seisot siellä kauempana miehestä, joka on tuomittu kuolemaan hirttämällä. Ymmärrän sen täysin. Mutta olen silti se sama mikä aikaisemminkin. – Jos sinä vain ystävällisesti kävisit luonani näinä viimeisinä päivinä.” Sanoin, että kyllä minä käyn.
Ribbentrop käveli sisään tyrmistyneenä, ja alkoi
käyskennellä selliä ympäriinsä pyörryksissä,
kuiskien itsekseen, ”Kuolema! kuolema! Nyt en
voi kirjoittaa kauniita muistelmiani. ”Tsik!
Tsik! Niin paljon vihaa! Tsik! Tsik!” Sitten hän
istui alas täysin murtuneena miehenä, ja
tuijotti kaukaisuuteen…
Jodl marssi selliinsä, jäykkänä ja suorana vältellen katsettani. Kun olin poistanut käsiraudat ja taluttanut hänet selliin, hän epäröi muutaman sekunnin, ikään kuin hän ei saisi sanoja tulemaan ulos. Hänen kasvonsa olivat punertavan läikykkäät verisuonien laajenemisesta.
”Kuolema - hirttämällä! – sitä en ainakaan ole ansainnut. Kuolema sinänsä – tulkoon, jonkun pitää kantaa vastuu. Mutta että – - - .” Hänen suunsa vapisi ja hänen äänensä katkeili ensimmäistä kertaa, ”sitä en ole ansainnut.”
Hess asteli sisään, nauroi hermostuneesti ja sanoi, ettei hän ollut edes kuunnellut, niinpä hän ei edes tiedä minkä tuomion hän sai, ja kaiken lisäksi hän ei edes välittänyt. Kun vartija oli poistanut häneltä käsiraudat, hän kysyi miksi hänet oli laitettu käsirautoihin, mutta Göringiä ei. Sanoin, että ilmeisesti se oli huolimattomattomuutta ensimmäisen vangin suhteen.
Hess nauroi taas ja sanoi mystisesti, että hän tiesi miksi. Vartija kertoi minulle, että Hess oli saanut elinkautisen.