Olen aivan pihalla mitä tekisin. Olen elänyt nyt 4,5v avoliitossa ja nyt pari vuotta on ollut paljon riitoja ja vaikeita aikoja. Tosin sekaan mahtuu myös hyviäkin aikoja. Pikku riidasta nyt kehkeytyi sellainen tilanne, että mieheni sanoi että hänelle riittää. Olemme kuulema liian erilaisia ja hän ei jaksa enää. Minä olen taas nyt vasta tajunnut (liian myöhäänkö?) että haluan tehdä parannuksen kaikkeen ja muuttaa koko meidän parisuhteen laadun. Olen valmis menemään parisuhdeterapiaan, mutta en tiedä haluaako mieheni.
Vaikeaa tässä on se että rakastamme molemmat toisiamme kaikesta huolimatta ja en oikein tiedä varmaksi mitä mieheni todella haluaa. Olemme keskustelleet asioista ja mieheni on vaan sanonut että katsotaan päivä kerrallaan. Kun olen kysynyt suoraan haluatko erota vastaus on ollut että en tiedä. Kuitenkin antaa sellaisia signaaleja että ei kuitenkaan halua olla yhdessäkään. Olemme asioista jonkun verran keskustelleet ja huomaan että miehenikin haluaa minut lähellään pitää mutta ei kuitenkaan tiedä haluaako olla yhdessä.
Tilanne on siinä mielessä outo minulle, että minä olen aikaisemmin ollut se joka on halunnut lähteä suhteesta mutta en kuitenkaan ole lähtenyt. Nyt osat ovat kääntyneet ja minä olen se joka haluaa vielä jatkaa. Tämä tilanne on henkisesti erittäin raskas ja epävarmuus tulevasta pelottaa. Olen myös miettinyt että pelkäänkö jäädä yksin ja sen takia haluan pitää kiinni suhteestamme. Kavereistakin suurin osa on perheellisiä, tai asuu kaukana joten pelkään myös jääväni tässä suhteessa hyvin yksinäiseksi. Jos jollain on samantapaisia kokemuksia niin vastailkaa tai jos osaatte antaa neuvoja tilanteeseeni niin kuulisin niitä mielelläni.
Vaikeaa tässä on se että rakastamme molemmat toisiamme kaikesta huolimatta ja en oikein tiedä varmaksi mitä mieheni todella haluaa. Olemme keskustelleet asioista ja mieheni on vaan sanonut että katsotaan päivä kerrallaan. Kun olen kysynyt suoraan haluatko erota vastaus on ollut että en tiedä. Kuitenkin antaa sellaisia signaaleja että ei kuitenkaan halua olla yhdessäkään. Olemme asioista jonkun verran keskustelleet ja huomaan että miehenikin haluaa minut lähellään pitää mutta ei kuitenkaan tiedä haluaako olla yhdessä.
Tilanne on siinä mielessä outo minulle, että minä olen aikaisemmin ollut se joka on halunnut lähteä suhteesta mutta en kuitenkaan ole lähtenyt. Nyt osat ovat kääntyneet ja minä olen se joka haluaa vielä jatkaa. Tämä tilanne on henkisesti erittäin raskas ja epävarmuus tulevasta pelottaa. Olen myös miettinyt että pelkäänkö jäädä yksin ja sen takia haluan pitää kiinni suhteestamme. Kavereistakin suurin osa on perheellisiä, tai asuu kaukana joten pelkään myös jääväni tässä suhteessa hyvin yksinäiseksi. Jos jollain on samantapaisia kokemuksia niin vastailkaa tai jos osaatte antaa neuvoja tilanteeseeni niin kuulisin niitä mielelläni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
nyt sina olet se jota ollaan ehka jattamassa. Nyt joudut sitten tuntemaan nera tunteet joota jatetty joutuu aina lapikaymaan. Se on aina outoa koska jatettyna on aina vaikea tajuta miksi se toinen nyt sitten halusikin jattaa. Itse pari kertaa jatettyna (seurustelusuhteesta) olen noita runtemuksi joutunut lapikaymaan ja joka kerta se on tosi vaikeaa. Mutta ei se jattajankaan rooli helppo ole mutta jattaja on siina mielessa toista edella etta on ehtinyt asioita miettia pitemmalle ja saa olla itse se joka tekee paatoksen kun jatetty joutuu sitten kestamaan taman toisen paatoksen vaikkei erota haluaisikaan.
Tsemppia sinulle vaikeassa tilanteessa.
Hei,
Niin pihallahan sitä on. Meillä kävi viikonloppua ennen TISMALLEEN samanlainen tilanne, että toinen sanoi normaali riidan jälkeen ettei jaksa enää ja pakkasi kamat ja lähti jäähylle. Puhumme ja näemme ja ahdistaa ja v*ttaa ja tuntuu pahalle. Haluaisi itse tajuta voiko kaikki jatkua vielä hyvänä, kun ainakin niin toivon. Voihan olla, että teillä on suhteessanne kriisi pitkän parisuhteen myötä. Jos ehdottaisit miehellesi tilan ottamista tavalla, jossa olette yhdessä mutta toinen lähtee vaikka johonkin hetkiseksi, esim. viikoksi miettimään ihan rauhassa olotilaansa. Ei parisuhdetta kannata heittää hukkaan tuota vain. Minä ainakin aion vielä saada suhteen toimimaan vaikka heikoilla nyt olenkin..
Kerrotko miten teillä etenee?
Hei,
Niin pihallahan sitä on. Meillä kävi viikonloppua ennen TISMALLEEN samanlainen tilanne, että toinen sanoi normaali riidan jälkeen ettei jaksa enää ja pakkasi kamat ja lähti jäähylle. Puhumme ja näemme ja ahdistaa ja v*ttaa ja tuntuu pahalle. Haluaisi itse tajuta voiko kaikki jatkua vielä hyvänä, kun ainakin niin toivon. Voihan olla, että teillä on suhteessanne kriisi pitkän parisuhteen myötä. Jos ehdottaisit miehellesi tilan ottamista tavalla, jossa olette yhdessä mutta toinen lähtee vaikka johonkin hetkiseksi, esim. viikoksi miettimään ihan rauhassa olotilaansa. Ei parisuhdetta kannata heittää hukkaan tuota vain. Minä ainakin aion vielä saada suhteen toimimaan vaikka heikoilla nyt olenkin..
Kerrotko miten teillä etenee?
Tilanne on todella outo kaikin puolin. Mieheni on vaan todennut että katsellaan. Mitä tämä nyt sitten tarkoittakaan?? Epätietoisuudessa täällä siis elelen ja itseäni syytän kaikista suhteemme karikoista koska tiedän siihen suurin syyllinen olevani. Olo on samanlainen kuin sinulla, vituttaa ja suututtaa ja kaipaan vaan toista lähelle. Vielä oudompaa on se että mieheni silti jonkinlaisia hellyyden osoituksia
edelleen näyttää, kuten halaa ja saattaa suukottaakin. Eli minä olen vain se joka tässä ei tiedä missä mennään. Mietin vaan että onko tämä nyt ohi vai ei??
Meillä mies edelleen jäähyllä. Asuu !kotonaan! vanhemmilla ja selvittää ajatuksiaan. Mielestäni kinastelu ei ole syy eroon. Olen nähnyt häntä kuitenkin ja juteltu joka päivä puhelimessakin, hän vain sanoo ettei kestä enää. Epätietoisuus on oikeastaan pahin vaihe. Olen surrut jo aivan h*sti ja väsynyt, veto pois. Töitä on silti tehtävä. Koetan vain nyt olla pitämättä yhteyttä niin paljon, että toinen saisi olla rauhassa. Kamalaa tämä on, sillä mies on ollut aina niin reilun kunnollinen ja rehti. Hän ei kestä vain arkiriitoja, koska ei ole ollut pitkässä parisuhteessa. Ja itse olen taas ollut useammassa. Ei kai se auta tässä kuin odottaa. Suhteen alussa mies tosissaan halusi suhdetta ja sanonut nyt minulle kolmen vuoden tuntemisen jälkeen, jos olisin muuttunut vuosi sitten. Aloin "nakuttamaan" asioista, jotka olivat epäkohtia ja halusin puhumalla niihin selvyyden. Mies oli sanonut etten ole tyytyväinen. Mielestäni olen arkeen tyytyväinen, mutta halusin vain tiettyjä asioita toisenlaiseksi.
Kyllä mekin eilen kun nähtiin oltiin vierekkäin ihan siinä ja mies vaikutti ihan neuvottomalta Tuli käymään yhteisessä asunnossamme. Sitten kyseli edellispäivästä kun en tietoisesti ensimmäistä kertaa suhteemme aikana vastannut hänen puheluunsa kun olin jo niin rikki, että kenelle olen soitellut. Vaikkakaan en kenellekään mistä kannattaisi päänvaivaa ottaa. Sanoinkin hänelle, että miehellä on pitkänsuhteen myötä tullut nyt kriisi. Ja hän itse sanoi että niin kai se on. Mutta mä toivon että se siitä tokenisi. Samoin sinun tilanteesi. Mies voi varoittaakin tuolla asenteella että katsellaan ja miehet käyttävät äärimmäisiä keinoja siihen kun eivät saa naistaan kuriin niin esimerkiksi lähtemällä pois..niin ainakin ajattelen. Tiedän kuitenkin että selviän kävi miten kävi. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia vielä sinun kanssa kun tilanne on niin samaa..
Meillä mies edelleen jäähyllä. Asuu !kotonaan! vanhemmilla ja selvittää ajatuksiaan. Mielestäni kinastelu ei ole syy eroon. Olen nähnyt häntä kuitenkin ja juteltu joka päivä puhelimessakin, hän vain sanoo ettei kestä enää. Epätietoisuus on oikeastaan pahin vaihe. Olen surrut jo aivan h*sti ja väsynyt, veto pois. Töitä on silti tehtävä. Koetan vain nyt olla pitämättä yhteyttä niin paljon, että toinen saisi olla rauhassa. Kamalaa tämä on, sillä mies on ollut aina niin reilun kunnollinen ja rehti. Hän ei kestä vain arkiriitoja, koska ei ole ollut pitkässä parisuhteessa. Ja itse olen taas ollut useammassa. Ei kai se auta tässä kuin odottaa. Suhteen alussa mies tosissaan halusi suhdetta ja sanonut nyt minulle kolmen vuoden tuntemisen jälkeen, jos olisin muuttunut vuosi sitten. Aloin "nakuttamaan" asioista, jotka olivat epäkohtia ja halusin puhumalla niihin selvyyden. Mies oli sanonut etten ole tyytyväinen. Mielestäni olen arkeen tyytyväinen, mutta halusin vain tiettyjä asioita toisenlaiseksi.
Kyllä mekin eilen kun nähtiin oltiin vierekkäin ihan siinä ja mies vaikutti ihan neuvottomalta Tuli käymään yhteisessä asunnossamme. Sitten kyseli edellispäivästä kun en tietoisesti ensimmäistä kertaa suhteemme aikana vastannut hänen puheluunsa kun olin jo niin rikki, että kenelle olen soitellut. Vaikkakaan en kenellekään mistä kannattaisi päänvaivaa ottaa. Sanoinkin hänelle, että miehellä on pitkänsuhteen myötä tullut nyt kriisi. Ja hän itse sanoi että niin kai se on. Mutta mä toivon että se siitä tokenisi. Samoin sinun tilanteesi. Mies voi varoittaakin tuolla asenteella että katsellaan ja miehet käyttävät äärimmäisiä keinoja siihen kun eivät saa naistaan kuriin niin esimerkiksi lähtemällä pois..niin ainakin ajattelen. Tiedän kuitenkin että selviän kävi miten kävi. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia vielä sinun kanssa kun tilanne on niin samaa..
Kuulostaapa tosiaan tuo teidänkin tilanne vaikeelta. Ilmeisesti hän ei tiedä mitä haluaa, mutta hyvä että saatte pohdittua asioita erillään. Minä olen edelleen meidän yhteisessä kodissa ja vaikeeta on olla täällä varsinkin kun toinen on läsnä. Viime yön sain sentäs kunnolla nukuttua mutta herättyä taas ajatukset lähtee samaa rataa menemään.
Sinunkin miehesi pitäisi kyllä ymmärtää että parisuhteessa on aina riitoja. Ei yhteinen elo ole vain onnea ja autuutta. Ne riidat vaan sovitaan ja jatketaan matkaa. Meillä tämä riita voi koitua meidän kohtaloksi, mutta pakko ajatella että pärjään siitä huolimatta kävi miten kävi. Vaikeeta tässä on se että tarkoittaako tuo katsellaan että tämä oli nyt tässä mutta ole nyt vähän aikaa vielä meidän yhteisessä kodissa.
Meillä on muuten vähän sama tilanne että minun olisi pitänyt muuttua jo ajat sitten. Mieheni on sitä mieltä että en ansaitse enää uutta mahdollisuutta. Kuitenkin pitää minua täällä odottamassa. Vaikeeta kun mikä ja olo on ihan sekaisin. Voisin vaan huutaa ja itkeä koko ajan mutta ei tule nyt kyyneltäkään. Toisaalta mietin niitä hetkiä kun itse en halunnut olla mieheni lähelläkään. Minua ei kiinnostanut. Nyt osat ovat valitettavasti vaihtuneet.
Kuulostaapa tosiaan tuo teidänkin tilanne vaikeelta. Ilmeisesti hän ei tiedä mitä haluaa, mutta hyvä että saatte pohdittua asioita erillään. Minä olen edelleen meidän yhteisessä kodissa ja vaikeeta on olla täällä varsinkin kun toinen on läsnä. Viime yön sain sentäs kunnolla nukuttua mutta herättyä taas ajatukset lähtee samaa rataa menemään.
Sinunkin miehesi pitäisi kyllä ymmärtää että parisuhteessa on aina riitoja. Ei yhteinen elo ole vain onnea ja autuutta. Ne riidat vaan sovitaan ja jatketaan matkaa. Meillä tämä riita voi koitua meidän kohtaloksi, mutta pakko ajatella että pärjään siitä huolimatta kävi miten kävi. Vaikeeta tässä on se että tarkoittaako tuo katsellaan että tämä oli nyt tässä mutta ole nyt vähän aikaa vielä meidän yhteisessä kodissa.
Meillä on muuten vähän sama tilanne että minun olisi pitänyt muuttua jo ajat sitten. Mieheni on sitä mieltä että en ansaitse enää uutta mahdollisuutta. Kuitenkin pitää minua täällä odottamassa. Vaikeeta kun mikä ja olo on ihan sekaisin. Voisin vaan huutaa ja itkeä koko ajan mutta ei tule nyt kyyneltäkään. Toisaalta mietin niitä hetkiä kun itse en halunnut olla mieheni lähelläkään. Minua ei kiinnostanut. Nyt osat ovat valitettavasti vaihtuneet.
Miksi sinua ei välillä kiinnostanut olla miehesi lähellä? Tuntuisi, että sieltä voisi löytyä myös itselle syy, millä tavalla miehesi ajattelee nyt. Olihan se sinullakin ohimenevää, joten voi olla miehelläsikin. Myös minulla on ollut jossain vaiheessa ajatus: Miksi toinen ei muutu, miksi ei voi olla tai käyttäytyä eri tavalla ja joskus olen karannut kosketusta mutta vain hetkeksi. Olen sitten kuitenkin aina vain halunnut mieheni lähelle.
Mä olen pystynyt tämän päivän olemaan ok. Aamulla vain yhden tekstiviestin laitoin. Eilinen puhelinkeskustelu oli ihan hyvä, sillä sanoin sen hetken tunnetilani ja suruni niin mies jopa kuunteli ja kommentoi. Hyvä vaihtoehto on lähteä jollekkin kaverille kyläilemään taikka jos on sukulaisiakin (pahemman puutteessa)niin heille. Sillä aikaa mies saa olla yksin ja miettiä. Ja liikunta on hyvää, jos suinkin jaksat: raahaudu lenkille, jumppaan, mihin tahansa liikkumaan. Minusta tuntuu että miehet tarvitsevat sen ajan olla rauhassa kun he eivät ole aina niin avoimia juttelemaan..en tiedä, mutta katson kuinka käy. Aion tavata kavereita ja unohtaa hetkeksi pahan oloni. Tiedän, että molemmat niin sinä siellä kuin minä täällä selviämme tästä.
Minultakin muutosta vaadittu, vaikka olemme erilaisia persoonia. Ei ole petetty, ei alkoholismia tai väkivaltaa. Vain riitoja, menetettyjä yöunia, toisessa kiinni olemista, kai sekin alkaa ahdistamaan..
Hei,
Miten menee? Onko tänään jo parempi olotila?
Saimme keskusteltua eilen ja nyt sitten vain odotamme, että aika parantaa. Eilen jo sain toisen avautumaan enemmän ja toivossa on sekä hyvä, että huono elää..
Kyllä kait se tästä lähtee menemään. Olin kaverini kassa viimeiset kaks vuorokautta koko ajan et jotain auttaa. sit oon vaan jutellu asioista ystävien kanssa. Meidän tilanne tuntuu ajoittain toivottomalta, mutta ei kai auta kun vaan antaa ajan tehdä tehtävänsä.
Toivottavasti teille käy lopulta hyvin ja pystytte aloittamaan puhtaalta pöydältä. Tällaiset taite kohdat suhteessa on aina uuden alku. Entiseen ei kannata palata. Joko asiat muuttuu oikeasti tai sitten lähdetään eri teitä. Mutta tsemmpiä sinulle ja kirjoittelehan miten käy.
Tilanne on sen verran ok ett ollaan juteltu, mutta valitettavasti myös nähty, joka pahentaa tilannetta sillä toinen on ihan hermorauniona. Täytyy olla ottamatta yhteyttä niin sitten asiat näyttäytyy selkeämpinä vaikka vaikeaahan tuo on..
Mies sanonut että minä en osaa hillitä yhtään itseäni. En niin. Olen vieläkin ihan poikki tilanteen takia mutta ahdista ei enää niin.
sanoisin luettuani nää viestit jotka tuntuvat samanlaisilta että jos te haluatte tosissanne teidän suhteen jatkuvan niin kirjoittakaa "kirje",
niiin, vanha kunnon kirje ja kertokaa tunteistanne
koska tuntuu siltä että miehenne ovat kyllääntyneet tilanteeseen ja odottavat vain että jotain tapahtuu, ja luulen että jos ette toimi niin miehellänne on kohta toinen ja sitten hän tulee sanoon sulle mitä hän haluaa. kerro kirjeessä mitä sinä haluat suhteelta, tulevaisuudelta, seksistä (koska se vaihtelee ajan myötä ja se on arka asia jos se poikkeaa normaalista ). Olis lisääkin mutta saatan olla ullakolla :) ja muistakaa jos ei ole hellua helluntaina ei ole hellua koko kesänä.... ei ny sentään ;).
Onnea vaan, nyt saan tuntea miltä tuntuu kun roikotetaan toista epävarmuudessa suhteen jatkumisen suhteen.
Täällä tilanne nyt se, että olin ihan sekopäinen viikonloppuna ja vaadin miestä puhumaan. (Minun oma takapakkini, sillä mies jo alkoi olla aika lailla ok ja oli jo sunnuntaina tulossa käymään, mutta kun menin lauantaina taasen "juttelemaan" tilanne paheni, joten neuvoksi vain naisille muillekin, että jossain välissä kannattanee vaieta tietyksi ajaksi) No sitten laitoin viestiä että nyt saa rauhaa. Sitten mies soitti itse takaisin kysyäkseen jotain yleistä asiaa, seuraavaksi minä taasen soittelin ja sitten viikonloppuna nähtiinkin, kinattiin ja sitten taas puhuttiin yleisiä kivoja asioita. Eilen juteltiin puhelimessa ja olisi tulossa jonain päivänä käymään. Kerroin hänelle aiemmin etten enää tahdo surra ja olen vain oma itseni. Saapas nähdä kuin käy. Mielestäni olen aika ymmärtäväinen kun viitsin odotella. Mutten tahdo liikaa antaa koko ajan periksikään.. Olen suunnitellut omaa matkaa, saisin hieman asioita tarkastella uudessa valossa. Katselen kyllä vielä aikani mitä miehen päässä liikkuu. Kyllä hän tietää tunteistani, olen minä ne hänelle kertonut.. Miten siellä kirjoituksen aloittajalla?
Elikkäs juteltu on ja tilannetta on purettu nyt. Ehkä tästä vielä jotain uutta ja ihmeellistä syntyy:) Mut aika näyttää kuin lopulta käy. Minä kyllä suosittelen kaikille kriisissä oleville pareille, että otetaan pieni time out tilanteesta ja ollaan hetki rauhassa molemmin puolin. Näin ajatukset selkiintyy ja voidaan sitten rauhassa kesustella asiat läpi. Joka tapauksessa kaikki riidat kannattaa aina selvittää jollakin tavalla, että pääsee jatkamaan elämää joko erikseen tai yhdessä. Tällöin ei jää kenelläkään hampaan koloon mitään. Toivottavasti saatte tekin asiat lopulta puhuttua ja tulevaisuus selkiintyy molemmille.
silmin katson tätä ja tuntuu siltä että hypit silmille ja et anna ressukan miettiä tilannetta. Oletko tietoinen mitä miehesi haluaa sinusta/sinulta. Tee kysymys ja odota viikko, älä soita, jos ei tuu vastausta niin älä soita vieläkään. Koska jos hänellä on tunteita sua kohtaan niin hän ottaa yhteyttä ja jos ei niin ei, mutta älä pakota, jos miehestä tuntuu että väkisin joutuu tuleen takas niin ei mee ku vähän aikaa nii sama homma, kantapäät vastakkain. Että ala parantaan omaa itsetuntoa. Rentoa viikonloppua. Moi
Kiitos viestistäsi..
Mies tulee tänään käymään. Kävi myös toissapäivänä, juteltiin ja kahviteltiin. Meinasi ettei tulla oikein toimeen:) Ymmärrän kyllä mitä tarkoittaa, kun molemmat aika omapäisiä. Näemme nyt ja katsotaan miten sujuu näin, saa olla kotona toistaiseksi. Tunteet on itsellä ainakin voimakkaat. Ehkä tunteettomuus hellittäisi tilannetta. Ei hänen tarvii tulla väkisin takaisin vaikka toki toivoisin...