Olenko lutka mielestänne? Harrastan aviomieheni kanssa seksiä 2-3 kertaa viikossa. En tunne seksin aikana mitään, en ole koskaan tuntenut (olemme olleet yhdessä 6 vuotta) Aikaisempien poikaystävien (2) kanssa kyllä, joten tiedän mikä orgasmi on, todellakin. Otan seksin urheilun kannalta ja olen aktiivinen, en mikään "lahna". Haluan että mies on tyytyväinen, tyydytän häntä monilla eri tavoilla. Ainoastaan tarpeeksi humalassa tunnen jotain, kun voin kuvitella hänen olevan jokin muu. Rakastan miestäni muuten. Meillä on samanlaiset arvot, kiinnostuksen kohteet, muuten hauskaa keskenämme ja ennen kaikkea pienet lapset. Vaadinko siis liikaa? Pitäisikö olla tyytyväinen, kun asiat ovat näin hyvin ja mieskin tyytyväinen? Jotenkin tunnen vain itseni huoraksi teeskennellessäni hänelle? Tapasin tässä eräänä päivänä myös nuoruuden suuren rakkauteni, joka oli onneksi varattu. Tunnen jotenkin pettäväni silti häntä, kun olen mieheni kanssa. Ensimmäisten vuosien aikana yritin opettaa, mistä pidän, mutta oppi ei mennyt perille, olimme niin eri aaltopituudella. En halua erota hänestä todellakaan, mutta jotenkin tuntuu että näivetyn tähän suhteeseen. Mitä te miehet ajattelette tilanteestani? Neuvoja!
Suora kysymys?
aviovaimo30+
271139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Teet niin kuin oikealta tuntuu. Sulla on kuitenkin niin paljon enemmän kun mulla.
mielessä sitten varmistua seksuaalisesta yhteensopivuudesta ennen avioliittoa?
Ja joo, et petä ketään olemalla sängyssä aviomiehesi kanssa.
tietenkään vastenmielistä se seksi ole rakastamansa miehen kanssa ole, ainakaan rakastumisvaiheessa. Rakkaus vain ajoi jotenkin sen seksin ohi.
Tyypillinen nainen: Vankkumaton usko, että "kyllä mies juuri minun käsissäni muuksi muuttuu".
Lopulta usko sitten romahtaa ja tottahan se ahdistaa. Tosin sinullahan on käynyt vielä kohtuullisen hyvä tuuri. Usein siitä huomaavaisestakin rakastajasta kuulemma tulee vuosien saatossa joko pikainen rynkyttäjä tai impotentti. Sinulla asia oli sentään jo alunperin tiedossa...
Kaikkea ei voi saada. Joku lääkäri tms. sanoi aikoinaan että että on naurettavaa erota jonkun äidin/isän pikku seksiseikkailun takia, jos on pieniä lapsia. Näin mäkin ajattelen. Ja mulla sitä seksiseikkailua ei ole siis edes ollut, ainakaan vielä...
mitä sylki suuhun tuo, monesti.
Pienet lapset ei oo mikään syy olla yhdessä, jos muuten kaikki on huonosti. Teillä nyt muuten kaikki on hyvin, mitä nyt tunnut ehkä hiukan haikailevan sen entisen rakkautesi perään. Ei se paha ole, jos se pysyy ajatuksen tasolla vaan, eikä haittaa sua muuten.
Mutta tuo jos jatkuvasti joutuu oman miehen kanssa sängyssä ollessa turvautumaan mielikuvitusmiehiin, niin se on musta huono juttu. Tai tuntuu pahalta sun miehesi puolesta, koska jos se kuitenkin yrittää ja haluaa teidän seksielämänne olevan hyvää. Vai haluaako edes? Kuusi vuotta on lyhyt aika..se nyt ehkä menee miten vaan, mutta voi olla et jossain vaiheessa alat kaipaamaankin itseäsi tyydyttävää seksiä...ehkä jos se entinen rakkautesi eroaa...? Riskit on aina olemassa niinkauan, kun joku hiertää mieltä.
Yritätkö nyt tässä hakea hyväksyntää, tai antaa itsellesi lupaa suhteen ulkopuoliselle suhteelle?
Ihmiset on sairaita ja väliillä pälkähtää mieleeni, että kannattaako sitä nuoren miehen ruveta edes seurustelemaan, kun muut ajattelee niin eri tavalla. Se mikä itselleni ei tulisi edes mieleeni on jollekin normaali käytäntö.
että sinä suunnittelet ja vähättelet asiaa jo ennalta. Yleensä ihmiset tekevät virheen heikon hetken virhearvion takia, mutta sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia välttyä pettämiseltä, puntaroida asioita ja tehdä päätöksesi... jos siis vain haluat. Harkittu väärä teko on aina vakavampi asia kuin harkitsematon.
Muuten ei kannata vaan naises lähtee vieraisiin.
että ei seksin pitäisi olla niin tärkeä asia elämässä, että sen takia hajoittaa perheen, jos asiat on muuten hyvin. En mä aio pettää. Tietynlaisessa puutteessa eläminen vain pistää joskus mielikuvituksen liikkeelle, mutta vain mielikuvituksen. Silloin harvoin kun olen jossain liikenteessä, niin mulle on tullut ties mitä rakkaudentunnustuksia tyyliin. "oon aina ollut rakastunut suhun ja olet vielä paremman näköinen kuin ennen naimisiinmenoasi" mutta mulla ei ole ollut tunteita heitä kohtaan, niin en ole pettänyt. Se vaatisi oikean rakastumisen jos voisin pettää, enkä silloinkaan tod. näk. pettäisi.
Tuotapa olen miettinyt itsekkin.
Siis, jos se lasketaan siten, että saako nainen seksin aikana orgasmin, niin ainakin exäni sai useimmiten vähintään kerran. Joskus se kasteli puoli sänkyä, mutta ei siintä sen enempää...
Sentään se petti, että voi olla etten ole kummoinen. Kuka noita tiätää?
"ei seksin pitäisi olla niin tärkeä asia elämässä, että sen takia hajoittaa perheen"
Siispä kannattaa miettiä pettääkö ja ottaa sen riskin, että perhe hajoaa, vai elääkkö puutteessa/jättää sen uuden rakastumisen toiseen ja pitää perhe kunnossa.
Ei pettämisestä ole kysymyskään! En aio pettää. Huoh, miksi tää meni nyt tällaseksi tää keskustelu?
Mistään en mitään tiedä, mutta kannattaisko puhua sen miehen kanssa näistä asioista?
Mua ainakin ottaa päähän ihmiset, jotka teeskentelee (siis muissakin asioissa, kuin seksissä ja suhteissa) tykkäävänsä, olevansa onnellisia yms. ja sitten paraimmillaan he touhuavat siellä kulissien takana omiaan.
Sitten kun jäädään kiinni, niin syytetään kyllä sitä toista, kun se ei mitään tajunnut ja osannut ottaa huomioon ja kerrotaan miten ahdisti koko suhteen ajan. Vaikka syy löytyykin näistä ihmisistä itsestään ja siintä, että he eivät puhuneet ajoissa.
Puhuminen, puhuminen, puhuminen, totuus, totuus, totuus...
samaa mieltä!
Eiköhän se puhuminen ole ainoa asia jolla jotain saadaan selvitetyksi.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa ettei mikään ole sen paskempaa kuin sitten jälkikäteen saada tietää ettei toinen ollutkaan onnellinen tai ettei kaikki ollutkaan hyvin...
Vaikka se totuus joskus satuttaakin enemmän,se on silti se paras keino.
Joten eikun puhetta kehiin vain ennenkuin tekee jotain mitä sit saa katua..
Näinhän sitä on käynyt mullekin.
... kanssa jota et oikeasti edes rakasta?
(sanan varsinaisessa merkityksessä)
Jos tuo rakkauspuoli/tunne olisi kunnossa niin
naisena nauttisit kyllä myös seksistäkin.
se on syy miksi olen hänen kanssaan naimisissa ja syy miksi "hankin" hänen kanssaan lapsia. Ainoa asia missä olemme eri aaltopituuksilla on seksi. Aikaisemmissa (pitkiä) suhteissa seksi oli hyvää, mutten rakastanut heitä kuten tätä aviomiestäni.
et rakasta miestäsi tarpeeksi, kun et tunnu ollenkaan ottavan huomioon, millaiset seuraukset pettämiselläsi olisi miehellesi ja suhteellenne. Olet vain vähätellyt sen merkitystä, mutta miehellesi se olisi tottakai iso (jopa ylitsepääsemätön) asia, toisinkuin sinulle.
En halua pettää, eikö tämä ole jo selvää!
Eka kerrotaan että asiat on huonosti.. ja sit et ne on kuitenkin hyvin... Sit sanotaan et kuitenkin jotain puuttuu.. ja sit lopussa sanotaan totuus ku todetaan et "tapasin erään"
Miksi vain se oli totuus se, että tapasin nuoruudenrakkauden? Tää nyt on vain elämää, mun elämää. En ole pettämässä. Tätä täytyy näköjään hokea. Luulin, että tässä olisi voitu keskustella ihan muusta kuin petänkö vai en, koska sitä EN aio.
oon näitä tän tyyppisiä aloituksia nähnyt ainakin yli 10
tuossa sit on. Ota seksi nautinnon kannalta, ihminen on oppivainen yksilö. Rohkase myös miestä kehittymään siinä...
Jospa antamisen sijaan keskittysit välillä myös ittees, se on kurjaa pidemmän päälle ja varmaan molemmilta katoaa se into sit aikanaan.
Mut siinä sie oot oikeessa että huono seksi ei kaada koko liittoa jos se muuten toimii. Mut jos se liitto alkaa muutenki rakoilla niin sillon kynnys sen kaatumiseen on varsin matala.
mutta mikset tee asialle mitään?
Kyllähän miehesikin haluaa että sinusta tuntuu hyvältä? Haluatko sinä? Rakastatko häntä vai haluatko vain olla hänen kanssaan?
Mielestäni tuosta tilanteesta ei ole kuin yksi suhteenne kannalta järkevä teko: puhuminen. Jos ei kaksin, niin sitten vaikka terapeutin kanssa, eiköhän tuo ole ihan yleistä
Tykätään vain miehen kanssa niin eri jutuista, etten ole koskaan nauttinut seksistä. Tavallaan se varmaan tekee musta paremman sängyssä, koska tiedän, ettei ne jutut toimi mulle kuitenkaan, niin samantien voi tehdä kaiken minkä hän haluaa... Mä olen aina nauttinut todella paljon itsetyydyksestä (yksikään mies ei ole vielä pystynyt läheskään samaan kuin mun dildoni :) ), joten mulle tämä on ehkä helpompaa kuin sulle. Mutta rakastan häntä ja kaikkea ei voi saada, joten elän näin. Joskus tosin kieltämättä vähän harmittaa, mutta... Pettämään en ryhtyisi, se ei ole reilua kenellekään...
Kerro miehellesi mitä kaipaat, mitä haluat, mikä saisi sinut nauttimaan seksistä täysillä. Ehdota uusia kokeiluja, uusia paikkoja, uusia asentoja, uusia leluja, ei sen tarvitse olla mitään niin ihmeellistäkään. Ota asia esiin kepeästi, kiusoittele, lähetä vaikka sekstari ;) Anna miehellesi jokin sytyke, joka saa hänet haluamaan sinun nautintoasi. Voit myös itse miettiä voisitko asennoitua joihinkin asioihin eri tavalla, ottaisitko fantasiasi aktiivisemmin mukaan osaksi seksielämäänne vaikka ihan ajatuksenkin tasolla, mikä on se juttu mikä saisi sinut tuntemaan sykähdyksiä vatsanpohjassa?
Seksissä on täysin mahdollista päästä samalle tasolle, mutta se vaatii yhteistyötä. Vaikean siitä tekee se, että asian esiinottaminen on todella vaikeaa, koska seksin jos minkä suhteen on valitettavan helppoa loukata toista vaikkei sitä niin tarkoittaisikaan.
Kuulostaa siltä, että sinulla on hyvä mies, joten tottakai haluat pitää hänet mutta myös sinulla on oikeus nautintoon. Mikäli miehesi rakastaa sinua, hän on takuulla valmis tekemään jotain pientä saadakseen sinut tyytyväiseksi myös seksin suhteen :)