Isäni käytti minua hyväkseen vuosia törkeällä tavalla (uhkasi tappaa äidin, veitsi kaulalla).
Isän sisar asui samassa pihapiirissä ja tiesi asiasta, muttei tehnyt mitään auttaakseen??? Koko elämäni raunioitui.
En ole seurustellut, en pysty töihin, pelkään ja nukun lääkkeillä.
Nyt isäni sisar on kuollut. Sain kutsun hautajaisiin.
Olen niin täynnä sanomatonta vihaa ja raivoa, että tuntuu kohtuuttomalta mennä hautajaisiin.
Mitä minä teen?? Menisittekö minun "paikallani"?
Äitini syyllistää minua kaikin tavoin, kun en reagoinut kuolemaan mitenkään.
Myös äitini tiesi hk. muttei hänkään auttanut.
Olen liian ison taakan alla nyt yksin? Toivon, että joku vastaisi asiallisen ja rehellisen vastauksen?
Mitään typerää en jaksa lukea!!!!
Isän sisar asui samassa pihapiirissä ja tiesi asiasta, muttei tehnyt mitään auttaakseen??? Koko elämäni raunioitui.
En ole seurustellut, en pysty töihin, pelkään ja nukun lääkkeillä.
Nyt isäni sisar on kuollut. Sain kutsun hautajaisiin.
Olen niin täynnä sanomatonta vihaa ja raivoa, että tuntuu kohtuuttomalta mennä hautajaisiin.
Mitä minä teen?? Menisittekö minun "paikallani"?
Äitini syyllistää minua kaikin tavoin, kun en reagoinut kuolemaan mitenkään.
Myös äitini tiesi hk. muttei hänkään auttanut.
Olen liian ison taakan alla nyt yksin? Toivon, että joku vastaisi asiallisen ja rehellisen vastauksen?
Mitään typerää en jaksa lukea!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
kannattaa vieläkin hankkia ammatti apua, koskaan ei ole liian myöhäistä!
Hirveä taakka kantaa yksin!
Suomen mielenterveysseuralla on mielettömän hyvät sivut ja sieltä löytyy tämä:
https://www.secure-tukinet.net/
...n raskas ja vaikea.
Mene seikkailemaan tuonne turvanettiin ja "keskustele " siellä, voi tehdä sen nimettömänä...
Ymmärrän tunteesi oikein hyvin. Ei sinun tarvitse mennä sinnne hautajaisiin. Voit käydä joskus myöhemmin haudalla, jos siltä tuntuu. Minäkään en mennyt.
Olen myös sitä mieltä, että sinun on hankittava itsellesi apua. Vaikutat nuorelta ihmiseltä ja vaikka olet kokenut kovia, niistä pääsee yli ja voit elää normaalia elämää. Joskus avun hakeminen pelottaa, mutta kokemuksesta voin sanoa että se on parasta mitä voit itsellesi tehdä.
Kiva kun vastasitte. Sain näköalaa lisää asialle ja mietin lisää. Luultavasti en mene hautajaisiin, vaikka äitini lisäksi painostaa.
Äidin painostus suututtaa myös silmittömästi.
Terapiaa olen hakenut, mutta vielä ei ole päätöstä tullut.
Kiitos!
Hyvä, että olet hakeutunut terapiaan!! Ja tuo, että äitisi painostus suututtaa sinua, on terve merkki siitä, että et anna sinua huonosti lapsena kohdelleiden aikuisten enää jyrätä elämässäsi!! Jos mahdollista, yritä etäännyttää itseäsi näistä ihmisistä ja alkaa rakentaa uutta elämääsi omilla ehdoillasi. Kaikki tunteet, mitä tunnet, ovat oikeutettuja eikä sinun pidä syyllistyä tästä hautajaisjutusta niin kuin ei menneisyydessäsikään tapahtuneista asioista.
TSEMPPIÄ ja valoa elämääsi!
ota ensi-apua sieltä!
Koeta jaksaa!
Tosiaan hyvä merkki että sua suututtaa!
Tsemppistä!
Hei!
Tuli todella paha mieli lukiessani kirjoitustasi..
En tiedä osaanko auttaa nyt yhtään, mutta minun mielestäni sinun ei tarvitse mennä jos et halua. Ja minuakin suututtaa äitisi käyttäytyminen. Minunkaan äitini ei koskaan ole hyväksynyt minulle tapahtuneita asioita, vaan hän on mitätöinyt tunteeni yms.
Toivon sinulle jaksamista ja aurinkoa, voimia matkallesi.
Jos et halua mennä hautajaisiin niin sitten et vaan mene. Älä mieti yhtään sen enempää, teet just niinkun itestäs hyvältä tuntuu, etkä toisten takia!
Turha on sun äiteeskään yskiä asiasta. Painukoon helvettiin, eihän siinä ole äiti eikä mikään jos ei ole alupitäenkään omaa lastaan suojella!
Toivottavasti käyt jonkin sortin terapiassa noin suurten traumojen takia! Eihän kukaan pysty tollasta yksin kantamaan!
VOIMIA!!
Olet totta vie liian ison asian kanssa yksin. Hae apua ja suojele itsekin itseäsi. Rajojen laittamiseenkin tarvitset apua (nimim. kokemusta on). Toivon sinulle voimia...
Olet mielestäni kärsinyt kohtuuttoman paljon ja äitisi painostus ei asiaa helpottane. Mietin vain: jos vaikka äitisi näkisi tämän keskusteluketjun ihan kokonaisuudessaan ihan vaikka vahingossa esim. paperille printattuna tai jotakin sen tapaista.... hmm... luulisin syyllistämisen loppuvan. En tiedä, ajattelin vain. kostostahan ei olisi kyse. Sinulla on oikeus elämääsi kuitenkin. Et sinä ole syyllistynyt mihinkään. Voimia sinulle joka tapauksessa.
Voisit vielakin nostaa syytteen tuota petoa vastaan, sisällyttäen siihen myös äitisi. Tietoisesti toisen ihmisen, ja vielä oman lapsen!, tuhoaminen on hirvein rikos jonka voi tehdä.
Ellet haasta heitä vastuuseen teoistaan (on ymmärrettävää että se vaatii paljon voimia) jätä ne ( ne-koska eivä ole ansainneet ihmisen arvoa) omiin oloihinsa.
Et missään tapauksessa mene enää poukkimaan heidän oloihinsa, oli hautajaiset tai mitkä tahaansa heidän kissan ristiäiset!!! Jätä peto"äitisi" omilleen, älä hyvä nainen vastaa sen viesteihin tai yhteydenottoihin!
Ala elää omaa elämääsi ja hae ammattiapua. Vaikka psykiatrilla käynnit kestäisivät useamman vuoden, älä lannistu!
Sinä olet arvokas ihminen ja sinulle kuuluu kunnon elämä ilman noita painajaisia. Niin vaikealta kuin tuntuisikin ajatus " mennyttä et voi muuttaa, tulevaisuuteen voit itse vaikuttaa", se pitää niin kovin paikkansa.