Minulla on eräs "ystävä", ennemminkin kaveri. Tutustuin häneen kun olin ammattikoulun ensimmäisellä luokalla, olin tätä ennen ruvennut edellisenä kesänä seurustelemaan erään miehen kanssa.
Koulu alkoi mukavasti. Tutustuin uusiin ihmisiin ja erityisen hyväksi tutuksi tuli tämä "ystäväni". Koulua oli kulunut noin kuukausi ja olimme hyvissä väleissä ja tulimme toimeen erinomaisesti, kunnes...
...kaikki alkoi muuttua. Hän alkoi liehitellä miestäni. Silloin en sitä vielä tajunnut kun olin niin sinisilmäinen. Kunnes eräänä iltana he jäivät rysän päältä kiinni. luonnollisesti suutuin ja lähdin pois tilanteesta. Yön yli yritin nukkua ja itkua tuhraten.
Seuraavana päivänä olin todella väsynyt ja hieman masentunut. Heräsin aamulla varhain ja lähdin hakemaan tavaroita "mieheni" luota (solulta).
Sinne päästyäni, kuinka ollakaan kyseinen ystäväni ja mieheni makasivat hänen sängyllään kuherrellen ja hihittäen kun keräsin tavaroitani. En puhunut mitään, he vain hehkuttivat kuinka ihana yö oli ollut.
Tapahtuneesta meni viikonloppu ja maanantaina palasin taas koululle. Kyseinen ystäväni ei ollut pitänyt mitään yhteyttä. Laitoin hänelle viestin jossa kerroin olleeni pettynyt hänen käytökseen (asiallisesti), hän vastasi viestiini että olen h*ora ja käski painua v*ttuun.
Koulussa tilanne alkoi käydä tukalaksi, juorut lähti leviämään (ei kovin iso koulu) ja minusta tehtiin tarinan pahis. Eipä aikaakaan kun jätin koulun kesken (ei iso menetys, kun olisin hakenut muutenkin uuteen kouluun ens syksyksi).
Aikaa kului, olin töissä ja pidin välivuotta ja odotin kevättä sekä uutta yhteishakua. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ystäväni alkoikin yhtäkkiä liehitellä veljeäni. Ja kuinka ollakaan veljeni alkoi myös seurustella hänen kanssaan.
No jouduimme väkisinkin uudelleen tekemisiin, siitä seurasi välien selvittelyt ja miljoonat keskustelut. Saimme lopulta sovittua, tietyillä ehdoilla tietenkin ettei se toistuis.
Nyt on kulunut pari vuotta ja lopulta ystäväni petti veljeäni. Mutta olemme edelleen tekimissä. Luonteeseeni ei kuulu pahuus, ja tiedän että ystävällä on ollut erittäin kurja lapsuus (lievästi sanottuna). Todisteistakin olen saanut kun olen heidän vanhemmillaan käynyt -HULLUJA(lievästisekin sanottu). Yksi tuttavani on lukenut psykiatriaa ja kommentoinut ystäväni käytöstä sillä että hakee rakkautta ja hyväksyntää miehiltä kun ei ole sitä kotona saanut ja se vaihe menee ennemmin tai myöhemmin ohi kunhan aikuistuu.
Odotukseni alkaa pikku hiljaa olla lopussa, hän rehellisesti sanottuna hyväksi käyttää minua. Elää kavalasti rahoillani jos tilaisuuden saa tai sit keksii sen että auttaisin häntä. Hän valehtelee minulle ja tekee paskamaisia temppuja.
Rajansa kaikella ja se raja alkaa tulla. Pitäisikö unohtaa koko ystävä tai odottaa vielä jos hän muuttuisi. Hän on kuitenkin iloinen, eikä sillai suoranaisesti paha, tyhmä ennemminkin. Mitä teen?
Olen antanut kaikkeni ja edelleen samassa tilanteessa, nyt olen jo 20-vuotias ja ystäväni vuotta vanhempi. Oppiiko hän ikinä? Olen monesti yrittänyt puhua hänelle ongelmista, mutta hän kiertelee niitä. Olenyrittänyt tarjota ammattiapua, puhumaan niistä kaikista lapsuuden kauheuksista että pääsisi yli niistä ja voisi aloittaa puhtaalata pöydältä, mutta ei. Olen kohta totaalisen uupunut. Mieheni ei voi ymmärtää miten voin olla ystävän kanssa missään tekemisissä, mutta olen puolustanut että hyvä kantaa makeaa hedelmää, toisin kuin paha.
Järkeni käskee unohtaa, mutta luonteeni käskee vielä yrittää...
Koulu alkoi mukavasti. Tutustuin uusiin ihmisiin ja erityisen hyväksi tutuksi tuli tämä "ystäväni". Koulua oli kulunut noin kuukausi ja olimme hyvissä väleissä ja tulimme toimeen erinomaisesti, kunnes...
...kaikki alkoi muuttua. Hän alkoi liehitellä miestäni. Silloin en sitä vielä tajunnut kun olin niin sinisilmäinen. Kunnes eräänä iltana he jäivät rysän päältä kiinni. luonnollisesti suutuin ja lähdin pois tilanteesta. Yön yli yritin nukkua ja itkua tuhraten.
Seuraavana päivänä olin todella väsynyt ja hieman masentunut. Heräsin aamulla varhain ja lähdin hakemaan tavaroita "mieheni" luota (solulta).
Sinne päästyäni, kuinka ollakaan kyseinen ystäväni ja mieheni makasivat hänen sängyllään kuherrellen ja hihittäen kun keräsin tavaroitani. En puhunut mitään, he vain hehkuttivat kuinka ihana yö oli ollut.
Tapahtuneesta meni viikonloppu ja maanantaina palasin taas koululle. Kyseinen ystäväni ei ollut pitänyt mitään yhteyttä. Laitoin hänelle viestin jossa kerroin olleeni pettynyt hänen käytökseen (asiallisesti), hän vastasi viestiini että olen h*ora ja käski painua v*ttuun.
Koulussa tilanne alkoi käydä tukalaksi, juorut lähti leviämään (ei kovin iso koulu) ja minusta tehtiin tarinan pahis. Eipä aikaakaan kun jätin koulun kesken (ei iso menetys, kun olisin hakenut muutenkin uuteen kouluun ens syksyksi).
Aikaa kului, olin töissä ja pidin välivuotta ja odotin kevättä sekä uutta yhteishakua. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ystäväni alkoikin yhtäkkiä liehitellä veljeäni. Ja kuinka ollakaan veljeni alkoi myös seurustella hänen kanssaan.
No jouduimme väkisinkin uudelleen tekemisiin, siitä seurasi välien selvittelyt ja miljoonat keskustelut. Saimme lopulta sovittua, tietyillä ehdoilla tietenkin ettei se toistuis.
Nyt on kulunut pari vuotta ja lopulta ystäväni petti veljeäni. Mutta olemme edelleen tekimissä. Luonteeseeni ei kuulu pahuus, ja tiedän että ystävällä on ollut erittäin kurja lapsuus (lievästi sanottuna). Todisteistakin olen saanut kun olen heidän vanhemmillaan käynyt -HULLUJA(lievästisekin sanottu). Yksi tuttavani on lukenut psykiatriaa ja kommentoinut ystäväni käytöstä sillä että hakee rakkautta ja hyväksyntää miehiltä kun ei ole sitä kotona saanut ja se vaihe menee ennemmin tai myöhemmin ohi kunhan aikuistuu.
Odotukseni alkaa pikku hiljaa olla lopussa, hän rehellisesti sanottuna hyväksi käyttää minua. Elää kavalasti rahoillani jos tilaisuuden saa tai sit keksii sen että auttaisin häntä. Hän valehtelee minulle ja tekee paskamaisia temppuja.
Rajansa kaikella ja se raja alkaa tulla. Pitäisikö unohtaa koko ystävä tai odottaa vielä jos hän muuttuisi. Hän on kuitenkin iloinen, eikä sillai suoranaisesti paha, tyhmä ennemminkin. Mitä teen?
Olen antanut kaikkeni ja edelleen samassa tilanteessa, nyt olen jo 20-vuotias ja ystäväni vuotta vanhempi. Oppiiko hän ikinä? Olen monesti yrittänyt puhua hänelle ongelmista, mutta hän kiertelee niitä. Olenyrittänyt tarjota ammattiapua, puhumaan niistä kaikista lapsuuden kauheuksista että pääsisi yli niistä ja voisi aloittaa puhtaalata pöydältä, mutta ei. Olen kohta totaalisen uupunut. Mieheni ei voi ymmärtää miten voin olla ystävän kanssa missään tekemisissä, mutta olen puolustanut että hyvä kantaa makeaa hedelmää, toisin kuin paha.
Järkeni käskee unohtaa, mutta luonteeni käskee vielä yrittää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos änkeää , kohtelias EI .
tähän "ystävyys" suhteeseen sisältyy myös paljon henkilökohtaista, mitä en rupea julkisesti kertomaan, mutta silti...
miten tämä liittyy laihdutukseen?
Joo, huomasin itsekin virheen heti kun olin aiheen laittanut. En ole aiemmin tehnyt aloitetta keskusteluissa ja kun tein, ajattelin että nää aiheet on sekalaisesti tai sitten ne jakautuvat aiheittain automaattisesti, mut se tulikin tänne=)
yritin siirtää sitä eri aihe luokkaan mutta en tiedä miten se tehdään...
Miten sä voit sellaista luulla :D Muutenkin tekstistä sai vähän sellaisen kuvan että olisit vähän yksinkertainen... Kun alistut kynnysmatoksi niin minkäs teet? Sananlaskukin sanoo että minkä taakseen jättää sen edestään löytää :) Mua vaan lähinnä huvittaa kun jätit sen ammattikoulun kesken ja sitten et päässytkään eroon siitä sun vanhasta kaverista :D
En kuvailisi itseäni yksin kertainen, pikemminkin monimutkainen=) tietenkin tähän asiaan kuuluu erittäin paljon kaikkea henkilökohtaista, mitä en luonnollisestikaan näin julkisesti kerro jos haluan pitää yksityisyyteni sekä kyseisten henkilöiden yksityisyyden.
Ja en nyt ihan kaikkeen ole alistunut, on minulla sentään moraali vielä. Mutta kyseinen ihminen on ovela, pystynyt monessa tilanteessa vetämään pitkän tikun. Erittäin vaikea selittää ilman että selitän kaikki jutut, myös henkilökohtaiset itsestäni että muista henkilöistä.
Ja en nyt varsinaisesti pelkästään jättänyt ystäväni takia pelkästään koulua kesken, kun se oli väliaikainen ratkaisu ennen seuraavan vuoden yhteishakua (sekin on pitkä juttu). Ja tuskin olisit säänyt itsekään sinne jos kaikki olisi sinua vastaan? Ja olihan minulle onnneksi töitä tiedossa valmiiksi ennen kesken jättämistä, helpotti päätöstä entisestään.
No mutta arvostan myös sinun mielipidettä, sillä kaikki otetaan vastaan, sillä saan erinlaisia ajattelu kantoja ja näkökulmia mitä itse ei osaisi välttämättä ajatella.
Mutta kuten aikaisemmin viittasin asiaa liittyy todella paljon kaikenlaisia juttuja, joka vaikeuttaa päätöstä huomattavasti.
Mutta tän "romaanin" yhteydessä toivotan hyvää kevättä ja kiitos mielipiteestäsi=) -kyllästynyt-
unohda moinen bitch.. piruako sä itelle harmia sen taka aiheutat, joten anna olla. Helpttaa sunkin elämää :)