Niin kertokaa ehdotuksia jostain hyvästä klassisesta cd-levystä.
Pidän esim. Sibeliuksen andante festivosta, Beethovenista tai kuuntelen hyvin mielelläni myös hyvää urkumusiikkia. Kertokaa te, jotka olette hyvää klassista löytäneet.
Kaupan hyllyillä on niin paljon, etten osaa valita.
Pidän esim. Sibeliuksen andante festivosta, Beethovenista tai kuuntelen hyvin mielelläni myös hyvää urkumusiikkia. Kertokaa te, jotka olette hyvää klassista löytäneet.
Kaupan hyllyillä on niin paljon, etten osaa valita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuuntelun Beethovenin pianosonaateilla ja Mussorsgyn näyttelykuvilla.
Jos Sibelius ja Beethoven miellyttää, voisin veikata, että Tsaikovskykin miellyttää. Hanki jostain vaikka pateettinen sinfonia.
Kirjastot on hyvä tapa tutustua uusiin teoksiin, samoin netistä löytyy pilvin pimein klasaria, vaikkapa youtubesta.
ja Schubertin kamarimusiikki. Hyviä levytyksiä löytyy paljon. Levymerkeistä EMI, Decca ja DG suositeltavia.
Aloitin Beethovenin, Haydnin, Mozartin ja Schubrtin pupulaareimmasta tuotannosta ja päädyin lopulta Deliusin myuöhäisromanttiseen kromaattiseen harmoniseen kieleen kiertyilevine ja venytetyine melodialinjoineen amatöörin yksinkertaisiin ja lyhyisiin motiiveihin ja duuri-mlli tonaliteettiin läpeensä kyllästyneenä.
Millainen se on?
Stockhausen oli lopuksi hyvä. Aloita siitä ja mene sitten Kurtagin suuntaan. Se teki kaksi hyvää kappaletta. Muut silkkaa paskaa, tekotaidetta.
Klassisen musiikin rappio alkoi suunnilleen vuonna 1800, kuten muidenkin länsimaisten taiteiden. Mozartin jälkeiseen aikaan täytyy suhtautua varauksella.
Myöhemmän musiikin kohokohtia:
- Beethoven (myöhäiskausi)
- Schubert
- Wagner (Tristan ja Parsifal)
- Mahler (keskikauden sinfoniat)
- Webern (koko tuotanto)
- Berg (koko tuotanto)
- Bartok
- Stravinski (baletit)
- Messiaen
Kaikenlaista rahvaanomaista roskaa (Tsaikovski, Sibelius, Rahmaninov), puuduttavaa keskinkertaisuutta (Shostakovits), tekotaiteellista sarjallista snobismia (Schönberg, Boulez) ja kokeellista masturbaatiota (Varese, Stockhausen) onkin sitten vaikka millä mitalla... Musiikin henki kuoli jo Mozartin mukana, tai viimeistään Schubertin.
on hyvä, samoin pianokonsertot - löytyvät samalta cd:ltäkin. Myös Beethovenin kaikki pianokonsertot ovat hankkimisen arvoisia... ja jos pidät Sibeliuksen Andante Festivosta, saatat pitää myös hänen kuudennestä sinfoniastaan, siinä on samankaltainen läpikuultava sointi, se ei ole niin raskasta kuin Sibelius yleensä. Kuudes ja seitsemäs sinfonia löytyvät muuten samalta abumilta kuin Tapiola Osmo Vänskän johtamina, hyvä levytys hyvistä teoksista.
on myös hyvä, ja jos et vierasta modernia musiikkia, kokeile myös Rautavaaran teoksia Pelimannit ja Cantus Arcticus sekä vaikkapa Gubaidulinan teosta Offertorium. Viimeksi mainittu vaatii kyllä kuuntelijalta jo aika paljon, mutta jos on ennakkoluuloton niin...
Siitä vaan, sanoi Tshaikovski, jonka pianokonsertto on myös mahtava =)
Aiemmin kehuttu Sibeliuksen viulukonsertto on tietenkin must hankinta. Sitten suosittelisin hankkimaan Chopinin virtuoosimaisia pianosävellyksiä; valssit, preludit ja nocturnet vaikka ensi alkuun. Myöhemmin, jos pidät, voit kokeilla hänen pianokonserttojaan.
Ja ettei olohuoneen hyllysi jäisi vain instrumentaaliteosten varaan, suosittelen hankkimaan jonkin huippulaulajan, esim. Jussi Björlingin, tulkitsemia ooppera-aarioita. Jos taas pidät heleästä naisäänestä, etsi käsiisi Lucia Poppin levy. Nuorena nukkunut ammattilainen.
on tietenkin aivan älyttömästi, ja onhan täälläkin jo esitetty hyviä. Jos pidät tunteellisesta ja dramaattisesta musiikista, niin hankipa vaikka Tsaikovskin levyjä. Kuuntelemallahan sitä vain voi oppia, mikä on hyvää. Se on kovin subjektiivinen asia. Jos nyt jotain nostan Tsaikovskilta esiin, niin esim. 6. sinfonia ja baletit Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä. Aloitapa vaikka noista!