torjuu henkilön, joka ei ole juuri ikänään seurustellut ? Toisinaan saa lukea, kuinka kumppanilta iän kasvaessa edellytetään kokemusta suhteessa elämisestä. Itse olen juuri tuon 25..mulla oli tyttöystävä 7 vuotta sitten, suhdetta kesti noin kuusi kuukautta.
Tilaisuuksia suhteisiin on ollut, mutta olen kieltäytynyt. Osittain siksi, etten usko niiden olevan tässä iässä järkevää ajankäyttöä tarkastellessani pintapuolisesti kavereitteni suhteita ja heidän elämäntilanteitaan. Mulla on harratus/työ josta saan hurjasti irti onnistumisen ja kehittymisen tunnetta..se vaatii myös runsaasti aikaa. Juuri tästä syystä en tiedä, haluanko edelleenkään aloittaa suhdetta, joka muuttaa oppimisen tunteen paikallaan olevaksi ja mitään aikaansaamattomaksi velttoiluksi.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen vielä..onko paljonkin lopulta väliä, montako vuotta seurustelua on takana ?
Tilaisuuksia suhteisiin on ollut, mutta olen kieltäytynyt. Osittain siksi, etten usko niiden olevan tässä iässä järkevää ajankäyttöä tarkastellessani pintapuolisesti kavereitteni suhteita ja heidän elämäntilanteitaan. Mulla on harratus/työ josta saan hurjasti irti onnistumisen ja kehittymisen tunnetta..se vaatii myös runsaasti aikaa. Juuri tästä syystä en tiedä, haluanko edelleenkään aloittaa suhdetta, joka muuttaa oppimisen tunteen paikallaan olevaksi ja mitään aikaansaamattomaksi velttoiluksi.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen vielä..onko paljonkin lopulta väliä, montako vuotta seurustelua on takana ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
en ehkä tahtos olla enää kenenkää ensimmäinen poikaystävä... Itte kaipaa jo sellasta joka juoksusa juossu ja tietää mitä haluaa, sekä pystyy puhumaan siitä kokemuksesa rintaäänellä.
Sillä ei niinkää oo merkitystä kuinka monta vuotta seurustelua on takana, vaan sillä että miten sen seurustelun on kokenu ja onko nauttinu sit sinkkuutesa iloista...
että se vaikuttaa onko parisuhdehistoriaa takana. Itse olen jo vähän yli kolmekymmpinen nainen ja olen törmännyt parisen kertaa mieheen joka on n. 32-37 vuotias eikä ole kertaakaan asunut kenenkään kanssa tai ollu mitään vakavaa suhdetta. Sillon se kyllä kertoo jo että miehessä on jotain "vikaa" tai rima on käsittämättömän korkeella tai on liian itsekäs tms..
Mutta jos puhutaan sitten vaikka 25-vuotiaasta miehestä niin tilanne on hieman eri, sillon ymmärtää ettei ole välttämättä ollut vielä vakavaa suhdetta.
Kyllä ihmisestä tulee erilainen kun on ollut parisuhteessa, oppii tekemään kompromisseja, joustamaan, ottamaan toista huomioon. Pitkään sinkkuillut on itsekkäämpi, näin se menee...
"Sillon se kyllä kertoo jo että miehessä on jotain "vikaa" tai rima on käsittämättömän korkeella tai on liian itsekäs tms.. "
Saattaa olla noin, mutta jotain täytyy lisätä. Syy voi kyllä olla myös jossain mikä ei riipu miehestä itsestään. Jos olisit törmännyt minuun silloin kun olin 30-vuotias (en siis tosin ihan niin vanha kuin viestissäsi sanot eli 32-37, mutta lähellä kuitenkin), olisin ollut juuri sellainen tapaus, ettei yhtään kunnon suhdetta ollut takana. En tiedä minkä päätelmän olisit asian syistä tehnyt, mutta tuskin olisit ajatellut ensisijaisesti noita vikoja, joita luettelit. Mies voi pysyä suhteettomana hyvinkin pitkään, jos asiat menevät sitä rataa, että ensin syystä tai toisesta suhteet lykkääntyvät 25 ikävuoden tienoille (tällöin lähipiirissä olevat naiset ovat jo enimmäkseen pariutuneet), mies asuu tuossa vaiheessa pienellä paikkakunnalla eikä töissäkään työnkuvan takia törmää naisiin. Nykyisin tosin on netti käytettävissä, mutta niistä ajoista joista omalta kohdaltani puhun, on jo sen verran ettei netinkään seuranhakumahdollisuuksia vielä ollut. Tyhjästäkö se suhde syntyy, jos tilanne on tuollainen?
"Sillon se kyllä kertoo jo että miehessä on jotain "vikaa" tai rima on käsittämättömän korkeella tai on liian itsekäs tms.."
Aivan. Ihmetteleville tahoilla olen selittänyt, etten halua tehdä itsestäni ongelmaa kenellekkään, sillä ajan jakaminen suhteen ja omien kiinnostuksenkohteiden kesken voisi lopulta olla kovin vaikeaa. Tässä mielessä en kai ole erityisen itsekäs, vaan huomioiva ja kaukokatseinen. Suhteen aika on sitten, kun tunnen voivani reilusti luopua siitä, mistä olen pitänyt ja keskittyä yötäpäiväiseen nahistelun jatkumoon.
Ehkä vielä vuoden tai pari otan ilon irti siitä, että miellytän tyttöjä ulkoisesti ja sisäisesti. Seksiäkin kun aloin harrastaa 7v tauon jälkeen vasta pari viikkoa sitten, niin tekee mieli vähän seikkailla.
mitä haluaa. Jos siinä kolmenkympin korvilla alat vasta katselemaan vaimoketta, niin voipi käydä niin että lähes kaikki sopivat naiset ovat joko varattuja tai lasten kanssa toisella kierroksella.
Toki asian voi aina ratkaista kuten minä (6v nuorempi tyttöystävä), mutta aina kun joutuu karsimaan omanikäisistä rankalla kädellä, homma muuttuu huomattavasti vaikeammaksi.
katsoi esimerkiksi eilen kakkoselta Punaisen langan; aihe siis maailmanloppu ilmastokatastrofin muodossa.
Sinä siellä elelet varmaankin kivikautta tai olet muuten päästäsi vinksahtanut.
No, aikaa ei ole enää tulevaisuuden lapsille, ikävä kyllä, joten ne kaikkein viisaimat pysyvät sinkkuina, koska heillä itselläänkin tulee myös Suomessa olemaan hirveät oltavat.
Laajennetaan näkemystä: Valtaisat ilmastopakolaismäärät, Pieni jääkausi täällä pohjoisessa ennemmin tai vähän myöhemmin, koska Golf-virta kääntyy tai pysähtyy.
Syy: Makeaa vettä tulee hirvittävät määrät joka sekunti sulavasta Grönlannista ja suolainen merivesi painuu valtavina määrinä, siis jokaikinen sekunti merien pohjaan ja makea vesi pysäyttää Grönlannin ja Etelänapamanner sulaa, koska juurihan siitä tipahti valtaaaaaaisa lohkare etc.
Olisit itsekäs flikka katsonut edes tämän ohjelman ja pyörisit vähän vähemmän sen "sinkkuitsekkyyden" ympärillä.
Sinkut eivät hanki lapsia, joten omalta osaltaan
eivät lisää tämän pallon kuormitusta.
Mieti ja häpeä tyhmyyttäsi!
Itse olen nyt kolmekymppinen nainen ja elänyt todella nuoresta parisuhteessa ja nyt sitten totutellut tähän sinkkuuteen uudelleen. Itse en näe sitä ollenkaan huonona asiana, jos joku on rakentanut elämänsä yksin. Itselläni ei nyt ole kiirettä parisuhteeseen, mutta tuossa uusiosinkkuuden alkuvaiheessa yksinäisyys oli välillä todella raskasta. Jotenkin arvostan ihmisiä, jotka pystyvät elämään yksin ja eivät lähde ihmissuhteisiin vain sen takia, että pitäisi olla joku ihminen. Varmastihan meillä kaikilla ihmisillä (tai ainakin suurimmalla osalla) on tarve löytää se pysyvä kumppani, mutta ei kehentahansa tarvitse tyytyä ja yksin on parempi kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka on väärä. Ei se, ettei ole seurustellut tai elänyt kenenkään kanssa, tarkoita, että olisi jotenkin viallinen. Voin vaihtaa ajatuksia sähköpostillakin, jos joku haluaa asiasta lisää keskustella ja osoitteensa tähän näkyville laittaa.
"Itse en näe sitä ollenkaan huonona asiana, jos joku on rakentanut elämänsä yksin."
Niinpä. Itseäni ainakin kiehtoo eniten naiset, joissa on edes pieni häivähdys oman polun kulkijaa ja ajattelijaa. Valitettavasti nämä ovat harvassa vielä tämän ikäisenä.
Olen kuin tuo alkuperäinen kirjoittaja, muttei ole yhtään suhdetta takana. Huvittavinta on, ettei lähestyminen ja juttelu tuota ongelmia eikä juurikaan edes jännitä enää, toisin kuin nuorena.
Sitä vaan on alkanut katsoa ihmisen sisimpään. Jos ei mukavia ja "oikeita" ole tarjolla, niin miksi tyytyä johonkuhun jonka kanssa elämä ei suju? Ihminen joka väkisin yrittää parisuhteeseen tuntuu paljon heikommalta kuin yksin pärjäävä. Elämässä pitää tehdä kompromisseja, mutteivät ne saa olla koko elämä.
Kaikki tietty saavat elää niinkuin parhaaksi näkevät, mutta yksi asia kannattaa huomioida: yksin pärjäävät tuskin huolivat "parisuhderiippuvaista", koska heidän ajatusmaailmansa ei kohtaa vaikka he fyysisesti törmäisivätkin toisiinsa. Tämän huomannut monta kertaa.
(Sama pätee tietty toisinpäinkin)
Tunnen myös yli 30 v naisia (sukulaisia jne.) jotka eivät ole seurustelleet, eikä heissä mitään vikaa ole, eivät edes ole perinteisellä tavalla nirsoja. Eivät vaan väkisin halua parisuhdetta jos ei sopivaa ihmistä ole tarjolla. Tuskin se tekee miehestä luuseria sen enempää kuin naisestakaan.
Terveen järjen käyttö lienee sallittua kumppania "valitessakin", itse ainakin katson ihmistä kokonaisuutena enkä kysele että "kuinka monelle miehelle olet kelvannut". Monet mukavatkaan naiset eivät kelpaa, koska he eivät ole "taviksia", tämä on heidän ainoa varsinainen vikansa. Nyky-yhteiskunnassa itsenäisyys voi tietty ollakin paha vika.
Olen sinkku ja vain yksi seurustelusuhde on takana,sekin kesti vain vuoden. Siitä on nyt aikaa 3 vuotta,jonka jälkeen on ollut ihan kivaa olla yksin. Nyt viime aikoina on ruvennut tympimään,johtuisiko keväästä ja sen tuomasta valosta? vaikka muut asiat on hyvin,eli on ystäviä,harrastuksia,opiskelen ammattiin,jossa töitä riittää jne,mutta kumppania ei vaan löydy. Sille olisi myös paikka sydämessäni.
Tilaisuuksia on mullakin tullut vastaan,mutta suurin osa miehistä on ollut varattuja,tai sitten on ollut semmoisia miehiä,joilla asiat on huonosti (alkoholiongelma,mielenterveyshäiriö tms),tai joita ei kiinnosta mun kaltainen nainen. Parempi olisi olla ihastumatta kenenkään mieheen,kun aina menee päin mäntyy,tai miten sen sanois...ei synny vakavaa suhdetta. Jotenkin tuntuu,että mun kaltaisia miehiä ei ole edes olemassakaan,eli mut on tän takia tuomittu elämään yksin. Edes neitsyyttäni en ole menettänyt,vaikka aikanaan seurustelinkin.
Ne jotka eivät ole koskaan seurustelleet,suhtaudun positiivisesti,koska ihmisiä hekin ovat. Ei voida vaatia,että jokaisen pitää olla seurustellut,jotta voi elää parisuhteessa. Vaikka ensikertalaista joutuukin enemmän opettamaan joissakin asioissa,siitä ei pidä suuttua....eli ei ole väliä,onko tuleva mieheni seurustellut vai ei. tärkeintä on,että hän olisi suunnilleen kaltaiseni (luonne,käyttäytyminen...) ja haluaa juuri mun kanssa elää yhteistä elämää,kuolemaan saakka.
Sanot että "mun kaltaisia miehiä ei ole edes olemassakaan". Minkälainen olisi sinun kaltaisesi mies? Ja millainen sitten itse olet, jos olet sitä mieltä, ettei sinun kaltaisesi kiinnosta ketään? Mistä siis kiikastaa. En missään nimessä ole tarjoamassa itseäni avuksi tilanteeseesi. Olen vain utelias.
ajatella, että tuleva vaimo/aviomies olisi heilutellut niitä sukukalleuksiaan kaiken maailman sukupuolitautisten huorien sisuskaluissa.
Phyi! Oksetus!
Minä en olisi voinut edes kuvitella meneväni naimisiin muuta kuin neitsyenä ja sen tein ja hyvin on mennyt ja kauan.
Tämä palsta sisältää vain pelkkiä jakorasioita ja ties mitä jakoavaimia eli mies tai nainen pitää "jauhattaa" ja "pökittää" ensin kymmenien eri narttujen ja pukkien eritteissä. Yök!
Siis nainen ei ole niitä sukukalleuksiaan pökkinyt vaan antanut miehen niillä tahrata maineensa ja on suoraan sanoen pelkkä panopatja eli kertakäyttöesine. Jakorasia.
Toivottavasti selvisi.