Hei! Onko muita naisia, joilla on rinnakkaissuhde? Voiko tämä pitemmälle päälle toimia? En aio alkaa selvittämään, mitkä ovat motiivini, koska pettäminen on kuitenkin väärin. Tiedostan sen kyllä.
Haluaisin kokemuksia nimenomaan teiltä, jolla on/on ollut suhde, voiko toimia?Huonoa omaatuntoa en asiasta koe juuri kotona olevien asioiden vuoksi, erota en voi, kotisyistä sekin.
En tarvitse "lutka"- tyyppisiä kommentteja, vaan mielummin asiallista tietoa.
Haluaisin kokemuksia nimenomaan teiltä, jolla on/on ollut suhde, voiko toimia?Huonoa omaatuntoa en asiasta koe juuri kotona olevien asioiden vuoksi, erota en voi, kotisyistä sekin.
En tarvitse "lutka"- tyyppisiä kommentteja, vaan mielummin asiallista tietoa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta kiinnostaisi kyllä tietää, että mikä on niin painava syy, joka saa ihmisen tuhlaamaan elämänsä olemalla epätyydyttävässä parisuhteessa.
normaalit syyt, mitkä ihmisiä yleensä pitää yhdessä. Meillä on kolme lasta, joista yksi on vaikeasti vammainen. Hän tarvitsee vaativaa hoitoa 24h/vrk ja elämä on todella raskasta. Vaikka omaishoitajille pitäisi lakisääteisesti järjestää kuukausittain vapaata 3vrk, ei se käytännössä toteudu.
Yksinhuoltajana meistä ei kumpikaan pärjäisi, koska vaikeastivammaisen hoito vie kaiken energian ja kahta muutakin lasta pitäisi toki huomioida, kuljettaa harrastuksiin ja viettää aikaa.
Lisäksi meillä on todella paljon lainaa ja asunnonmuutostyöt vammaiselle lapsellemme on rakennettu juuri tähän taloon (pyörätuolihissit, inva-pesutilat jne). Kumpikaan meistä ei pystyisi ottamaan velkaa itselleen.
Eli ero on mahdoton. Tämän paletin pyörittäminen on vienyt kaiken, mieheni uppoutuu yhä enemmän harrastuksiinsa ja työhönsä, seksielämä käytännössä loppunut kokonaan ja kommunikoida jaksamme vain välttämättömämmät (kumpi käy kaupassa, kumpi hakee/vie lapsia johonkin) jne.
Tämä avioliiton ulkopuolinen suhde on ainoa, mikä pitää minut kasassa. Näemme n. kerran/2kk:tta, koska pyrin varovaisuuteen kiinnijäämisen riskissä. Tämä yksi päivä/yö lataa akkuja, tätä jaksan odottaa, tällöin voin hengittää ja tämä mies antaa minulle rakkautta ja hellyyttä.
Olen vain alkanut miettiä, voiko tämä jatkua ja mihin tämä loppuu, jos loppuu? Siksi kaipaisin kommentteja teiltä, jotka olette pidempään eläneet rinnakkaissuhteessa. Tuntuu, että tämän suhteen loppuminen katkaisisi "kamelin selän". Hävettää tunnustaa, mutta en edes kadu.
Tulipa tunnustusta. Edelleen korostan, että minustakin pettäminen on väärin, en vain jaksa kokea sitä tässä kohtaa vääränä.
En tuomitse, mutta syrjähyppy tuo jossain vaiheessa vaan enemmän ongelmia. Eikö kodin ongelmat pitäisi ratkoa kotona?
Miehelläsi on ihan yhtä vaikeaa ja tarvitsisitte toistenne tukea selvitäksenne arjesta. Mutta nyt sinä turvaudut johonkin ulkopuoliseen ja jätät miehesi vain enemmän yksin. Ero ei sanojesi mukaan ole mahdollista, mutta kuitenkin olet valmis uhraamaan perheesi?
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa, mutta eikö ole aika itsekästä ratkoa ongelmia näin? Eikö teidän pitäisi perheenä sitoutua toisiinne ja hankkia voimia sitä kautta? Eikö ole mitään muuta mahdollisuutta kuin syrjähyppy?
Tilanteesi on niin toisenlainen kuin omani.
Voimia todella paljon ja jos pystyt pitämään salassa ja kestät omantunnon tuskat niin anna mennä vain.
Jossain vaiheessa voi olla että oman miehen kanssa alkaa sutinat uudestaan-sitten voit jättää fyysisen toisen suhteen pois.
Tuomita ei voi-minähän en ole sitä veraisseuraa jota kaipasit mutta toivon oikeasti hyvää ja voimia arkeen!
Koetahan nyt ensin rauhoittua...vedä happea sisuksiin oikein kunnolla.
Teillä on melkoisen paha tilanne siellä kotona joten ymmärrän täysin tilanteesi.
Meillä oli aikoinaan lapsi todella sairas,se kesti pari vuotta.Sinä aikana mieheni meni vieraisiin kuin myös lopulta minäkin.Emme jaksaneet hoitaa omaa suhdettamme niinkuin olisi pitänyt,huolimatta siitä että sairaalan puolesta oli parisuhdeterapiaa ym.ym.
Nykyisen ex-mieheni kanssa olemme hyvää pataa ja jopa ystäviä,kaikesta huolimatta.Hoidamme tytärtämme yhdessä vaikka osoite onkin molemilla eri.
Olimme kuitenkin onnekkaita siinä mielessä että tyttäremme parani sen parin vuoden hoidon aikana.Yhteen emme kuitenkaan enää voineet mennä puolisoina.
Mutta ei se haittaa..meillä on nyt molemmilla uudet perheet ja ihan kivasti menee.
Ymmärrän täysin että tilanteessasi haluat ulkopuolisen suhteen joka auttaa selviämään arjesta.Toivon että se todella tuo sinulle lohtua ja iloa.
Äläkä kerro miehellesi jos vain se on mahdollista.Menette rikki koko porukka jos tekemisesi selviää.
Toivon teille kaikkea hyvää ja ennenkaikkea jaksamista.
Hirveesti tsemppiä!!
En tuomitse.
Pidä huolta, ettet saa mitään tautia nais/miesystävältäsi ja kanna sitä kotiisi.
Minun mieheni kolme vuotta sitten tekemiä kolmen kuukauden hairahduksia itketään nyt...
Itsepähän olin idiootti kun en heti vaatinut kaikkia testejä vaan uskoin vannottelut ja vakuuttelut ettei mitään tietenkään tapahtunut vaikka nainen kenen kanssa oli ollut kertoi toista...
Pääsyynä läpikatsomiseen varmaan oli pienet lapset ja paniikki/shokki.
Jos petät, olet myös valmis luopumaan siitä kenen kanssa olet vakituisesti-käryn käytyä tai omantunnon kolkuttaessa on enää turha itkeä.
Ja olen minäkin joskus aikoinani nuoruudessa kostoksi pettänyt...kumma ettei ne suhteet sitten kantaneetkaan perheen perustamisseen asti....silloin oli kyllä pettämistä puolin ja toisin ettei se ollut niin maailmaa kaatavaa kuin tänäpäivänä olisi.
Kotona olevat syyt? Mies alkoholisti-eroa, mies vakavasti sairas ja siksi kyvytön mutta haluat hoitaa häntä ja olla hänen lähellään henkisesti-hoida fyysiset tarpeet muualla loukkaamatta miestäsi.
ollut rinnakkais-suhteita mutta tällä hetkellä ei ja en osannut potea huonoa omaatuntoa mutta nykyään en moista harkitse,en kuitenkaan sano "en ikinä enää"...
olet. Huoraat minkä kerkiät, eikä edes omatunto kolkuta.
Olen 40-vuotias nainen, naimisissa 15 vuotta. Mieheni kanssa asutaan yhdessä ilman parisuhdetta. En tästä osaa/halua lähteä, koska lasten elämä muuttuisi liian paljon. Sama homma kuin alkuperäisellä kirjoittajalle, kumpikaan ei pystyisi tämänhetkistä asuntoa lunastamaan toiselta.
Mulla on suhde ukkomieheen kestänyt 10 kk. Tapaamme joka toinen viikko. Meillä ei ole rakkaussuhde, mutta ei pelkkä seksisuhdekaan. Soitellaan, tekstaillaa, jutellaan ja joka kerta myös sekstaillaan kiihkeästi. Yhteen emme siis tule menemään, suhde on olemassa niin kauan kun molemmilla on kivaa. Ja tosiasiahan se on, että myös kotona jaksaa paremmin.
Omatunto ei kolkuttele, koska tämä ei ole perheeltä pois.
Joten nautit vain salasuhteestasi, äläkä noita porttopuheita noteeraa ollenkaan!
Luulenpa, että ei tule ajan päälle onnistumaan. Sillä kokemuksella, että ex miehelläni oli sivu suhde ja kun se paljaustui ei paluuta enään ollut.
Minullakin on vaikeasti kehari lapsi, ja juuri noista kertomistasi systä seksi on nolla lukemissa,.... mutta onhan terveet kädet (=
Omilla käsillä tai vaikka jollain muilla välineillä voi pitää kiihkot aisoissa, niin itsekin oon tehnyt, kun suhteessa mies on masentunut eikä häntä seksi ole huvittanut viime aikoina. Rakkauden ja hellyyden nälän voi koittaa tainnuttaa tapaamalla rakkaita ystäviään ja kertomalla heille huoliaan. Kyllä itsellänikin tottakai toisinaan käy mielessä, että meneekö hukkaan oma elämä, kun joutuu toisen paranemista odottelemaan eikä tiedä kuinka kauan menee. Mutta minusta niitä keinoja on kyllä muitakin kuin hyppiä vieraassa sängyssä, vastatakseni näin pettäjän ja petetyksi tulleen kokemuksella.
Minulla on yksi lapsi ja tällä hetkellä hyvinvoiva parisuhde.. Oli jakso, kun meillä meni pidemmän aikaa päin persettä ja tapasin mukavan miehen, jonka kanssa oli suhde n 3kk, mutta suhde loppu, kun kotona alko mennä paremmin. Nähtiin aika usein noin 2-3 kertaa viikossa, osaksi lopetin suhteen myös siksi, että kiinnijäämisen pelko alkoi olla liian suuri, kuten myös oma stressi jne.. punnitsin myös asioita, joita tulisin menettämään jos jäisin kiinni ja päätin, että ei ole sen arvoista!