Ongelma mikä ongelma...
naimisiin mentiin " pakosta" eli pulla oli uunissa;
avioelämä ollut mitä on ollut/ ei kovin hääviä.
Ei avioehtoa.
Ikäeroa jkv.
Avioehtoa en ymmärretty laatia että jos ny´emännän potkaisen pihalle vie puolet sukutilasta ja huom !
tuli tyhjin käsin tilalle kun tuli / miten tuli / puoliväkisin kun hommasi itsensä raskaaksi eli ei ole hyvin pullat NYT uunissa.
Miten ventovieras alunperin voi saada puolet sukutilasta=
Joo tiedän, laki määrää, mutta laki voi myös olla väärässä!
naimisiin mentiin " pakosta" eli pulla oli uunissa;
avioelämä ollut mitä on ollut/ ei kovin hääviä.
Ei avioehtoa.
Ikäeroa jkv.
Avioehtoa en ymmärretty laatia että jos ny´emännän potkaisen pihalle vie puolet sukutilasta ja huom !
tuli tyhjin käsin tilalle kun tuli / miten tuli / puoliväkisin kun hommasi itsensä raskaaksi eli ei ole hyvin pullat NYT uunissa.
Miten ventovieras alunperin voi saada puolet sukutilasta=
Joo tiedän, laki määrää, mutta laki voi myös olla väärässä!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Lisään vielä että tässä tapauksessa emäntä on se vanhempi osapuoli.
Niin no... mielestäni sinä ole ollut väärässä kun et ole ottanut selvää ennen avioliiton solmimista mitä avio-oikeus tarkoittaa.
Kuinka kauan muuten olette olleet avioliitossa? Sillä voi olla merkitystä osituksen lopputulemaan....
Kerrohan yksikin esimerkkitapaus jolloin avioliiton pituudella, nimenomaan sen lyhyydellä, olisi ollut merkitystä laissa määriteltyjen osuuksien jaossa?
En oikein ymmärrä mitä esimerkkiä tahdot ... oikeuden päätöstä vai ihmisten nimiä, vai tosiaan esimerkkiä? Noh, googleta KKO:n päätöksiä koska sinne ne vaikeimmat sovittelut ovat päätyneet ;-)
Joka tapauksessa, sovittelu perustuu lakiin ja lyhytkestoinen avioliitto on yksi perusteista osituksen sovittelulle. Usko huiviksesi.
Nimimerkki "Toinen Oikkari" on joskus kirjoittanut aiheesta ja antanut vinkin mistä lisätietoa saa jos kaipaa... suosittelen...
=====================
AL 103b:n sovittelusäännös kertoo aika selkeästi mistä osituksen kohtuullistamisessa/sovittelussa on kysymys, ja kuinka se käytännössä toteutetaan. KKO:n tuomari tri. P.Välimäki on tehnyt aiheesta väitöskirjan joka kannattaa lukea jos todella aihe kiinnostaa. Olennaista on muistaa että sovittelusäännökset (myös AL 103b) ovat aina poikkeussäännöksiä sopimusten sitovuuden periaatteesta, ja sellaisina niitä täytyy tulkita hyvin ahtaasti. Jotta sovittelu on ylipäätään mahdollista, on aina ensin tehtävä itse osituslaskelma. Jos osituslaskelman lopputulos näyttäisi johtavan kohtuuttomuuteen, saatetaan ositusta sovitella.
..tiedä/ole kuullut/lukenut yhtään tapausta jossa avioliiton lyhyys olisi vaikuttanut ositukseen. eli kuulopuheisiin/-lukeisiin perustuu.
kaikenlaisesta voidaan laissa säätää, eri asia toteutetaanko sitä käytännössä. toteutuneet tulkinnat (kko:n päätökset viime kädessä) riittää esimerkeiksi. siitä voi vapaasti omin sanoinkin mainita, esim. mikä kko:n päätös.
Enkä edes häpeä, kun vien sen puolikkaan. On tässä töitä tehty yhteisen hyvän eteen ja siimahäntiä hoidettu.
Kyllä se sen arvoista on se uusi elämä uuden emännän kanssa.
Vai vahingossa naimisiin... :D
Vahingossa varmaan pantiin lapsikin alulle?
Pitäisiköhän loppupeleissä syyttää kansakoulun tai ala-asteen biologian opettajaa?
Nimittäin minulle (samoin koko meidän luokalle) opetettiin lisääntymisestä hippuusen jotain muuta kuin mitä sittemmin on elämä opettanut. Nimittäin siitä milloin nainen on hedelmällinen ja milloin miehene siittiöt ei enään ole lisääntymiskykyisiä. Siitä käytetään myös sanontaa varmat päivät. Toisaalta sanotaan ettei sellaisia olekaan. No ei ole ei. Mutta silloisen biologian oppien mukaan kun elettiin niin piti olla. Ehkä biologia oli silloin väärässä? 60-luvulla. Tämän todistaa pari kouluaikaista kaveria koska meillä kaikilla oli sama käsitys kun myöhemmin juteltiin, lapsia saatuamme. Ja ainoa luotettava ehkäisykeino on pidättäytyä yhdynnästä. Sekstailla voi muutenkin. Naiseen ei voi luottaa, että on hoitanut ehkäisyn vaikka vannoo käsi sydämellä ja raamatulla. Onneksi keksittiin isyysselvitykset. Eräs joka ei ehtinyt laueta ilmoitettiin lapsen isäksi. Sattui vaan kerran väärään paikkaan. Onneksi oli kehitetty selvitystapa joka osoitti ettei ollut lapsen isä. Siinä meni neito vaitonaiseksi. Että muka riittää kun käväsee neidon sisällä voisi tulla isäksi?! Juuh. Jokainen nainen joka miehen sisäänsä päästää käväsemään ottaa kyllä riskin. Jollei neito päästä mutta mies tulee on se raiskaus jonka todistaminen hieman hankalaa jos ensin on vokotellut miehen sänkyynsä ja sitten sanoo ei.Mies luottaa naiseen, että ei tule lapsia ei. Sitä nainen voisi miettiä että miksi niitä sitten kuitenkin tulee.
Tiedän kuinka sua kyrsii!
Itse olen kiittänyt luojaani, että avioehto tuli tehtyä, vaikka se tuolloin tuntui järjettömältä.
Ainut pelastuksesi voisi olla avioliiton lyhyt kesto. Aikamääristä en tosin osaa sanoa mitään. Ota äkkiä selvää.
Täälläkin joku varmasti tietää jos vain viitsii sanoa. Kysymyksen asettelusi houkuttelee vain sanomaan "äikkis perkele". Tämä sakki ei hevillä miestä halua ymmärtää.
Nyt sun kannattaa joka tapauksessa uhrata muutama satanen ja kysyä hyvältä asianajajalta onko sulla toivoa. Ja heti huomenna.
Niin... sillä sitä avioliiton kestoa kysinkin yllä...
Ehdotonta kestorajaa ei ole, mutta käytännössä jos alle 2 vuotta kestänyt avioliitto kyseessä... sen ositus tehdään kuin olisi ollut avioehto. Tietenkin puolisot voivat vapaaehtoisesti sovitella ositusustaan aivan vapaasti.
Toisaalta, saman pykälän perusteella esim. pitkäkestoista avioehdollista ositusta voidaan sovitella myös...
================
AL 103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Miten usein tähän pykälään nojataan?
Riitaisen osituksenhan vain oikeudenmääräämä pesänjakaja saa päätökseen... eli käytännössä vain hän voi "pakkosovitella" tämän pykälän perusteella.
Silti, onneksi usein tämän pykälän perusteella puolisot ymmärtävät sovitella ihan sovussa (tai "melkein" sovussa) tai lakimiestensä neuvosta ... tietäen että pesänjakajan kulut ovat tuhansia euroja kummallekin.
Mutta en osaa sanoa monessako prosentissa osituksia tasinkoa sovitellaan tai kohtuullistetaan merkittävästi.
Lakimiesten palkkioista on ollun sen verran kohua.
Ymmärrän kyllä kysyjän tunteet. Minullakin on muutaman vuoden kulutta edessä samantapainen juttu. Perinnönjaossa joudun luopumaan osasta "minun" maatilaani. Saa nähdä, miten se jako sujuu. Ehkäpä pystyn hoitamaan koko perinnönjaon rahalla.
Rahankäytön mielekkyys tuossa hommassa tosin on kysenalainen.
Käytännössä yli viisi vuotta kestäneitä avioliittoja ei enää sovitella minkään pykälän nojalla.
Mikäli emäntä on ollut tilalla töissä, saanut siitä palkkaa (ollut tuloja maataloudesta verotuksessa) niin mikään ei sinua pelasta.
Tai ehkä se maanviljelijöiden kuuluisa ammattitauti korkeintaan, mutta siinäkin tapauksessa tila jää lapsille. :)
Minä saan elantoni aivan muusta kuin maataloudesta. Olen kotoisin maatalosta, jossa ei 20 vuoteen ole tuotettu mitään.
Suunnitelmissani on kuitenkin eläkepäivinäni muuttaa tuolle tilalleni, pois pikkukaupungin rauhallisen omakotialueen melskeestä.
että raipati rai maajussille ko´harmittaa...mitäs läksit???
Sitä saa mitä tilaa.
voi kukaan pakosta mennä naimisiin? lapsen takia ei ole pakko mennä!Minä en ainakaan mennyt. Ja miten voi tulla puoliväkisin? JA hommata itsensä raskaaksi, ihan vaan yksikseen, sinulta lupaa kysymättä ja ilman sinua varmaankin...makselehan vaimolles kipurahat, kun on joutunut sinua sietään.. on ansainnut.
Taisi ap. viestin laittaa, joku maajussin naispuolinen sukulainen tai muu kylän ämmä... Eihän sukutilan puolikas ventovieraalle mene, vaan lasten äidille ja aikaan perillisille, jotka sitten voivat rällätä ja hankkia ventovieraita puolisoja, ku sukurutsat ei nappase
Sinin omalle ns. väkisin tehdylle lapselle
se tilan osuus menee ja ethän sinä sieltä
joudu minnekkään muuttamaan.
Asut niinkun ennenkin.
En voi käsittää miten voi mennä
väkisin jonkun kans suomessa
naimisiin ja vielä pakottaa lapsen
tekemään??
Ja väkisin tunkea toisen kotiin??
Monia kivoja miehiä on menny minultakin
ohi kun en ole tienny noista mahdollisuuksista.
Sinun vaimo on nero!
Ei olisi maailmanhistorian ensimmäinen kerta kun nainen jättää salaa e-pillerit pois. Sillä tavalla sitä tullaan salaa raskaaksi. Ja sillehän ei sitten mies mittään voi.
Sinänsä rahallahan tuosta selviää, sukutilan arvosta puolet käteisenä lapaseen. Jos rahkeet riittää niin pankista&takametsästä sitä rahaa saa. Ja voihan osan tuosta kuitata vaikka etäämmällä olevalla maapalstalla. Täytyy nimittäin muistaa, että tasingon maksaja saa itse päättää millä tasingon suorittaa.
Yhtälailla täytyy muistaa se lapsen etu. Olkoonkin kuinka salaa alulle laitettu, niin se ei ole mitenkään sen lapsen vika tai syy.
Mutta kannattaa tutkia tarkoin tuo M36:n tarkemmin kertoma sovittelupykälä. Ja hommata itselleen ihkaelävä lakimies, ettei tule raapustettua puumerkkiä sellaiseen paperiin, mitä katuu jälkeenpäin.
Hei! Kauhistuin kun luin tuota sinun tilitystäsi ja pelkoasi sukutilan menettämisestä.Tuosta "pullasta uunissa"; ei pulla itsestään uuniiin mene, että sinullakin lienee aikamoinen osuus asiassa. Ja minkä ikäinen tuo "pulla" nyt on? Pieni vai jo teini-ikäinen? Hän tarvitsee kodin ja molemmat vanhemmat. Entä jos muuttaisit asennettasi. Jos parisuhteessanne on säröjä, yrittäisitte korjata niitä terapian avulla. Kaiken voi vielä parantaa ja löytää uusia ihania puolia puolisostaan, kun on itse valmis omaan muutokseen ja silmien aukaisuun. Ei elämä muutu ainakaan paremmaksi lähettämällä puoliso kävelemään puolet tilastanne mukanaan. Yritä tehdä kaikkesi parisuhteenne pelastamiseksi. Jos olette nuoria, kuten oletan, teillä on vielä koko elämä edessänne ja ihmisenä voitte vielä kasvaa ja kypsyä aivan uusiksi, jos vain itse olette valmiit yrittämään. Hyvää kevättä!
EMME ole nuoria vaan isovanhempa jo. Ja kyllä ! Voi kyllä laittautua raskaaksi kun valehtelee ottavansa pillereitä eikä niistä tietoakaan.
Yli 30 vuotta on mennyt ko kankkulan kaivoon.
Emäntä on ilkeä, sairaalloinen, vainoharhaianen, lihava ja vastenmielinen.
Onneksi ei ole isännässä edes mitään vikaa, muuten saattaisi harmittaa!
Nainen pystyy hyvin kusettamaan miestä näissä raskausasioissa. Luuletko että olisin ikinä lasta saanut jos en yhtä tonttua olisi onnistunut huijaamaan? En olisi.
Olen melko.. noh, epäviehättävä nainen. Luonteeltani tulinen ja temperamenttinen (minkäs sille voin...) ja ulkomuotoni on penskasta asti ollut Lyhyt ja Pullea (läskiksikin mainittu..), tietty erilaisia laihiksia kokeillut tuloksena vain lisää läskiä. Kasvonpiirteet ei ehkä niin houkuttelevat tai jotain.
Mutta jossain 33-vuotiaana halusin lapsen. Se oli ihan hirveä kuume. Lääkäri mainitsi ylipainosta, ettei hyvä jos tulen raskaaksi. Laihdutin aivan käsittämättömällä nälkäkuurilla 15 kiloa pois. Liikunta ei sopinut nivelten takia. Kävin uimassa, se aiheutti nälän tunnetta joten oli pakko lopettaa. Kilot on sittemmin palautuneet lähes ennalleen.
Yksi mies sitten vähän kiinnostui. En tiedä vielä tänä päivänäkään miten osasin olla sille niin ystävällinen että suhdettamme saattoi kutsua seurusteluksi. Luottamustahan suhteessa kuuluu olla. Ehkäisy oli aluksi miehen harteilla mutta sovittiin yhteisesti että koska se oli hiukan hankalaa ja epäluotettavaa, hankkisin pillerit.
Pillerit? Make my day... halusin LAPSEN. Toinen mitä en vieläkään ymmärrä miten onnistuin, mutta mies suostui kanssani naimisiin. Siihen asti niitä pillereitä napostelin. Ja avioliittoon se loppui. Tulin raskaaksi, mies uskoi selitykset epäluotettavasta ehkäisystä ja lapsi tuli.
Koska en enää jaksanut sekä esittää mukavaa että hoitaa lasta alkoi mies parka jäädä paitsioon. Tämä voi kuulostaa melko brutaalille, mutta en oikeasti miestä rakastanut. Alitajuntainen tai tietoinen lapsensaantitarpeeni meni kaiken edelle.
Ongelmia ilmaantui kun mies ei enää jaksanut. Halusi eron. Minä en, koska meillä oli lapsi elätettävänä. Ei se miestä pidellyt vaan hän lähti lätkimään vuosi sitten.
Meilläkään ei ollut avioehtoa mutta siinä ei kumpikaan jäänyt miinuksille. Sovittiin että pidetään omamme koska erot oli ehkä parissa eurossa jos niitä rahoiksi olisi muutettu. Ja saanhan minä elarit mieheltä. Hän kun ei lasta halunnut, ei myöskään halunnut yhteishuoltajuutta.
Jaa, nooh, miten sen nyt ottaa? Isäntä sellainen puolivillainen olio - ei koskaan käynyt missään muualla ko pakolliset menot ja mihi sitä tarttis lähtee kotuaan?
Emäntä oli alkutaipaleella varsin pulska,ettei sanoisi lihavanpullea, hampaatonkin oli mutta onneksi on olemassa sellainenkin ammattikunta ko hammasteknikot - eihän sitä muuta voinu ko laittaa sille EDES hampaat suuhun että sai helvetti syödäkseen!
Emäntä ei ole hoikistunut, päinvastoin ja ny´siltä on lähtenyt tukkakin melekeen kokonaan että eipä, eipä ole varsinaisesti mikään silmäilo - kenellekään ja isäntä on ihan voimissaan on tukkaa ja omia hampaita eikä ou läskikään jotta vähäse kyl´kiukuttaa katella ko toinen väksisin tosa lyllertääpi..
vahvistaa säännöt. Ole mikä olet mutta ainakin olet harvinaisen suoraselkäinen tapaus !
Saatan vaikuttaa tunteettomalle. Enkä aiemmin tätä oikein tuontu esiinkään.. että kyllä minä varmaan olisin toivonut oikeaakin parisuhdetta siitä jutusta syntyneen. Onhan se kai meihin ihmisiin jollain tapaa istutettu. Ei meitä yksin ole luotu elämään.
Mutta kun ei niin ei. Yritin minä ihan tosissani. Mutta ei. Enkä jaksanut esittää mitään. Se on vissiin mun kohdalla täysillä ylöspäin ja yhtä täysillä alaspäin. Sitten vielä hormonit ja vauvakuume sekoitti. Ja kohdalle sattui liian kiltti mies.
Se on nyt olutta ja menyttä. Olen itseni hyväksynyt, kiva olis jos joku muukin, eikä vaan aina vaatisi missin näköä ja kokoa. Mutta pärjätään näinkin.
hyvin pullat uunissa,aikanaan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä suojattiin tämä tila.kun meille tuli ero,ex-vaimo ilmoitti vievänsä puolet tilasta ahneuksissaan,vaan kun näytin paperit,niin harmittaa kun ei ollut kameraa käden ulottuvilla,kyllä siinä naama venähdi,olisihan meilläkin ollut kohduutonta se puolen vieminen,myyntiin se tämä mennyt ja kun ex:sä ei ole päivääkään tehnyt tilan töitä.nyt minä saan tästä kohtuu elannon,ja lapsethan tämän aikanaan perii.
Ahneuskin on suhteellista.
Jos on yhteisiä lapsia on vain kohtuullista, että lapsille ja entiselle vaimolle jää samanlaiset mahdollisuudet jatkaa elämää, kuin isännälläkin.
Harvoin kukaan emännäksi lähtee pelkästään rahankiilto silmissä, siihen maanviljelijät ovat aivan liian köyhiä.
katoavaista,maa ikuista.jos se olisi tämäkin tila mennyt myyntiin,niin siinä ei olisi ollut mitäänlapsilla perittävää.ex-vaimo on tuhlaavaa tyyppiä,ei hän mitään kiintiää omaisuuta olisi hankkinut,hän on kumminki kulkenut koko ajan muualla töissä ja hänellä on ollut tässä vähän rahallisia vastuita,eikä mitään ole säästöön jäänyt.minunki puolisko olisi tainnut kadota elämän uudelleen järjestelyyn.
Olisikos sun pitäyt toimia jotenkin toisin,ennenkuin itse laitoit sen "pullan uuniin"?
Jälkipolvia, niitä sinun pullaksi kutsumiasi lapsia, ajatellen saattaa olla, että on parempikin, että sukutilasta edes puolet menee heidän äidilleen. Pysyy ainakin se osa sukutilasta tallessa. Isähän voi milloin tahansa taas joutua törkeän ryöstön uhriksi (joku ventovieras varastaa spermaa) ja menettää oman osuutensa sukutilasta ventovieraalle.
>
Silloin tiedät oikein hyvin, ettei sukutilasta tarvitse siirtyä yhtään mitään "emännälle" ... tasingon voi maksaa myös rahalla...
Tasingon voi maksaa vaikka tukkikuormalla -joka on tasingon arvoinen- mikä on siellä metsäautotien päässä nätissä pinossa, odottamassa noutajaansa.
Tasingon maksahajan saa päättää, millä tasinkonsa suorittaa.
Käytännössä aika harvalla maanviljelijällä löytyy tasingon maksuun rahoja.
Monesti se rantatontti tai metsäpalsta vaan vaihtaa omistajaa. Ja tuleehan se halvemmaksikin sopia, kuin alkaa riitelemään selvistä asioista.