Purnaan varmaan jonkunlaisesta ikuisuusaiheesta mut ei vaan mee jakeöuun. Miksi hitossa miehelle on niin vaikeaa osoittaa hellyyttä sängyn ulkopuolella? Olemme olleet 7 vuotta yhdessä, naimisissa puolisen vuotta. Meillä on 2 pientä lasta ja mulla esimurkkuikäinenn poika ed. liitosta. Aamulla miehen lähtiessä vaihdetaan pusut (velvollisuudesta) mutta iltapäivällä hänen tultua kotiin harvemmin pusua tulee. Joskus on tosi uupunut olo ja toivoisi vaikka halausta mutta ei mitään. Pikkulapsivaiheesta johtuen seksi on vähän kortilla mutta tietenkin silloin kun häntä alkaa haluttaa ja ed. seksikerrasta on aikaa niin kyllä sitten aletaan kopeloimaan. Olis ´kiva joskus saada hellyyttä ilman taka-ajatuksiakin vaan ei...Muilla samanlaista?
Miksi mies ei helli?
Why not?
143132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
annatko itse hellyyttä vai odotteletko vaan että josko se mies...? Meillä annetaan hellyyttä puolin toisin eikä ole kummankaan tarvinnut sen perään kysellä.
Vuosikaudet olen sitä hellyytä ja huomiota koettanut jakaa, suukotellut, halaillut, ostellut yllätyslahjoja, hokenut rakkauttani ajatuksella että metsä vastaa niinkuin sinne huutaa mutta loputtomiin ei jaksa olla se osapuoli joka tuossa asiassa tekee aloitteen...
Siksi koska olette olleet jo noin monta vuotta yhdessä ja suhteessanne on ollut se arki jo kauan. Kai miehellä on jokin kyllästysmisvaihe menossa, tai kokee, ettei se helliminen ole enää niin tarpeellista. Sä kun et enää ole se uusi ja ihmeellinen hottis, jota mies halusi ihan hulluna suhteen alkuvaiheessa. nyt sä olet sitä vakiokalustoa, jonka kanssa ollaan ja elellään arkea päivä kerrallaan.
muutaman vuoden ollaan yhessä,niin ei se ole enää,niin,ku alkuaikoina kaikki on,niin kiihkeetä ja ihanaa.voin ihan kokemuksesta sanoo ite ole ollu 20.vuotta saman miehen kanssa ja lapsia on.2.kappaletta kertyny.ei sitä enää pussailla ku ennen eikä makuukamarissakaan ole yhtä tiuhaan tahtiin menoo,ku alkuaikoina...sitä se yhessä olo on.
Vaan olla luonnostamme aina niin romanttisia,valitettavasti. Itse olen jälkeenpäin ruotinut nuoruuden ensimmäistä pitkää suhdetta,joka päättyi eroon "legendaarisen" 7-vuoden jälkeen. Tuli vaan kasvettua eroon ja avokki löyti uuden.
Sen verran viisastuin,että naiselle on todellakin tärkeää sellainen arkipäiväinen pieni hellyys ja huomioiminen. Nykyisessä suhteessani olen tämän muistanut hyvin tuloksin...
Hyvät kanssaveljet jos tätä luette,ei se paljoa vaadi. Suukko silloin tällöin,kädet vyötärön ympärille kun vaimo laittaa ruokaa hellan ääressä ja puhallus hiuksiin,illalla tv-kiinni emäntä kainaloon ja kysyä miten päivä on menny ja joskus kauppareissulta kimppu reilunkaupan ruusuja mukaan,vaikkei mikään erityinen merkkipäivä olisikaan.
Voin kokemuksesta sanoa,että näillä asioilla on melkoinen vaikutus naisen sielunelämään ja meno makuukamarinkin puolella saa aivan uutta potkua.:)!
Toivottavasti naisesi älyää pitää susta tiukasti kiinni: Sähän ymmärrät naisen sielunelämää näiltä osin ihan täydellisesti. Just tollasta huomiomista mäkin kaipaan ihan kuollakseni, pientä huomiomista arjen keskellä. Kyllä mä nyt sen ymmärrän ettei alkuhuuma kestä loputtomiin, eikä ole tarkoituskaan jotta suhde voi kehittyä kestäväksi mutta eihän kaikki romantiikka voi kuolla vaan sen takia että ollaan oltu vähän pidempään yhdessä...
Just tollasta mäkin haluaisin! mutta kun ei!
olet ainakin oppinut läksysi!
On teilläkin kummaliset parisuhteet. Kyllä hyvään suhteeseen kuuluu hellyys vielä vuosienkin jälkeen! Mihin se muka katoaa? Ja katoaako teiltä tarve saada hellyyttä?
Itse en suostuisi hellyysvajeessa elämään. Jos mies ei helli, menen hellimään häntä ja kerron, että olisi kiva saada enemmän haleja. Puhumalla asioista yleensä selviää. Joten ota asia puheeksi miehesi kanssa, ei ne osaa lukea ajatuksia.
montako kertaa olen asiasta puhunut? Milloin nätisti milooin vähemmän aikuismaisesti mutta turhaa...Mun mielestä kanssa hellyys kuuluu olennaisesti parisuhteeseen niinkuin nenä päähän. Jospa se ei vaan yksinkertaisesti HALUA osoittaa hellyyttä?
Samat ajatukset pyörivät itsellä päässä.Mies viikot reissutöissä,lauantai ainoa päivä viikossa,että ollaan porukalla kotona.Meillä on kolme lasta,nuorin jo 4v.En enää jaksa pyydellä hellyyttä,jos ei kiinnosta niin ei sitten.Koska se pitäisi olla itsestäänselvä asia,jos toisesta välittää.Onneksi on olemassa työpaikka ja harrastukset.Viime viikonloppukin meni mukavasti harrastuksen parissa itsellä ja ukolla formuloita katsellessa.Tulihan se sunnuntai ja ukko lähti reissuun.Tätäkö se on loppuelämä??Tiedän, se on itsestäkin kiinni,mutta en enää jaksa kuin lasten takia.Aina sanotaan,että muija pihtaa,meillä se on toisinpäin = )
Formulat ja työmatkat. Niin tuttua täälläkin. Ollaan oltu 20 v yhdessä ja 2 lasta. Nyt on mulle iskenyt tuo väsymys, en jaksa enää roikkua kaulassa, tehdä aloitteita, repiä sohvalta ylös vaan haluan jotain itselleni myös. Perheneuvolassa käyn yksin kun mies ei suostu. Puheet pois, teot ratkaisee, sanoon hän - ja tekee siis mitä??? Enpä ole huomannut. Ei seksiäkään enää koska en tee aloitteita.
Mutta "reissumiehen muija".. varo muita miehiä, olet vaarassa, mulle vähän kävi niin että menin sekaisin toisesta.
Minä itse etsin parin vuoden ajan syytä ja selitystä sille miksi mieheni elää kuin toisella planeetalla.. kyllä me halattiin ja pussattiin ja oltiin lähekkäin, mutta tuntui kuin toinen ei olisi ollut siinä lähellä ollekaan..Kaikki läheisyys tuntui olevan vain velvollisuuden täyttämistä.. mihin katosi alkuajan ihana läheisyys.. ajattelin sen aina johtuvan siitä että arki tuli vastaan ja etsin syitä itsestäni, ajanko toisen pois? mitä teen väärin?.. Mutta sitten sain mieheni kiinni pettämisestä ja alkoi selvitä syy siihen miksi ei ole hellyyttä.. hän oli pettanyt minua aiemminkin ja valheidensa takia hän ei voinut enää olla lähelläni luonteva.. Hänestä tuli kylmä, hän lopetti puhumasta minulle tunteistaan ja omista asioistaa.. minä yritin kyllä niistä puhua ja saada häntä puhumaan, mutta turhaan ja sitten en enää jaksanut edes yrittää.. meillä meni hyvin, me ei enää riidelty, mutta me ei myöskään enää puhuttu, me ei enää välitetty.. Nyt kun olemme asioita selvitelleet, hän katsoo minua taas sillä samalla ihanalla katseella jolla hän katsoi minua suhteemme alussa.. Minusta tuntuu että näen taas hänen ajatuksiinsa ja kosketukset ovat aitoja.. En vielä tiedä miten meille lopulta käy, mutta nyt olo on huojentunut.. En yritä sanoa että miehesi pettää sinua, mutta ehkä jotain asioita on jäänyt sanomatta ja vaivaamaan.. Ehkä se että saisitte todella aidosti puhuttua asioita ja ongelmianne toisi teidät lähemmäs toisianne.. ja sitä kautta tunteetkin olisi helpompi näyttää... Eli ongelmat pöydälle ja puhumista ja kuuntelemista puolin ja toisin..
Jätä se irstas Sika!!
taitaa suurinosa miehistä olla samanlaisia.
Mä oon ollut 6 vuotta mieheni kanssa avoliitossa. Olen itse 4 vuorossa(vuorot vaihtuu tiheeseen) mieheni päivävuorohommissa. Näemme aika harvoin. Meillä ei ole lapsia mutta niistä on ollut puhetta. Mieheni viettää todella paljon aikaa kavereidensa kanssa mikä on hyvä että pitää yhteyttä kavereihinsa, mutta rajansa kaikella. Olen puhunut monesti että lähdettäisiin yhdessä viikonlopuksi kylpylään tai jotain vastaavaa. aina tämä vaan siirtyy ja "unohtuu" mieheltä, mutta kyllä sitä vaan kavereille lupaillaan vaikka kuu taivalta. Meillä silloin harvoin kun nähdään, mies haluaisi vain seksiä. väillä tuntuu että kelpaan vaan sänkykumppaniksi. en sano etteikö seksi ole ihanaa.Mut eikö miehet osaa osoittaa mitään muuta rakkauden osoitusta?onko vaikeeta pyytää toinen viereen sohvalle kainaloo, halata toista tai antaa suukko? Olen tässä miettinyt että onko järkevää hankkia lasta, olisin varmaan se osapuoli joka "kasvattaisi"lapsen kun toinen juoksee missä lie. Olemme nämä asit puhunut varmaan sata kertaa läpi, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Kidutanko minä itseäni?