Hei te jotka olette käyneet jutelemassa jossakin (missä ???), parisuhde ongelmistanne, niin kuin selkeitä neuvoja olette saaneet. Kuinka hyödyllisenä piditte keskustelu apua vai olisiko saman hoitanut ystävänne kuuntelemalla teitä ?
itsellä on liitto siinä jamassa, jotain on tapahduttava. Ero hävettää ja käy ylpeydelle, pelkään pahoin, että jos ei tähän apua tule, peli on pelattu.
itsellä on liitto siinä jamassa, jotain on tapahduttava. Ero hävettää ja käy ylpeydelle, pelkään pahoin, että jos ei tähän apua tule, peli on pelattu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
yhtä tyhjän kanssa , varsinkin jos molemmat eivät tee parannuksia asioihin yksin on vaikea saada muutosta.
Kirkon pariterapias käytiin (vaikkei kumpikaan ole millään muodolla uskollisia) ja kyllä se täti kuunteli ihan kivasti. Tuli kuunneltua toistakin tappelematta.
Duunissa avasin suuni ja sain työterveyshoitajalta ajan terapeutille. Sekin auttoi, koska ymmärsin ettei vika ole pelkästään minussa tai pelkästään miehessä.
Kyllä noi auttoi meitä siinä, että kyettiin keskustelemaan keskenään vapaammin, kun ei enää haluttu toisten silmien alle näitä asioita vatvomaan.... lopulta kyllä päätettiin, ettei tää suhde nyt ollu ihan sitä, mitä kumpikin odotti.
Toisin sanoen, jäi oikeestaan parempi mieli erotakkin.
Siis vaikka sanoin: (vaikkei kumpikaan ole millään muodolla uskollisia) niin tarkoitin USKONNOLLISIA...
Viisas kirjoitus toisesta ketjusta lainattuna:
Ammattitaitoiset ihmiset eivätkään ota kantaa tai puolia. Kun tarkoitus ei ole saada teitä jatkamaan tappelua, eikä ihmissuhdeongelmissa valita voittajia ja häviäjiä - hyviksiä ja pahiksia. Yleensä, jos toisella on kovin voimakkaasti joku kanta, häntä yritetään saada kuuntelemaan toista - ja päinvastoin - jotta saataisiin dialogia aikaan.
Meidän kriisin aikana kävimme juttelemassa kunnan mielenterveyshoitajan kanssa (en tiedä onko ihan oikea titteli?)Lähete saatiin omalta terveyskeskuslääkäriltä. Tämä oli noin 60-v nainen ja munsta valitettavasti tuntui aina että se oli enemmän mun miehen puolella? En tuntenut oloani tasa-arvoiseksi. Hyödyttömin kommentti oli että MUN TÄYTYY KIITTÄÄ JOS MIES ESIMERKIKSI TYHJENTÄÄ ASTIANPESUKONEEN! Hei haloo, eihän kukaan kiitä muakaan kotitöistä! Hyvä puoli oli se että molempien tuli puhuttua sekä kuunneltua toista.
Myöhemmin kävimme työpaikkani lääkärin luonna kaikkiaan 5 kertaa (työpaikkani maksoi).Tämä mies teki paljon perheneuvolatyötä, osasi kysyä kiperiä kysymyksiä, oli tavallaan julmempi kommenteissaan kuin se nainen (miehen mielestä naisella oli liikaa sitä "miltä sinusta nyt tuntuu"- meinikiä.) Tykättiin siis molemmat enemmän tästä miehestä, oltais käyty enemmänkin hänen luonna vaikka sitten itse maksaen mutta lääkäri taisi saada meistä tarpeeksi sillä hän muutti toiselle paikkakunnalle!
todellako kävitte "kunnan mielenterveyshoitajalla"?
Vanha koulutus kaksivuotinen ja uusi lähihoitajan koulutus. Ei kai kukaan kunta ohjaa sen tasoiselle parisuhdetta selvittelemään?
Tässä väestöliiton sivut joista voit käydä lukemassa parisuhteeseen liittyviä juttuja.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/sivukartta/
Tämä toinen linkki vie suoraan hakupalveluun, josta voit itse hakea oman paikkakuntasi kaikki parisuhdeterapiapalvelut.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/etsi_parisuhdepalveluja/neuvonta-ja_terapiapalveluhaku/
Sepä oiva syy jatkaa liittoa!
Olen kuullut puhuttavan pariskunnasta, joka meni naimisiin tilanteessa, joka olisi hävettänyt ja käynyt ylpeyden päälle, jos olisi hoidettu toisin.
Tosin, jos muija olisi tehnyt raskaudenkeskeytyksen ja häipynyt sinne minne oli sanonutkin lähtevänsä, kukaan tuskin enää asiaa edes muistaisi. Helpompi vaihtoehto oli käydä esittämään, että raskaus oli toivottu, ja olikin tarkoitus alkaa perhettä perustamaan, vaikkei se niin oikeasti ollut.
Ihmisiä on vaan niin helppo hämätä, helpompi kuin omaa itseään. Jotta valheista rakentuisi edes jonkunlainen koti ja perusta elämälle, sitä on vaalittava ainakin ulospäin. Mitään väliä sen, miltä ihmisestä itsestään tuntuu.
Onko häkellyttävä ajatus, että joku muu saattaa rakastaa yli kaiken sitä ihmistä, mistä yrittää pitää kynsin hampain kiinni, vaikka ei mitään muuta syytä olekaan kuin se, että häpeää tunnustaa tehneensä vääriä valintoja. Tuntuuko vieraalta olla rehellinen ja uskoa se, että kun päästää irti jostain sellaisesta mitä ei oikeasti halua edes pitää, saattaa joku toinen saada jotain sellaista mitä haluaa eniten elämässään?
Kannattaako väkisin vääntäminen? Eikö olisi reilumpaa todeta, että homma ei toiminut, antaa olla, vaikka häpeän hinnalla.
Loppujen lopuksi teennäisesti eletty elämä on suurempi häpeä, kuin rehellisesti mokaten.
Päästä irti hänestä, anna hänelle vapautensa, vielä hän voi nauttia siitä.
Vai siinäkö se juuri onkin ?
Avioero käy itsetunnolle!!
Miksi epäonnistuin ? Avioero ei aina ole se ensimmäinen ratkaisu ongelmien ratkaisuksi.
Avioliitto on myös tahto asia.
Jotain on avioeroa miettiessä särkynyt, vieläkö sen voi korjata.
Hirveen rahellinen täytyykin olla ja tunnistaa tunteensa sen kiisin keskelläkin.
väestöliiton sivulta, ero uhasta se pahin:
Vetäytyminen, tunteet ovat kuolleet
"Minulle on samantekevää, mitä teet. En välitä sinusta tippaakaan." Tässä vaiheessa ei ole enää senkään vertaa toivoa jäljellä, että jaksaisi edes tapella toisen kanssa. Tilannetta kuvaavat luovuttamisen tunteet. Jos jäädään yhteen, se ei tapahdu toisen takia, vaan ihan muista syistä. Ehkä vain siksi, ettei haluta kertoa suvulle ja tuttaville avioliitossa epäonnistumista.
minäkin. Olen läheltä seurannut erästä pariskuntaa, joka asui (pakeni) ulkomailla pari vuotta ja aina vaan on läpi paistanut epäonnistunut suhde. Häpeä ja itsetunto ja pelko että yhteisö (uskovaisilla)tuomitsee. Pelko mitä muut ajattelevat, jos en löydä uutta, en ole rakastettava kenellekään kun jätettiin. Kaverini sanoi kerran, on siinä jotain vikaa kun on eronnut! Hän halusi estää suhteeni avioeronneeseen juuri tuosta syystä. Ensikertalainen olisi ollut parempi. Niin on helppoa elää ja näytellä ulkopuolisille, vaikka sen kyllä läheiset vaistoavat, mutta eivät uskalla sanoa. Itse siinä eniten kärsii, vaikka kummallakin olisi mahdollisuus uuteen ja eheään liittoon. Pikkujutusta ei kantsi lyödä hanskoja tiskiin, mutta jos rakkautta ei ole edes ollut kun on avioon astunut niin ei se enää vuosien myötä rakkaudeksi muutu.