olen erittääin kiero ihminen ja nyt sen hoksaan varsinkin. joka päivä omatuntoni pistelee.olen valehdellut nyt melkein vuoden päin naamaa neljälle parhaalle ystävälleni joita rakastan kuin omia siskojani ja joita ilman en voisi elää.olen valehdellut että minulla on suuri ystäväpiiri läheisessä kaupungissa,jotta saisin arvostustaja ehkä kateuttakin osaksenikin. olen myös valehdellut että minulla on ollut poikäystävä.tämä on aiheuttanut sen että minuun luotettaan enemmän kuin ennen koska minun "kalkkis"osa on pyyhkiytynyt taivaan tuuliin ja olen "läheisempi ystävien kannssa kuin ennen.itsevihani määrää ei voi sanoin kuvailla tällä hetkellä ,en tiedä itsekkään miksi tein noin. mitä tehdä?sanoa ja joutua ehkä kokonaan yksin vai ei sanoa ja olla hyvissä väleissä ystäviensö kanssa? jos valitsisin viimeisen niin o¨matunyo soimaa koko ajan ja mitä teen kun kaverini haluaa nähdä " toisenpaikkaskunnan kaverini.ne ovat myös arvaamassa että niitä ei oo.
asiallisia vastauksia kiitos
asiallisia vastauksia kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos kerrot suoraan valehdelleesi ja sen miksi valehtelit, niin ehkä he antavat anteeksi. Jos tarkoituksesi ei ollut paha, ja siitä ei kellekään muulle harmia ollut. Hyvät ystävät yleensä antavat anteeksi mitä vain. Sitten vannot että parannat tapasi.
tässä on jotain muuta outoa, kuin harmitonta valehtelua. Miksi ihmiset valehtelevat? Kiusataanko heitä, raiskataanko heitä henkisesti? Se voi olla raskasta kestää. Puolustuskeinoja voi olla omien keksittyjen juttujen selittäminen ja sepittäminen, vetäytyminen omiin oloihin, pakeneminen, voimakas vastarinta, selittely etc.
Miksi olet sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät näe, ymmärrä ja hyväksy sinua sellaisena kuin olet? Jotta olisit sosiaalisesti hyväksytty, kuuluisit ryhmään, mikä on yksi ihmisen perustarpeista. Toki sellaisia ihmisiä on vaikea löytää. Kehottaisin, että hankkiutuisit sellaisiin harrastus- tai muihin piireihin, joista löytyy samanhenkisiä ystäviä. Jotkin hyvät arvot ja aikeet, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, lähimmäisen rakkaus, auttaminen, anteeksi antaminen, myötätunto etc. jos toiminnasta löytyvät, ystävyyden saaminen ja sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen ovat todennäköisempiä.
Käypä vaikka www.nyyti.fi -keskustelupalstoilla. Siellä on myös mietitty sitä, miltä tuntuu, jos ei ole omaa tyttö/poikaystävää. Muutkin ovat samanlaisessa tilanteessa ja samanlaisissa fiiliksissä, kukaan ei ole yksin. Miksi Suomessa sitten ihmiset eivät tunne toisiaan ja antavat ennakkoluulojen tehdä kiusaa? Sitä minä vaan en oikein ymmärrä.