Hän oli jo melkein 90-vuotias, mutta muuten hyväkuntoinen.
Se, mikä minua koskee eniten hänen poismenossaan on se, että viimeisinä viikkoinaan hän oli täysin poissa tolaltaan, pelkäsi kuolemaa.
Hänen kuolemansa ei ollut rauhallinen, vaan täynnä kauhua ja väkivaltaisia ajatuksia.
Muuten hän oli aina ollut rauhan mies, lempeä ja ystävällinen.
Olen aina uskonut kuolevien olevan valmiita kuolemaan, Isoisäni ei. Hänen tuskansa ja hätänsä kuoleman edessä oli sydäntä raastavaa.
Se, mikä minua koskee eniten hänen poismenossaan on se, että viimeisinä viikkoinaan hän oli täysin poissa tolaltaan, pelkäsi kuolemaa.
Hänen kuolemansa ei ollut rauhallinen, vaan täynnä kauhua ja väkivaltaisia ajatuksia.
Muuten hän oli aina ollut rauhan mies, lempeä ja ystävällinen.
Olen aina uskonut kuolevien olevan valmiita kuolemaan, Isoisäni ei. Hänen tuskansa ja hätänsä kuoleman edessä oli sydäntä raastavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä että ukillasi ei ollut rauhaa tai pelastusvarmuutta. Raamatussa sanotaan että usko Jeesukseen on ainoa tie Taivaaseen. Lohdullista on kuitenkin se että uskovat eivät Taivaassa pysty suremaan kadotettuja sukulaisiaan.
Samaa suren isästäni.Hän uskoi Jeesukseen ja Jumalaan ja tuska aiheutui meistä läheisistä luopumisesta.Loppu oli todella traaginen, äkillinen sydänkohtaus,ohitusleikkaus samana päivänä ja sitten muutaman päivän taistelu teholla täysin tajuissaan.Ensin tieto äkillisestä vakavasta sairaudesta ja sitten hoitaja kertoo, että kohta kuolet, mitään ei voi tehdä.Kuka ikinä sellaiseen voisi sopeutua niin nopeasti? Ja samalla tajuaa eron vauvalapsenlapsestaankin, että yhteinen tie olikin tässä,tässä elämässä eivät enää ole yhdessä.Muutkin lapsenlapset olivat pieniä.Se oli järkyttävän traagista ja tuskaa täynnä oleva tie hänelle.Onneksi isoisäsi sai rauhan kuolemansa jälkeen.Ei minunkaan isäsni ollut valmis kuolemaan vaan taisteli loppuun asti kaikkensa mutta korkeammille voimille emme voi mitään.Heillä on kuitenkin kaikki hyvin nyt.Kauhut ja tuskat poissa.