Nyt on käynyt niin, että minun ja tämän miehen välillä on lähes käsinkosketeltavaa kipinöintiä. Viihtyisimme toistemme seurassa lähes loputtomiin, voimme puhua mistä vaan jne.. Yksinkertaistettuna siis kemiat pelaavat yksiin uskomattoman saumattomasti.
Hän on varattu ja erittäin kunnollinen. Kunnollinen mieshän ei eroa, eikä päästä itseään ihastumaan toiseen naiseen, vaikka kuinka on vetovoimaa, vai? Kunnollinen nainen ei ihastu varattuun, eihän?
Pidänkö etäisyyttä ja suhteen kaveritasolla, vai annanko jonkinlaisen merkin, että enempäänkin olisi mahdollisuutta? Mitä teen? En voi katkaista välejäkään kokonaan, koska mies on tuttu työn kautta.
Hän on varattu ja erittäin kunnollinen. Kunnollinen mieshän ei eroa, eikä päästä itseään ihastumaan toiseen naiseen, vaikka kuinka on vetovoimaa, vai? Kunnollinen nainen ei ihastu varattuun, eihän?
Pidänkö etäisyyttä ja suhteen kaveritasolla, vai annanko jonkinlaisen merkin, että enempäänkin olisi mahdollisuutta? Mitä teen? En voi katkaista välejäkään kokonaan, koska mies on tuttu työn kautta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
"Kunnollinen mieshän ei eroa, eikä päästä itseään ihastumaan toiseen naiseen, vaikka kuinka on vetovoimaa, vai? Kunnollinen nainen ei ihastu varattuun, eihän? "
Tuo edellinen voisi pitää paikkansa, jos vaihdat sanan "kunnollinen" sanaan TUNTEETON.
Ihminen ei ole kone. Ihastuminen on normaalia, eri asia toimiiko vai jättääkö toimimatta sen johdosta, mutta kunnollisuudella ei ole ihastumisen kanssa tekemistä.
mutta kuinka paljon miehet erottelevat näissä asioissa tunteen ja järjen väitteitä? Jos tunteet vetävät toisaalle ja järki käskee jäädä kotiin, niin kumpaa mies kuuntelee?
En nyt sitä tarkoita, että olisin järjetön vaihtoehto :) Ajattelin vaan, että ainahan on helpompi jäädä kuin lähteä. Vai meneekö se toisinpäin?
Lähinnä mietin, että onko koskaan käynyt niin, että suhteessa ollessaan mies on tavannut toisen ja oikeasti päätynyt kestävään suhteeseen sen toisen kanssa? Eikö ne yleensä ole jotain ihan muuta kuin kestävää.. Eroprosessikin on oma juttunsa. Kannattaisi varmaan kieltää tunteensa vaikka olisi kuinka vaikeaa?
oikeastaan varmaan aika useinkin on helpompaa lähteä kuin jäädä.
Huora sotkeentuu toisen omaan.Mies on varattu!!!! Jätä helvetti hänet rauhaan.Kyllä pitäisi sen verran tajuta,eikä täällä kysellä.UKKOMIEHIIN EI KOSKETA.
sillä sinun miehesi on niiiiiiiin mukavaa petiseuraa.
Olen aina ihmetellyt sitä, että monet naiset niin innokkaasti ovat huorittelemassa ja lutkittelemassa miestensä mahdollisia toisia naisia/ naisia, joiden kanssa miehensä pettävät.. Kysymättä edes, että tiesivätkö naiset miehen olevan varattu.
Sitäpaitsi ihminen ei ole toisen oma, tiesitkös? Aviopuolisokaan ei ole omaisuutta - ylläripylläri.
Eikä ihme, jos miehesi on lähtenyt toisen matkaan, jos tuollainen aggressiivinen rääväsuu on kotona odottamassa.
Henkilökohtaisen moraalisi tulisi ratkaista kiperä tilanteesi ei se ole satunnaisen keskustelupalsta kommentoijan tehtävä.
mutta tiedätkö sen tunteen... kun ei niin millään tahdo löytyä tahdonvoimaa vastustaa jotain?
tuohan on sama kuin sanoisi että "kunnollinen mies ei tule surulliseksi tai kiukkuiseksi mistään"? Tai että kunnollinen nainen osaa ohjelmoida tunteensa.
"Kunnollinen mieshän ei eroa, eikä päästä itseään ihastumaan toiseen naiseen, vaikka kuinka on vetovoimaa, vai?"
- Luulisin, että kunnollinen mieskin voi ihastua, mutta hän kykenee siitä huolimatta elämään ja käyttäytymään ympäröivän yhteisön laatimien "moraalisääntöjen" mukaisesti.
"Pidänkö etäisyyttä ja suhteen kaveritasolla, vai annanko jonkinlaisen merkin, että enempäänkin olisi mahdollisuutta? Mitä teen?"
Tuo sinun on päätettävä ihan itse, mutta oletko valmis siihen, että jonkilaisesta merkistäsi miehen kunnollisuus saattaa kadota silmän räpäyksessä. Mikäli minä olisin kunnollinen mies niin toivoisin, että mitään merkkejä ei tulisi.
Miksi toivoisit, ettei merkkejä tulisi? Ettei tulisi liian suurta kiusausta, ettet joutuisi valintatilanteeseen, vai miksi?
Entä etkö sitten ole kunnollinen mies? :)
...ei ole kuin harmia sellaiselle miehelle ja/tai sille merkkien lähettelijälle, jos varattulla osapuolella ei ole aikomustakaan siirtyä vapaille markkinoille.
Minä en ole kunnollinen mies, trust me. Mä olen se mies, josta äitisi on sinua varoittanut.
luotan sun sanaan. Muistan varoa sua, jos kävelet vastaan.. Tunnistan sut varmaankin, kun olethan sä kaupungin komein mies, vai? :)
Olen se joka luule olevansa kaupungin komein mies. Siksi minut on helppo löytää ja tunnistaa, mutta samasta syystä minua vaikea vastustaa.
tilanne. Ihastuminen molemminpuolista ja flirtti kukoistaa. En silti usko että (rapu!)mies voisi todellisuudessa jättää naista ja lastaan toisen vuoksi, kokemuksia? kodinrikkojahan kukaan ei halua olla.
tässä kuviossa ei ole lapsia. Jos olisi, niin en edes miettisi koko asiaa. Kodinrikkoja en todellakaan halua olla. Mutta lasketaanko "pelkkä" seurusteleva pariskunta kodiksi?
oli lapsia tai ei, mies on toisen kanssa.Että mua voi sit vituttaa tollaset huorat!!!!!
sen paremmin sitten kun miehesi löytää seuraavan. Hänhän ilmeisesti on kuitenkin aina avoin löytämään itselleen edellistä paremman tai sopivamman seurustelukumppanin, vaikka suhteessa olisikin. Tietenkään niin ei välttämättä tapahdu, jos sinua parempaa tai sopivampaa kumppania ei voi olla, eikä mieskään tee virhearviointeja kuten aikaisemmin elämässään.
kurkkaappa tuonne ja tuu sitte huutelee
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huora-sanan_käyttö
mileipiteitä saa ja pitää toki olla, suokoot tämä sinulle. Yleensä näitä kommentteja heittää kuitenkin elämästä lukenut mutta ei kokenut - pe*keleen pelokas omasta asemastaan parisuhteessaan - oleva ihminen, joka ei suurin surminkaan voi uskoa mihinkään sellaiseen mitä ei ole itse kokenut. Ei muuta. Ku tsemppiä tulevaisuuden kommelluksiin, lasku on pehmeempi kun ottaa ne mv-lasit päästä pois jo nyt.
täälläkin, mies kunnollinen varattu alkoi flirttailla kanssani ja minä vapaa rakastuin vuosien sikkuuden jälkeen. nyt ei tiedä miten etenen, pysynkö kaverina vai uskallanko viestittää että haluan enemmän..
miehellä ei lapsia liitossaan, ehkä yksi syy miksi tyytymätön siihen. en pidä itseäni kodinrikkojana. mielestäni pelkkä parisuhde ei ole perhe.kyllä siiinä lapsia pitää olla, jos ei yhteisiä niin edes toisen omia.
pohditaan tässä yhdessä miten edetä!
illalla nukkumaanmennessä ja päätin, etten tee mitään. Jos nyt niin kävisi, että hän eroaa naisestaan ja vapautuu, niin sitten ilmaisen kiinnostukseni, siihen asti kaikki saa jatkua ennallaan. Jos vaikka rakastun, niin sitten rakastan, kärsin ja unhoitan, ei se yksipuolinen rakkaus ole ennenkään ketään tappanut.
En tosiaan voisi luottaa häneen, jos alkaisimme suhteeseen ennen kuin edellisestä on erottu. Sitäpaitsi jos hän niin tekisi, käsitykseni hänen kunnollisuudestaan romahtaisi ja vaikuttaisi tunteisiinikin.
Mielestäni tämä on oikea päätös :)
tämäkin on mitä esitit. Itse olen tullut samaan päätökseen; ensin entisestä eroon ja sitten uuteen. Sen aikaa voin kyllä odotella..on niin hyvä mies että kantsii odottaa. Kaikessa on riskinsä, sanotaan.Niin rakkaudessakin. Ihastukseni tietää tunteeni, nyt odotan hänen ratkaisuaan.Piinaavaa..Mutta ei kait tähän kuole.
Itse kun vannon positiivisen ajattelun nimeen, niin ajattelin näin: Pitää nauttia ihastumisen tunteesta, ehkä sitten rakastumisestakin. Olla tyytyväinen ja onnellinen, että on kuitenkin saanut tutustua niin ihanaan ihmiseen jne. Ihastuminen/rakastuminen vähentää makeannälkää, joten olisi hyvä aika dieetille. On hyvä syy laittautua nätiksi joka päivä, kun kaikesta huolimatta haluaa näyttää nätiltä, jos törmää ihastukseensa. On tässä paljon positiivisiakin puolia.. jos ajattelee sitä kaikkea, mitä saa, eikä sitä mistä jää paitsi :)
itsetuntosi olla jalkavaimo?
kertoisin tunteeni, mutta en loisi hänelle paineita asian suhteen...Tilanne voi aina muuttua! Helpottaa monesti pelkästään puhuminen, ikään kuin tulisi avoin ja luottamuksellinen suhde. Voi olla että teistä ei koskaan tule mitään, mutta varmasti olette jatkossa ystäviä!