ihastunut?

mutta näin kävi myös mulle.Olen ollut 14 vuotta naimisissa ja samassa työpaikassakin jo kuusi vuotta eikä koskaan ole ollut mitään tällaista ihastumista.En voinut kuvitellakaan että joku mies voisi vielä aiheuttaa sellaisia tunteita kuin hän.Kukaan ei ole koskaan katsonut suoraan silmiin niinkuin hän eikä hymyillyt yhtä ihanasti.Näin se vaan on että joissakin ihmisissä sitä on jotakin vetovoimaa ja toisissa taas ei...

Aloitin itse uudessa työpaikassa noin kuukausi sitten. Heti ensimmäisenä päivänä huomasin erään miehen ja en ole saanut ajateltua mitään muuta sen jälkeen.

Avoliitossa olen ollut kohta 10 vuotta ja koskaan aiemmin en ole tällä tavalla ihastunut. Eikä miehessäni oikeastaan mitään vikaa ole, ehkä silloin tällöin tulee mieleen, että voisi edes joskus ulkona käydä yhdessä tai tehdä jotain muuta "erilaista" ainaisen kotona istumisen sijaan. Jotenkin tuntuu, ettei mieheni osaa tehdä mitään ilman minua. Joskus tuntuu kuin hän olisi lapsi, josta minun on huolehdittava. Mutta rakastan häntä toki mielettömän paljon enkä haluaisi pettää häntä edes ajatuksissani.

Mutta takaisin tähän ihastumiseen. En tiedä tästä ihastuksestani oikeastaan mitään, en hänen ikäänsä, en tiedä onko hän varattu... En tiedä mitään muuta kuin, että hän on aivan älyttömän hyvännäköinen. Huvittavaa on myös se, ettemme ole varsinaisesti edes jutelleet. Pari sanaa on vain vaihdettu silloin tällöin. Yleensä emme edes tervehdi toisiamme aamuisin. Muiden työpaikan miesten kanssa pystyn juttelemaan ihan niitä näitä, mutta tälle ihastukselleni en uskalla oikein sanoa mitään tai edes katsoa häneen päin. En tiedä miksi, ehkä pelkään, että hän huomaa kuinka sekaisin olen ihastuksesta tai ehkä pelkään että työkaverit huomaavat... Salassa kyllä katselen häntä, tai ainakin yritän tehdä tämän salassa. Muutama päivä sitten hän katsoi minua silmiin ja hänen on pakko tietää tunteistani - minä olen niin läpinäkyvä.

Olen ihan kuin koulutyttö, joka on ihastunut. En tiedä mitä teen...

Toisen sydän on helppo särkeä katseilla ja eleillä, mutta jos sinulla ei ole kerran mitään aikeita ihastuksesi suhteen, niin älä anna hänen turhaan ihastua sinuun.

En minäkään olisi ikimaailmassa voinut kuvitella ihastuvani enää keneenkään... Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 13v, aika nuorena ruvettiin (olin 19v). Ja nyt olen aivan ihastunut paljon nuorempaan mieheen ja pahoin pelkään, että kohta tapahtuu jotain peruuttamatonta. Ollaan käyty kahvilla ja kaljalla, nyt tapaamme tulevana viikonloppunakin. Hirvittää ihan ajatella... Mutta mieheni hyväksyy tekoni, on vaan sanonut, et voin tehdä mitä haluan, mutta hän ei välttämättä halua tietää. Ehkä rakastaa mua niin paljon, ettei halua kahlita. En tiedä. Tää on samalla aivan kamalaa ja aivan ihanaa. En tiedä mihin elämä vie, aika näyttää.
Ihmisellä on vain yksi elämä,mieti mihin haluat sen käyttää...

Aloitin nykyisessä työssäni kolme vuotta sitten. Heti huomasin tämän miehen...oman kanssa oli oltu tuolloin yksissä 13 vuotta. Vuosi kului ja katseita vaihdettiin, sitten alkoi flirtti ja sen jälkeen mukaan tuli koskettelut. Minä, joka olin aina varma että mieheni on elämäni mies, menin sitten ihastumaan toiseen.

Ja aina ajattelin ettei minulle käy näin...vehtailuamme kesti vuoden ja nyt olemme olleet vuoden katkolla. Ja edelleen sydämeni lyö hullun lailla kun hänet nään. Miestäni rakastan mutta tunteet ovat kyllä voimakkaat myös tätä toista kohtaan.

Ihan normaalia tunteesi ovat, ihmisiähän me olemme. Ja elämme täällä vain kerran ja pitää uskaltaa tehdä asioita jotka tuntuu hyvältä. En kehoita ketään puolisoaan pettämään ja mitä itsekukin pettämisellä pitää on jokaisen itse määriteltävä. Suhteita ja liittoja on niin monenlaisia...

Minäkin luulin että tunteeni ovat ohimeneviä mutta näin vain kävi...ja mitään, mitä meidän välilä oli, en kadu.

..ihastua työkaveriin,vaikka ei sitä itsestä luulisikaan. Minäkin olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 20 vuotta ja menin ihastumaan työkaveriini. En tahtoisi, mutta minkäs teen. En kuitenkaan ole pettänyt enkä tehnyt mitään aloitetta ihastukseni suhteen, vaikka tiedän että hänkin pitää minusta. Onhan se ihanaa huomata miten toinen herättää tunteita - saa ihania väristyksiä aikaan:) mutta kuitenkin toivon, että on ohimenevää. Olisipa ihanaa ihastua näin aina vaan uudelleen omaan mieheen...Ehkä sitä saa toiselta sitä mitä omalta ei enää; niitä ihania katseita, pieniä kosketuksia, tunteen että toinen kuuntelee, mukavia juttutuokioita...Kyllä se on niin, että meidän vaimojen pitäis keskustella kotosalla miehiemme kanssa siitä miten se oma suhde saadaan taas kukkimaan, niin uskosin, että ei olisi elämässä tilaa ylimääräsille ihastumisille.

Varattu mies sai tämänkin varatun naisen ihastumaan katseillaan ja eleillään. Tätä jatkui vuosikausia kunnes lopulta mies lähti työpaikastaan sanomatta sanaakaan minulle. Mikään ei olisi voinut sattua enempää. Ihastukseni myötä menetin myös 20 vuotta kestäneet tunteeni miestäni kohtaan. Aivan turhaa oli kaikki. Mitään en saanut, mutta kaiken menetin.