Tiedän, tähän kysymykseen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta koska riippuu niin paljon suhteesta ja ihmisistä miten pitkän ajan kuluttua seurustelun aloittamisesta muutetaan yhteen. Mutta haluaisin kuulla muiden kommentteja/kokemuksia asiasta. Eli, olemme seurustelleet 3 vuotta ja kihloissa olemme olleet vuoden, mutta emme siis asu yhdessä. Olen 26v. mieheni 28v.
Viime aikoina olen ainakin itse ajatellut lähes päivittäin sitä minkälaista olisi asua yhdessä ja miten paljon helpompaa ainakin siltä kannalta, että ei aina tarvitsisi soitella ja sopia tapaamisista. "moi, missä olet? Voiko tulla käymään? Voinko jäädä yöksi?", jne. Kun olisi yhteinen asunto niin ei tarvitsisi aina soitella...
Olemme kyllä puhuneet aina välillä yhteen muuttamisesta, mutta puhumisen tasolle se on aina jäänyt. Ja kun en kuitenkaan ole täysin varma onko mieheni ollut ihan oikeasti sitä mieltä että haluaisi asua kanssani, kun en ole varma.
Yksin kotona ollessani kun mietin että soittaisinko miehelleni ja kysyisin nähtäisiinkö, niin siis jo niin ärsyttää se, että kun emme asu saman katon alla ja aina pitää sitten rimputella toisen perään.
Syy siihen miksi en oikeastaan "uskalla" kysyä asiaa mieheltäni on siinä, että pelkään saavani pakit. Jos hän sanookin että ei halua muuttaa yhteen. Olen itse kieltämättä ollut ainakin aluksi asiaan hyvin kielteinen, aluksi en vielä ollut varma haluanko elää hänen kanssaan ja sitten myöhemmin yritin vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja nyt sitten mietin kuitenkin, kun joskus olemme puhuneet asiasta että sanooko hän leikillään vaan vai onko hän tosissaan. Tiedän, että kysymällä se selviää, mutta kun en taas halua olla liian innokas, haluaisin että hän tekee aloitteen. Kun hetkeen emme ole asiasta puhuneet. Toivoisin hänen ottavan asian taas esille niin sitten voisin kysyä onko hän tosissaan. Kun en halua olla liian innokas.
Tympii vain jo pikkuhiljaa tämä erillään asuminen!
Viime aikoina olen ainakin itse ajatellut lähes päivittäin sitä minkälaista olisi asua yhdessä ja miten paljon helpompaa ainakin siltä kannalta, että ei aina tarvitsisi soitella ja sopia tapaamisista. "moi, missä olet? Voiko tulla käymään? Voinko jäädä yöksi?", jne. Kun olisi yhteinen asunto niin ei tarvitsisi aina soitella...
Olemme kyllä puhuneet aina välillä yhteen muuttamisesta, mutta puhumisen tasolle se on aina jäänyt. Ja kun en kuitenkaan ole täysin varma onko mieheni ollut ihan oikeasti sitä mieltä että haluaisi asua kanssani, kun en ole varma.
Yksin kotona ollessani kun mietin että soittaisinko miehelleni ja kysyisin nähtäisiinkö, niin siis jo niin ärsyttää se, että kun emme asu saman katon alla ja aina pitää sitten rimputella toisen perään.
Syy siihen miksi en oikeastaan "uskalla" kysyä asiaa mieheltäni on siinä, että pelkään saavani pakit. Jos hän sanookin että ei halua muuttaa yhteen. Olen itse kieltämättä ollut ainakin aluksi asiaan hyvin kielteinen, aluksi en vielä ollut varma haluanko elää hänen kanssaan ja sitten myöhemmin yritin vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja nyt sitten mietin kuitenkin, kun joskus olemme puhuneet asiasta että sanooko hän leikillään vaan vai onko hän tosissaan. Tiedän, että kysymällä se selviää, mutta kun en taas halua olla liian innokas, haluaisin että hän tekee aloitteen. Kun hetkeen emme ole asiasta puhuneet. Toivoisin hänen ottavan asian taas esille niin sitten voisin kysyä onko hän tosissaan. Kun en halua olla liian innokas.
Tympii vain jo pikkuhiljaa tämä erillään asuminen!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Me muutettiin yhteen vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Kihloihin mentiin yhteen muuttamisesta 1,5 vuoden päästä. Nyt asuttu yhdessä jo 3,5 vuotta ja naimisiinkin ois tarkotus mennä muutaman vuoden päästä.
Minusta se on aika jännä juttu jos on 3vuotta seurusteltu ja ollaan jo kihloissakin eikä olla edes kunnolla puhuttu yhteenmuuttamisesta. Eihän tuo ainakaan mitenkään liian aikaista ole ja eiköhän siitä olisi ainakin korkea aika keskustella vakavasti. Jos kerran on kihloihin mennyt, minkä pitäisi olla lupaus avioliitosta, niin kyllä sitä nyt varmaan voisi jo yhteenmuuttoakin ajatella. :)
Joten rohkeesti vaan juttelemaan, kysymään mitä mieltä mies on asiasta. Mielenkiintoista miten erilaisia parisuhteet voi olla. Minä esimerkiksi olen seurustellut reilun vuoden, eikä me kysellä toisiltamme että koska sopii nähdä, vaan se on ihan itsestäänselvää että ollaan ja eletään yhdessä aina kun se on mahdollista. Opiskelen toisella paikkakunnalla muutamia päiviä viikossa, mutta loppuaika kuluu poikkeuksetta poikaystävän luona, ja kohta pääsis koko kesäksi asumaan oman kullan kanssa :) Virallisesti yhteen muutettaisiin varmaankin vaikka heti jos se olisi mahdollista, mutta toistaiseksi pitää kai tyytyä tähän puoliavoliittoon.
Olen kyllä samaa mieltä, että rohkeasti vaan juttelemaan sen miehes kanssa. Ensin mieti tarkkaan mitä ihan oikeasti haluat. Jos kaipaat suhdetta, missä asutaan yhdessä perheenä, niin mielestäni on turhaa jatkaa sellaisen miehen kanssa joka ei halua samaa. Mutta jos itsekkin haluaisit sellaisen suhteen missä seurustellaan, mutta ei ikinä muuteta yhteen, niin sittenhän se voikin toimia.
Itselläni on sellainen tilanne, että kuukausi sitten rupesin tapailemaan tuttuani harrastuksen kautta. olemme miehen kanssa tunteneet toisemme jo yläasteikäisistä saakka, mutta vasta nyt jokin kolahti välillämme. Tilanteen tekee erikoisesti, että mies on jo pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran ottanut esille yhteen muuttamisen. Hän osti itselleen kaksion, johon juuri muutti ja heitti ilmaan, että mitäs jos tähän talonkirjaan sunkin nimi laitetaan.
Emme nyt ihan vielä yhteen muuttaneet, mutta itsellänikin rupeaa olemaan sellainen olo, että ennenkuin vuosi vaihtuu, niin yhdessä asutaan.
olemme 22 ja 23 vuotiaita
Me ollaan muuttamassa ihan lähipäivinä yhteen ja yhdessä on oltu 9 kuukautta. Normaalioloissa oltaisiin varmaan odotettu kauemminkin, mutta ollaan tähän asti eletty kaukosuhteessa ja mahdollisuuksia nähdä on ollut vain viikonloppuisin. Saadaksemme enemmän yhteistä aikaa, tehtiin tämä päätös pistää kannut ja kattilat samaan osoitteeseen.
Jokainen tapaus on yksilöllinen ja vain itse tietää, milloin on valmis lyömään hynttyyt yhteen. Toiset on valmiita kuukauden seurustelun jälkeen, toisilla kestää vuosia. Sekä yhdessä - että erillään asumisessa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa.
Myö muutettii miehen kanssa yhteen ko oltii yhessä oltu 4 kuukautta. Tosin asuttii eri paikkakunnilla ja se on ehkä se suurin syy mix nii äkkii muutettii yhteen. Kihloihin mentii siitä kahen kuukaden päästä.
Nyt ollaa siis yhessä asuttu 1v6kk. Naimisiin mennää sit ko on sen aika, mut ei viel ainakaa.
Ollaan 26-vuotiaita molemmat.
Mun mielestä suunnilleen vuosi on sopiva aika seurustella ennen kuin muuttaa yhteen. Tai ehkä ennemminkin korkeintaan vuosi:) Yksilöllistä toki mutta ellei ole erityisiä perusteita asiaa siirtää jaq menee hyvin, niin tuollainen on hyvä aikataulu.
Nykyisen kanssa ollaan muuttamassa kun ollaan oltu reilu 6kk yhdessä. Asia tuli puheeksi kun oltiin tunnettu 2kk. Mutta näin lähes 30-vuotiaana nää tapahtuu nopeammalla aikataululla kuin nuorempana. Exän kanssa muutin yhteen vuoden jälkeen mutta sillon olinkin kovin nuori, 20v.
-me tunnettiin5kk ja tapailtiin 2-3kk ennen varsinaista "seurustelua".
-ja seurustellessa käytännössä asuin ukon luona, koska vietin kaiken aikani siellä, kotona saatoin käydä syömässä ja nukkumassa kerran viikossa tjtn.. (Kävin siis lukiota silloin ja asuin vielä porukoilla.)
-vuosi seurustelua, ja muutimme virallisesti yhteen, vaikka olin TODELLA tiiviisti kämpännyt hänen luonaan ainakin 8kk, ja voisin mlkein laskea sen 8kk hänen luona asumiseksi.. Me ei vaan maltettu olemaan erossa. ;)
-nyt me on asuttu 1.5v yhessä, kihloihin mentiin viime kesänä.
Kai me aika reippaita oltiin...
-mutta ei niin reippaita kun samaan aikaan seurustelemaan alkaneet kaverit, jotka menee vuoden päästä naimisiin ja muija on jo paksuna ja ne on ostanu talon. :D
oltiin aikoinaan, ja kolmen kuukauden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen. Siksi vain kun haluttiin, asuttiin samassa kaupungissa joten oltaisiin voitu nähdä joka päivä muutenkin. Ja kumpikin oli siihen asti asunut aina yksin, että mitään yksinjäämisen pelkoa se ei kyllä ollut. Silkassa alkuhuumassa toteutettiin tämä sinänsä päätön idea :)
Tästä on nyt aikaa kahdeksan vuotta, kodit on vaihtuneet moneen kertaan, samoin kaupunki, tyyppi sängyn toisella puoliskolla ei..
Entsitreffien jälkeen en oikeastaan koskaan lähtenyt poikaystäväni, nykyisen avokkini luota. Kerran viikossa kävin ehkä vaatteita hakemassa kotoa tai sitten olimme molemmat minun luonani. Kahden kuukauden päästä muutettiin virallisesti yhteen.
Homma vain toimi alusta asti hyvin ja ihan jo käytännön syistä yhdessä asuminen oli mukavempaa, koska välimatkaa oli kuitenkin jonkin verran eikä etäsuhde innostanut.
Nyt takana kaksi vuotta sopuisaa yhteiseloa ja vuokrakämpän ostimme omaksi. Ehkä se on ollut tuuria tai jotain, kun luonteet on sopineet hyvin yhteen vaikka nopeasti lyötiinkin hynttyyt yhteen. Ennen muuttoa molemmilla oli takana n. 3 vuotta itsenäistä asumista, eikä sitä aikaa ole juuri ikävä.
Nyt ollaan 21v. :)
Minulla olisi jo kova hinku muuttaa mieheni kanssa yhteen. Itse en ole asunut omillani kuin vasta puolisen vuotta (ennen sitä siis äidin luona) ja siitä 5kk seurustellut mieheni kanssa. Ja hänen luonaan olen oikeastaan koko tämän 5kk asustellut, ihan ensitapaamisesta lähtien. Kotona olen käynyt kerran tai kaksi viikossa jos sitäkään ja silloinkin molemmille tulee toista hirveä ikävä. Tuntuu jotenkin ihan turhalta maksaa vuokraa omasta asunnostani, kun en siellä koskaan ole. Mutta vielä ei mies ole kuulemma valmis virallisesti muuttamaan yhteen. Minua se ehkä vähän loukkaa, vaikka ymmärränkin, ettei hän halua kiirehtiä. Hän on minua jonkin verran vanhempi ja asunut aina yksin. Mutta eiköhän tässä viimeistään vuoden sisällä ala tapahtua. Toivottavasti...
mitä ihmettä? olette jo kihloissa vaikka asutte erillään eikä mitään kokemusta yhdessäelosta? en tiedä mitä kihlautuminen teille merkitsee, mutta itselleni se on lupaus ikuisesta yhdessäolosta.. eli aika oudolta kuulostaa että olette kihloissa vaikka asutte erillään. ymmärtäisin jos vaikka opiskelujen takia asutte eri paikkakunnilla tms.. mutta mutta..
suosittelen ihan vakavasti yhteen muuttoa, eihän sitä suhteen toimivuutta oikeein muuten voi nähdä.. eikä se ole teille ollenkaan liian aikaista, en ainakaan näin usko.
itse muutin avopuolisoni kanssa yhteen reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen, nyt kaksi vuotta melkein yhdessä asuttu ja homma näyttää toimivan erinomaisesti. en voisi kuvitellakkaan että asuisimme erillämme.. ja nyt vasta ajatuksen asteella on tuo kihloihin meneminen. perhettä ollaan suunniteltu muutaman vuoden päähän. että näin meillä.
kihloihin, jos hän ei ole varma, että voisitteko asua yhdessä? Melkoisen kummallista touhua. Me muutettiin yhteen heti, kun vanhempien kotoa lähdettiin, kihloihin mentiin siitä 4 v päästä ja nyt on oltu naimisissa 10 v.
Ni siinäpä ongelma ratkeaa...