Emme ymmärrä lankomiehen kanssa toisiamme. Olemme kuin eri planeetoilta ja hän on minua monta vuotta vanhempi ja kokeneempi, erittäin hyvin oman arvonsa tunteva. Tuntuu kuin hän pitäisi minua kelvottomana miehenä siskolleen. Keskustellessamme puhe on töksähtelevää, vaikka kuinka yrittäisimme jutella ajankohtaisista ja teknisistä asioista. Ikään kuin hän haluaisi olla keskustelun puheenjohtaja, "sinun pitää sanoa niin ja näin tai muuten sinut hylätään". Näin ollen olenkin jo hieman etääntynyt, enkä kehtaa ottaa kantaa asioihin. Mitähän tässä tapauksessa kannattaisi tehdä? Itseni on vaikea muuttua, koska en todellakaan tiedä johtuuko se minusta vai hänestä...
lankomiehen kanssa ongelmia
mikä neuvoksi?
171595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Keskustellessamme puhe on töksähtelevää, vaikka kuinka yrittäisimme jutella ajankohtaisista ja teknisistä asioista"
Onko lankomiehesi sattumalta insinööri? Heh.
Hän on DI. Mitenkäs asia nyt liittyy insinööriin?
Minulla myös insinööri-lankomies ja suoraan sanoen en tajua lainkaan hänen ajatustensa juoksua ja kuvioita. Pidän häntä maailman puisevimpana ja tylsempänä tyyppinä. Huumori on hänelle käsite ulkoavaruudesta tai sitten huumorintajumme ei kohtaa, mahdollisista kevennyksistä olen luopunut jo ajat sitten. Todennäköisesti tunne on molemminpuolinen.
Olen opetellut keskustelu-repliikit valmiiksi. Eli tiedän vuosien kokemuksesta etukäteen mitä hän sanoo ja osaan vastata mitä hän todennäköisesti odottaa ja haluaa minun vastaavan. Ollaan tosiaan hieman kuin kaksi opetettua papukaijaa, mutta korrektia tuo ainakin on.
Olen huomannut että tämä keskustelukaava toimii KAIKKIEN inssien kanssa. Järkyttävä havainto, mutta totta.
Luonnollisesti annan hänen (inssisukulaisen)johtaa keskustelua että pysyn perässä. Ja mielessäni toivon että piinallinen tilanne olisi kohta ohi ja pääsisi kotiin.
Muistatko takavuosien hokeman : " Aivan!".
Se on syntynyt juuri tällaisia ihmisiä ja tilanteita varten.
En ole koskaan nähnyt hänen nauravan katketakseen. Tai itkevän. Tai osoittavan muitakaan tunnekuohuja.
Puhetta tulee tosin kun antaa puhua ja myöntelee ja nyökkäilee että niin juu (vaikkei ymmärrä yhtikäs mitään sen jorinoista)
Tuntuu kun se olisi joku himputin Robo-cop?
Ylemmyyden tuntoinen kans ja yrittää keskustelussa ottaa (puisevaan tyyliinsä) jotain muka henkistä yliotetta.
Mut ei mua haittaa. On noita nähty.
Eli ei kannata liikaa funtsia mitä inssien päässä liikkuu. Sanoo vaan juu, juu, just näinhän se on....ja jatkaa elämäänsä tyytyväisenä liikaa miettimättä mitä joku susta funtsaa.
Jonain päivänä elämä yllättää (toivon tätä!) ja bongaan Suuren Harvinaisuuden eli oikeasti hauskan, mielikuvituksekkaan, eläväisen ja ihmisrakkaan huumorintajuisen ja empaattisen DI:n!!!! Sitä odotellessa..............moikka!
yks hauskimmista, mitä oon täällä lukenu. Tiedän kyllä yhden oikeasti hauskan, huumorintajuisen ja eläväisen DI:n, mutta se on kyllä nainen.. Mutta tiedän kyllä naispuolisia Diplomi-inssejä, jotka taas ei oo yhtään hauskoja tms. Eli sukupuoli-kysymys tää ei oo.
Mutta joittenkin inssien- etenkin DI:tten- kanssa olen kokenut sitä, että kun sanon jotain hauskaa tai vähän hullua (oon vähän sellainen luonnonlapsi), niin nää vaan kattoo mua kuin jotain vähä-älyistä. Ja sitten jatkaa niitä iänikuisia asiakeskustelujaan.
Heh, luulin ettei moisia ole muita!
Joo riittää nuo inssijutut ;) Mutta kaikista inhottavinta hänessä on se, että hän vastaa "töksäyttäen". Herkempi voisi ottaa sen loukkauksenakin. Esim. kerran haaveiltiin emännän kanssa langon kuullen häämatkastamme, lähinnä leikkisää haaveilua. Kun lanko kuuli meidän matkakohteemme, hän tuhahti "Ei teillä ole koskaan siihen rahaa..".
Ja mitä huumorintajuun tulee, niin todellakin minulla ja hänellä on erilaisenen huumorintaju. Itselläni on räväkkä ja vähän likainenkin huumorintaju. Hän puolestaan on vakavamielisempi ja huumorikin sen mukaista. Minä puolestani haaveilen vähän rennommasta vaimokkeen suvusta :P
Hienotunteisuus kans pyöreä nolla ( siis puhun edelleen inssilangostani) vaikka "kohteliaisuussäännöt" on hanskassa.
Esim. kysyin kerran että onkohan mun takapuoli oikeasti ruma ja levenny ja se (inssilanko) sano täysin ilmeettömästi että on.
Saamarin hirviö. Inssi mikä inssi.
Monet ihmiset ovat huonokäytöksisiä, eikä yhteispeli suju.
Ei siinä sen kummmpaa. Kun ei synkkaa, niin ei.
Et ole muidenkaan ikävien ihmisten kanssa tekemisissä, miksi sitten tämän.
Ei sinun trvitse ketään mielistellä. Jos olet oikeassa mielestäsi, niin sanot asian, ja annat hänen sitten inttää, jos se häntä huvittaa. Älä osallistu. Salli hänen pitää väärät luulonsa, älä yritäkään kääntä iteäsi vanhemman ja "viisaamman" päätä.
Itselläni on ollut samat kokemukset, ja ilokseni huomasin, että minun puolestani hän saa olla mitä mieltä tahansa, eikä minun maailmani siitä kaatunut.
Ihan samahan se on, mitä tuollainen törppö ajattelee.
"Ihan samahan se on, mitä tuollainen törppö ajattelee."
Joka toista haukkuu se on itte se.
Palautetaas asia vähän laajempiin ympyröihin.
Eikö kukaan ole huomannut, että ihmisen ammatin ja koulutuksen huomaa viisi minuuttia tämän kanssa keskusteltuaan?
Jaa ei vai?
Meillä kaikilla taitaa olla taipumus hakeutua koulutukseen ja ammattiin laatumme mukaan.
olen huomannut saman. Ammatti puhuu aika usein ihmisessä ja ihmisestä alkaa näkymään mitä työkseen tekee. Aika jännä juttu oikeastaan.
Ei kannattaisi tätä lankomiestä ruveta solvaamaan, kun kyseessä on kuitenkin fiksu, työssäkäyvä huolehtivainen isä. Minua kohtaan hän on vaan ynseä. Emännän lievästä painostuksesta yritän kuitenkin olla langolle sosiaalinen ja ymmärtää häntä. Vaikeaa on, kieltämättä.
Ja mitä tähän ammattiasiaan tulee niin heidän suvussaan ollaan vähintään yo-pohjaisia ja korkeasti koulutettuja. Itse olen suorittanut vaan ammattitutkinnon aikoinaan ja valmistuin ammattikorkeasta myöhemmin. Muistan joskus emäntään tutustuttaessa kuulleeni langolta pientä kähinää minun koulutuksestani.
Mun lankomies on helvetin nuuka vanhapoika joka äitinsä kuoleman jälkeen on alkanu loisiin meillä joka viikonloppu syömäs. Emäntä on jo lapsesta saakka joutunu passaan veljeensä joka jatkuu vieläkin. Ite olen itsenäisempi tyyppi joka löytää esim ruokansa ja vaatteensa. Mikä on se voima joka saa toisen totteleen noin?Pitäskö sille touhulle tehdä toppi.
;)
Anna olla. Koska se on inssi niin hyvksy hänet sellaisenaan.
Inssitovat ihan oma ihmisrotunsa ja niitäkin tarvitaan.